Kulttuuri

Anna Retulainen on Suomen arvostetuimpia nykytaiteilijoita, ja maalasi myös Helene-elokuvan teokset – Uusissa maalauksissaan hän on tylyn suora

Taidemaalari Anna Retulainen saa inspiraatiota musiikista: se tarjoaa vastauksia silloin, jos maalaukset ajautuvat umpikujaan.

Kuvataiteilija Anna Retulainen odotti viime viikolla näyttelynsä avajaisia työhuoneellaan Herttoniemessä. Kaiuttimista soi Sergei Rahmaninovin kolmas pianokonsertto.

”Tällä hetkellä kuuntelen vain kahta teosta: joko tätä tai Brahmsin toista pianokonserttoa, jotta saan itseni rauhoittumaan. Ja voin kuunnella tätä kahdeksan kertaa päivässä”, Anna Retulainen kertoo. ”Minun pitää saada itseni ymmärtämään että tämä helvetillinen kaaos, joka sisälläni on olemassa – siis sellainen kaaos, jossa koko ajan olen epätoivoinen enkä usko mihinkään – niin tämä kyseinen biisi on semmoinen, jossa siivotaan kaikki pois. Tietysti tähän liittyy voimakkaasti se, että soittajana on Martha Argerich.”

Retulaisella on asunto Helsingin lisäksi Berliinissä, jossa Argerich, 78-vuotias argentiinalainen pianon supertähti, esiintyy usein.

”Hän on minulle naiseuden jumalatar. Elän visuaalisesti mielikuvissani, ja rakastan sitä hetkeä, kun hän lopettaa sonaatin tai konserton. Hän istuu pianonsa edessä, räjähtää joka kerta nauruun ja heittää hiukset taakse. Silloin minulla on sellainen mielikuva, että kaikki onnistuu.”

Vaikka musiikilla on merkittävä osuus Retulaisen teosten varsinaisissa syntyprosesseissa, siis teoksia maalatessa, viime viikolla hän kuunteli musiikkia lähinnä rauhoittaakseen hermojaan ennen yksityisnäyttelynsä avautumista Helsinki Contemporary -galleriassa. Kohtaamisia-näyttely avautui torstaina jo on avoinna noin kuukauden ajan.

”En ihan oikeasti ole jännittänyt ripustusta tai näyttelyä pitkään, pitkään aikaan, mutta nyt minua jännitti niin hirveästi, ettei siinä ollut mitään järkeä.”

Anna Retulainen (s. 1969) on yksi Suomen arvostetuimmista nykytaiteilijoista. Hän on ollut viime aikoina otsikoissa myös siksi, että hän opetti näyttelijä Laura Birniä maalaamaan puolen vuoden ajan Helene-elokuvan nimiroolia varten. Lisäksi Retulainen maalasi elokuvassa nähtävät versiot Helene Schjerfbeckin teoksista.

Retulaisen omat teokset ovat ekspressionistisia ja värikkäitä. Niiden lähtökohtia ovat aiemmin olleet asetelmat tai vaikkapa historialliset taideteokset, mutta uuteen Kohtaamisia-näyttelyyn maalaamissaan teoksissa hän on keskittynyt muistoihin tai tuokiokuviin, joita hän on kokenut unettomuuden hetkinä.

Kuten aiemminkin, Retulaisen teosten aiheet ja motiivit usein hahmottuvat katsojalle vähitellen teosten värikkään, abstraktin ja kerroksellisen pinnan alta.

Näissä uusimmissa teoksissa oli kuitenkin siis jotakin, joka jännitti Retulaista ennen näyttelyn avautumista aivan uudella tavalla. ”Ehkä se johtuu siitä, että koen olevani noissa töissä tosi suora. Jollain tavalla jopa tylyn suora: että se on nyt näin. Ja sehän on aika paljon pelottavampaa kuin se, että minä nyt ehdotan jotain.”

Retulainen kertoo, ettei hän yleensä mieti tulevia näyttelyitä siinä vaiheessa, kun hän maalaa teoksia, mutta Kohtaamisiin hän päätti jo etukäteen tehdä rajatun määrän samankokoisia teoksia. ”Tämä näyttely on minulle poikkeuksellinen siinä, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa päätin, että teen viisi teosparia, joista esitän kahdeksan teosta”, Retulainen sanoo.

Kaksi teosta sarjasta siis jää vielä näkemättä Helsinki Contemporaryn galleriatilassa, jonne Retulainen on näyttelyn suunnitellut. Tyhjää seinäpintaa galleriassa olisi niillekin, mutta hän kokee näyttelyn olevan tasapainoisin tässä tilassa juuri tällä teosmäärällä.

Näyttelyn teokset Retulainen kokee niin henkilökohtaisiksi, että toisin kuin aiemmissa näyttelyissään, tällä kertaa Retulainen ei halua puhua teoksista sen enempää kuin on pakko. Mieluummin hän antaa katsojien itse luoda oman tulkinta­kehyksensä kullekin teokselle.

”Olen kyllä kirjoittanut näyttelyyn teosnimistä ihan lyhyen tarinan, joka kertoo, miten sen itse näen. Jos sen nyt joku ha­luaa lukea. Haluaisin, että katsoja voisi tulkita näyttelyn oman itsensä mukaan. Minun kertomukseni on ne maalaukset, joten miksi minun pitäisi olla sanakirjana siinä välissä?”

Edes näyttelyyn tehtyjen teosparien puoliskot eivät ole esillä yhdessä, vaan Retulainen on sekoittanut ne ja asetellut toistensa lomaan. Eikä hän myöskään halua sanoa, mitkä teokset ovat toistensa pareja.

Kuten Retulaisella aiemminkin, nämä teokset ovat syntyneet musiikin vaikutuksen alaisena. Hän kuvaa maalauksen aloittamista ”täydellisen kaoottiseksi tilaksi”, ja esimerkiksi Bachia kuuntelemalla hän on pystynyt jäsentämään ajatuksiaan.

”Ehkä visuaalisesti voimakkaammin näen, jos olen käynyt jossain Bruckner-konsertissa. Se varmaankin näkyy maalauksissa jonkin verran. Sen hirveä rajuus.”

Musiikilla on siis valtava merkitys Retulaisen luomistyölle. Itse asiassa hän ei ole erityisen kiinnostunut puhumaan kuvataiteesta, vaikka se hänen ammattinsa onkin, mutta toisaalta hän sanoo olevansa musiikista ”lapsenomaisen innostunut”.

”Onhan kuvataidekin tärkeää, mutta minulle henki ja elämä on musiikki, ja seuraavana puutarhanhoito. Nämä kolme a­siaa.”

Retulaisen elämässä ne kietoutuvat toisiinsa. Ja vaikuttavat toisiinsa: jos maalaus ajautuu umpikujaan, hän lähtee konserttiin, jossa ratkaisu usein löytyy. Puutarha on hänelle pakopaikka, joka ei noudata sääntöjä eikä valmistu koskaan. Retulainen kertoo, että puutarhanhoidossa nautinto tulee sen jatkuvasta muuttamisesta – ja vertaa sitä kuvataiteeseen. Hänen mukaansa myös maalaamisessa tärkeintä on jatkuva muutos.

”Nämä ovat ne asiat, joilla saadaan tämä näyttely toimimaan. Se on yksinkertaisempi prosessi ja rituaali kuin voisi luulla. Työskentelyssä, rauhoittumisessa ja keskittymisessä olen täysin suhteessa johonkin ei-kuvataiteeseen.”
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kuka?

Anna Retulainen


 Kuvataiteilija. Syntyi 1969 Orimattilassa.

 Yksityis- ja ryhmänäyttelyitä vuodesta 1995.

 Carnegie Art Award -palkintoehdokas vuosina 1999 ja 2014, William Thuring -pääpalkinto vuonna 2005, Ars Fennica -palkintoehdokas vuonna 2004.

 Alfred Kordelinin säätiö deponoi vuonna 2018 Retulaisen Kaksi polkua -teosparin Presidentinlinnaan.

 Retulainen maalasi omia versioitaan Helene Schjerfbeckin teoksista Antti J. Jokisen Helene-elokuvaan ja opetti maalaamista elokuvassa näytteleville Laura Birnille ja Johannes Holopaiselle.

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Suomalaismiljonääri Peter Nygårdia vastaan joukoittain syytöksiä tyttöjen ja naisten raiskauksista, uhrien asianajaja HS:lle: Vanhin syytös vuodelta 1977 – Nygårdin mukaan häntä yritetään mustamaalata

    2. 2

      Ihmiset ahdistuvat turhista asioista, sanoo professori Jyrki Korkeila – Asiantuntija kertoo, mitä on ”lillukanvarsiahdistus”

      Tilaajille
    3. 3

      Katajanokan alta paljastui erikoinen rakennelma: Vedessä on piilossa sata metriä holvi­kaarta, joka on kuin suoraan keski­ajalta

    4. 4

      Millaista on päiväkodissa, jossa aikuisilla on aikaa ja lapset ovat ”keskivertoa ihanampia”? HS vietti päivän Majavien seurassa Lauttasaaressa

      Tilaajille
    5. 5

      Lähes joka toinen kiinalainen on nyt karanteenissa: HS:n kuvakooste näyttää aavekaupungeiksi muuttuneet metropolit

      Tilaajille
    6. Näytä lisää
    1. 1

      Katajanokan alta paljastui erikoinen rakennelma: Vedessä on piilossa sata metriä holvi­kaarta, joka on kuin suoraan keski­ajalta

    2. 2

      Millaista on päiväkodissa, jossa aikuisilla on aikaa ja lapset ovat ”keskivertoa ihanampia”? HS vietti päivän Majavien seurassa Lauttasaaressa

      Tilaajille
    3. 3

      Ihmiset ahdistuvat turhista asioista, sanoo professori Jyrki Korkeila – Asiantuntija kertoo, mitä on ”lillukanvarsiahdistus”

      Tilaajille
    4. 4

      Saksan joukko­ampumisia tutkitaan ääri­oikeistolaisena terrorismina – tämä tapahtumien kulusta, epäillystä ja teon motiivista tiedetään nyt

    5. 5

      Vantaalla on parkkipaikka, jonne juuri kukaan ei uskalla jättää autoaan

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      HS vietti vuorokauden Helsingin maineikkaimmalla huolto­asemalla, ja kello 1.06 pöytään nukahti työntekijöille tuttu mies

      Tilaajille
    3. 3

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    4. 4

      Neljä vuotta sitten Peter Vesterbacka sai illallisilla idean, joka ei koskaan toteudu – HS:n erikoisartikkeli kertoo kaiken Tallinnan-tunnelista

      Tilaajille
    5. 5

      Kuinka paljon pidemmälle kansanedustajat voivat väkivallan ihannoinnissa vielä mennä?

    6. Näytä lisää