”Tarvitaan jättimäisiä lakisääteisiä muutoksia” – Stam1nan Antti Hyyrysen esikoiskirja jatkaa kymmenen vuotta sitten ilmestyneen levyn tarinaa ekokatastrofista - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri

”Tarvitaan jättimäisiä lakisääteisiä muutoksia” – Stam1nan Antti Hyyrysen esikoiskirja jatkaa kymmenen vuotta sitten ilmestyneen levyn tarinaa ekokatastrofista

Stam1nan ekokatastrofia käsittelevä Viimeinen Atlantis -levy ilmestyi tasan kymmenen vuotta sitten. Nyt Antti Hyyrynen jatkaa tarinaa samannimisessä esikoiskirjassaan.

Kustantamo lähestyi Antti Hyyrystä ensimmäisen kerran jo yli kymmenen vuotta sitten ja kysyi, haluaisiko hän Stam1nan keulakuvana tehdä jonkin tekstin. Hyyrynen ei silloin ollut varma asiasta.

Kustantamo lähestyi Antti Hyyrystä ensimmäisen kerran jo yli kymmenen vuotta sitten ja kysyi, haluaisiko hän Stam1nan keulakuvana tehdä jonkin tekstin. Hyyrynen ei silloin ollut varma asiasta. Kuva: Arttu Muukkonen

Julkaistu: 10.2. 13:06, Päivitetty 11.2. 15:41

Kun metalliyhtye Stam1na teki neljättä albumiaan, sen teemaksi valikoitui ekokatastrofi.

Talouskriisi on syypää kaikkeen, vaan kauan eläköön kulutusjuhla!

Lemiläisbändin tekstit kirjoittava laulaja-kitaristi Antti Hyyrynen maalasi sanoituksiin tulevaisuudenkuvan, jossa linnut pesivät styroksiin, jääkarhut elävät ilman jäätä ja meren yllä kelluu muovimanner. Ainoan eloonjääneen ihmisen tavoite oli vain selviytyä.

Viimeinen Atlantis ilmestyi 10. helmikuuta 2010. Se voitti palkintoja, sai kiittäviä kritiikkejä ja kultalevyn. Itse asiassa Viimeinen Atlantis on Stam1nan myydyin albumi.

Levyn ilmestymisestä on kulunut tasan kymmenen vuotta. Siksi Hyyrysen, 39, esikoisromaani Viimeinen Atlantis (Like) julkaistaan juuri tänään maanantaina.

Mies vastaan luonto viholliskontaktiin. Tämä taistelu hävitään maalla, merellä, ilmassa.

Haastattelua edeltävänä päivänä Hyyrynen on saanut esikoiskirjansa käteensä ensimmäisen kerran. Tunne oli kuulemma mahtava, mutta silti hieman ahdistaa.

Hyyrynen jännittää esikoisromaaninsa vastaanottoa enemmän kuin vuonna 2021 ilmestyvän Stam1nan seuraavaa albumia.

”Olen aika kainosteleva ihminen, ja minua ahdistaa kehua omia tekeleitäni. Jopa se ahdistaa, että nimeni piti panna noin isolla kanteen ja tuohon keskelle. Ymmärrän tietenkin, miksi sen pitää olla siinä.”

Viimeinen Atlantis -romaaniin on sisällytetty levyltä tuttuja elementtejä, kuten säkeitä lyriikoista. Hyyrynen halusi pysyä uskollisena pitkäsoitolle, jonka teksteissä hän korosti ihmisen tyhmyyttä ja omaa pettymystään homo sapiens -lajia kohtaan. Rocklyriikassa häntä inspiroi ajatus siitä, että sinne voi kätkeä jotain ajattelemisen aihetta.

Juuri linkki albumiin tekee hänen mielestään romaanista poikkeavan.

”Teokset ovat erilliset ja erimuotoiset. Ne täydentävät toisiaan, mutta toimivat myös yksin.”

Vaikka Viimeistä Atlantista aikoinaan suitsutettiin, jotkut pitävät sitä bändin huonoimpana julkaisuna. Antti Hyyrynen tietää tämän ja on iloinen kaikista reaktioista.

Vaikka Viimeistä Atlantista aikoinaan suitsutettiin, jotkut pitävät sitä bändin huonoimpana julkaisuna. Antti Hyyrynen tietää tämän ja on iloinen kaikista reaktioista. Kuva: Arttu Muukkonen

Julistettiin radiossa: luonnonvarat loppuivat. En kuullut.

Viimeisen Atlantiksen lyriikat eivät tunnu vanhentuneen kymmenessä vuodessa. Hyyrynen sanoo, että asiat olivat tapetilla jo vuonna 2010, mutta nykyään ne tuntuvat olevan arkipäivää. Yhtenä esimerkkinä Hyyrynen mainitsee Australian maastopalot.

”Nytkin jossain päin maailmaa on menossa kaaos. Minut on opetettu suhtautumaan taiteen tekemiseen niin, että siinä täytyy antaa kuva vallitsevasta ajasta.”

Vaikka uusia innovaatioita ja teknologiaa on tullut kymmenessä vuodessa päätä huimaavaa vauhtia, Hyyrysen mielestä ekokatastrofin estämiseksi ei edelleenkään tehdä tarpeeksi.

”Ehdoton enemmistö tiedeyhteisöstä sanoo, että nyt alkaa olla viimeinen mahdollisuus, joten kannattaisi ryhtyä korjaustoimiin. Tämä ei ole uskon asia, eivätkä nämä ole arpajaiset. Luotan tieteeseen.”

Mitä Hyyrynen ajattelee siitä, että hän kirjoittaa ekokriisistä, ja samaan aikaan bändi lentää ympäri maapalloa keikkailemassa?

”Yhtyeen on pakko olla läsnä eri paikoissa. Pidämme kiertueiden tekemisestä. Enkä usko, että meidän jalanjäljillämme on kokonaiskuvassa niin suurta merkitystä.”

Hän kannattaa ”jättimäisiä lakisääteisiä” muutoksia kansainvälisessä järjestelmässä ja pitää upeana sitä, että ruotsalaisaktivisti Greta Thunberg tuo esiin nuorten ääntä.

”Sitä ollaan kuultu niin harvoin. Nostan hattua.”

Ei unelma valoa vaadi, vaan rohkeutta.

Kirjahaave syntyi Hyyrysen ollessa noin kymmenvuotias. Se oli aikaa, jolloin hän juoksenteli metsissä Etelä-Karjalassa, leikki ja kuvasi sotaleikkejä ja pelasi fantasia-aiheista Dungeous & dragons -roolipeliä ja Warhammer-lautapeliä kavereidensa kanssa.

Hyyrynen alkoi keksiä seikkailuja itse. Hän sai päähänsä kirjoittaa ja kuvittaa ritarifantasiaseikkailun lyijykynällä. Kirjanen on yhä hyllyssä.

”Oli hienoa, kun sai luotua jotain ihan omaa omasta päästä. Tällaista leikkimistä se on ollut siitä lähtien. Sellaista lapsenomaista intoilua: katsokaa, keksin tällaisen!”

Unelma romaanista jäi kypsymään, eikä Hyyrynen ole odotellut oikeaa hetkeä toimettomana.

Vuonna 1996 hän oli perustamassa Stam1naa, joka kiertää ahkerasti kotimaassa ja ulkomailla, on julkaissut kahdeksan pitkäsoittoa ja tekee nyt yhdeksättä. Bänditoiminnan ohella Hyyrynen on muun muassa ohjannut ja käsikirjoittanut musiikkivideoita. Hän työskentelee audiovisuaalisen alan yrityksessä Medialouhoksessa ja soittaa Stam1nan ohella progemetalliyhtye Wöyh!:ssä.

Lisäksi Hyyrynen on mukana taiteilijoiden ja muusikoiden muodostamassa Nuijaryhmässä, joka on kunnostanut Finnkinon lakkauttaman Nuijamies-elokuvateatterin Lappeenrannassa.

Hengästyttää.

Antti Hyyrynen tekee usein töitä Lappeenrannassa ravintola Avot Siessä, jonka osakas hän myös on.

Antti Hyyrynen tekee usein töitä Lappeenrannassa ravintola Avot Siessä, jonka osakas hän myös on. Kuva: Arttu Muukkonen

Rajat ja raajat on auki, ei passeja tarvita.

Kalenterista piti raivata tilaa romaanin tekemiseen. Hyyrynen kertoo, että kirjoittaminen sujui parhaiten ulkomailla poissa arjesta.

Hän matkusti maihin ja kaupunkeihin, joissa kuljettaa kirjan juonta. Miljöökuvauksissa näkyvät esimerkiksi Kuuba, Portugali, Islanti ja Oulu.

Päähenkilöinä seikkailevat suomalainen Tobeas, johdatukseen luottava portugalilainen Athina ja Sveitsissä syntynyt harmaahiuksinen Hermann.

Hyyrynen joutui opettelemaan uuden työtavan, kun työkaluna oli vain kannettava tietokone. Stam1nan kappaleet bändi säveltää ja sovittaa yhdessä.

”Tiesin, että romaanin kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa ja kiinni vain minusta. Siinä piti tutustua itseensä, erakoitua ja kohdata oma yksinäisyys. Se on aika tylyä toimintaa.”

Stam1na ryyditti Viimeinen Atlantis -albumia aikanaan sarjakuvalla, joka avasi albumiin liittyvää tarinaa ruutu ruudulta.

Kustantamo lähestyi Hyyrystä ensimmäisen kerran jo yli kymmenen vuotta sitten ja kysyi, haluaisiko hän Stam1nan keulakuvana tehdä jonkin tekstin. Hyyrynen ei silloin ollut varma asiasta mutta sai muutama vuosi sitten etiäisen Viimeisen Atlantiksen juhlavuodesta.

”Olin kirjoittanut albumille vahvan tarinan, josta moni oli löytänyt kosketuspintaa. Se tuntui tärkeältä, ja mietin, voisiko sitä laajentaa muuten kuin audiomuodossa.”

Tällä kertaa Hyyrynen otti yhteyttä kustantamoon. Kirja valmistui lopulta noin vuodessa.

En usko sieluun, en usko vastakohtaan. Elämän pelko on ainoa petoni.

Hyyrysen sanoitukset ovat monitasoisia. Hänestä biisien sanoittaminen on vaikeampaa kuin kirjoittaa romaani.

”Biisien sanoittajana kuorrutan ryhmässä tehdyn jättimäisen työn. Siinä vastuuni on paljon painavampi. Esimerkiksi rytmiä joudun miettimään nihilistisen tarkasti.”

Tottumus tiiviiseen ilmaisuun näkyi käsikirjoituksen ensimmäisessä versiossa. Hyyrynen muistelee sen olleen noin 80 sivua. Lopullisen pituus kasvoi noin 350 sivuun.

”Kirjan kirjoittaminen oli kokemuksena lähinnä sitä, että yritin pidentää tekstiä. Ensimmäinen version oli kirjoittanut joku lukion kakkosluokkalainen. Hävettää.”

Hyyrynen kiittää kustannustoimittajaansa Jaakko Launimaata, jota hän pitää ikään kuin kirjan tuottajana.

”Hän opetti hyvin pitkälle sen, mikä muoto tämä on, ja piti kädestä kiinni epätoivon hetkinä.”

Hän toivoo esikoiskirjansa olevan muodoltaan ja aiheeltaan sellainen, että se innostaa nimenomaan nuoria lukemaan. Siksi hän yritti kirjoittaa menevää, sujuvalukuista ja seikkailullista tekstiä.

”Toivottavasti teen sitä, mitä kulttuurin pitääkin, eli annan mahdollisuuden tutustua tällaiseenkin muotoon kuin painettu teksti. Se on ylevä tavoite. Viihdettähän tämä on, mutta joskus viihde saattaa olla portti ihan asiaankin.”

Hyyrynen on myös lukenut äänikirjan itse. Häntä kiehtoo ajatus, että romaanista tehtäisiin joskus esimerkiksi teatterisovitus.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia Viimeinen Atlantis -albumin lyriikoista.  

Mieluummin kuin lavalla Antti Hyyrynen on tekemässä pohjatyötä, eli kirjoittamassa, äänittämässä ja säveltämässä.

Mieluummin kuin lavalla Antti Hyyrynen on tekemässä pohjatyötä, eli kirjoittamassa, äänittämässä ja säveltämässä. Kuva: Arttu Muukkonen