Kulttuuri    |   Levyarvostelut

Tame Impalan Kevin Parker on mestari luomaan retrotyylikästä indie-psykedeliaa, mutta pitkään odotettua albumia vaivaa laimeus

Tame Impalan neljännellä albumilla tutun hemaisevan kuohkeat studiofantasiat maistuvat liikaa tapetilta.

Albumi / pop

Tame Impala: The Slow Rush. Fiction. ★★★

Kuvittele täyteläisen hemaisevasti soiva pop-teos, joka kuulostaa mosaiikilta hyväksi havaittuja vaihtoehtoartisteja – vaikka nyt The Flaming Lipsiä, Animal Collectivea ja Daft Punkia.

Kaiken hyvän psykedeelisen maalailun ja retrobiittien jälkeen kappaleista ei kuitenkaan jää erityistä muistijälkeä, mitä nyt taidokkaan soinnin ja onttojen kappaleiden hämmästyttävä ristiriita.

Jotenkin näin voi kuvailla viime vuosien keskeisiin indie-nimiin lukeutuvan australialaisen Tame Impalan neljättä albumia, jonka julkaisu on vaikuttanut pitkittyneeltä pihtaamiselta.

Viime Flow-festivaalin pääesiintyjä on studiossa yhtä kuin 34-vuotias Kevin Parker. Hän säveltää, sanoittaa, laulaa, soittaa ja miksaa musiikin.

Ujonoloinen Parker on ollut päättyneen vuosikymmenen keskeisiä popin tuottajia ja tyyliniekkoja, mutta myös eräänlainen uuden kaupallisen hipster-coolin perikuva vähän samaan tapaan kuin Parkerin yhteistyökumppani Mark Ronson.

Parkerin studiossaan rakentamat musiikilliset pilvilinnat onnistuivat täydellisesti edellislevy Currentsilla (2015). Vuoroin uneliaasti silitellyt, vuoroin kimmeltävästi sykkinyt albumi nosti Tame Impalan indien supertähdeksi ja yhdeksi Flow’n eniten toivotuksi esiintyjäksi.

Parkerin saavutuksiin on tähän asti voinut laskea eräänlaisen popin sillanrakentajan roolin. Tame Impalan pehmorock-nostalgian ja näpsäkän nykytuotannon yhdistelmä on vedonnut eri sukupolviin ja yleisöihin ilman, että jälki on vaikuttanut liian laskelmoidulta tai ummehtuneelta.

Tame Impalalle on kertynyt eri palveluissa yli puolitoista miljardia striimausta, ja Parkerille on virinnyt projekteja Travis Scottin, Kanye Westin ja Lady Gagan kanssa. Suurelle yleisölle Tame Impala on silti jäänyt vieraaksi.

Perjantaina vihdoin julkaistavan The Slow Rushin oli määrä ilmestyä jo vuosi sitten keväällä. Perfektionistiksi mielletty Parker painoi kuitenkin jarrua ja julkaisi kiertueen alla vain kaksi singleä. Niistä parempaa, piano-house-hengessä laiskasti potkivaa Patienceä, ei ­uutuusalbumilta löydy.

Vaikka levy ei onnistu lumoamaan päättyneen vuosikymmenen pop-valioihin syystä nostetun Currentsin tavoin, lähes tunnin mittainen uutuus soi kokonaisuutena kädenlämpöisiä singlejä maukkaammin.

Parkerin viehtymys pelkistettyyn rakenteeseen, kuten yksinkertaiseen kiertoon perustuvaan disko- ja house-musiikkiin, paistaa hienosti läpi.

Ongelmat löytyvät biisinkirjoituspuolelta. Parker rakentaa kuoh­keaa sointiaan ihailtavan huolellisesti, mutta kappaleista puuttuu imua ja tarttumapintaa. Ne ovat liikaa tapettia.

Edellislevyn loistava indie-hitti The Less I Know the Better kutsui tanssimaan, mutta kappaleen haikeuteen saattoi myös hukuttautua peiton alla. Yhtään niin hyvää laulua ei uutuudelta löydy.

Levyn parempaa laitaa edustaa Breathe Deeper -kappale, jossa letkeä syke yhdistyy huuruiseen piano-house-sävyyn ja lopulta Daft Punkin Da Funkin sekopäisyyden mieleen tuovaan erikoiseen outroon.

Näyttävästi soiva mutta tylsähkö Lost in Yesterday velloo sanoituksen nostalgiassa – moni kappale heijastelee Parkerin mukaan ajan kulumista, mikä kuulostaa valjulta teemalta.

It Might Be Timen kertosäkeen paiskova komppi ja syntetisoijat siivittävät Parkerin tutkailemaan laiskasti ikääntymisen merkkejä: ”It might be time to face it / you ain’t as cool as you used to be”.

Perään välisoittomaisen Glimmerin tanssibiitti yllättää lupaavalla nostatuksella, mutta kappale hyytyy kasaan ennen aikojaan. Vajaa vuosi sitten julkaistusta Borderline-singlestä mukana on hienoisesti päivitetty, aiempaa onnistuneempi versio.

Tame Impalan uran alkupään rocksävyihin uutuus ei palaa. Kantavan johtoajatuksen puutteessa albumi muistuttaa laimeampaa versiota Currentsista sekä lähinnä kelvollista kahvilasoittolistaa, jollaisen kuraattoriksi Parker on kuin myöntynyt sen sijaan, että olisi kirjoittanut uuden merkkiteoksen.

Helmikuun Billboard-lehdessä Parker kertoi haluavansa olla Max Martin, listapopin ruotsalainen tuottajatähti. Sellainen vaatisi terävyyttä, jollaiseen varmistelulta kuulostava The Slow Rush ei anna aihetta.

Kriitikon valinnat: Elämänmakuinen Sofa ja Turun teini-ihme

Albumi / rap, elektroninen

Sofa: BFF.

Warner. ★★★★

Yhtä aikaa Teatteri­korkea­koulussa näyttelijöiksi opiskelleiden Sonja Kuittisen ja Fanni Noroilan rap-pop-duo on ihastuttanut ensi­kosketuksesta lähtien. Sofan aktiivisuuteen nähden ensialbumin ilmestymistä vasta nyt voi pitää yllättävänä.

Noah Kinin suureksi osaksi säveltämä ja tuottama hieno levy potkii ilahduttavan elämänmakuisena ja irtonaisena. Räväköistä keikoista tunnetun kaksikon sanoitukset liukuvat luontevasti pohdiskelevasta henkilökohtaiseen ja kantaaottavaan. Ilmavan elektronisista taustoista kuultaa rauhallisempina hetkinä aavistus Sannista muistuttavaa haikeutta.

Albumi / r&b, pop

Louie Blue: Notes.

Booa Music.

★★★

Turkulaisen Louie Bluen eli 18-vuotiaan Alec Moborgin kohdalla on vaikea kuvitella arviota, joka ei nostaisi muusikon ikää ja musiikin epäsuomalaista tyylikkyyttä.

Singleillään huomiota keränneen Moborgin yhdeksän kappaleen levy on kuulemma silti vasta välivaihe ennen varsinaista tulevaa debyyttialbumia.

Sulavalinjainen elektroninen r&b-pop herättää enemmän ihastelua kuin suoranaista innostusta; Frank Oceanin, Saden ja James Blaken kaltaiset vertailukohdat nousevat esiin Moborgin omaa ääntä selvemmin. Ensikeikka on luvassa maaliskuun lopulla Tallinnan musiikkiviikoilla.

Albumi / vaihtoehtoinen

Erki Pärnoja: Leva

Playground

★★★★

Ewert and the Two Dragons -yhtyeen kitaristi Erki Pärnoja lienee tunne­tuimpia virolaisia indie-muusikoita Suomessa.

Neljännellä soololevyllään tallinnalainen multi-instrumentalisti jalostaa elokuvallisen kudelmaista sointiaan ja kuulostaa onnistuneen täysipainoiselta. Yhtenä instrumenttina dynaamisessa äänimaisemassa kajastaa nyt Pärnojan oma laulu.

Kaikua, haikeutta, luuppeja, paisuttelua, kerroksellisuutta ja laakeita näkymiä; kirjo ulottuu yllättävän luontevasti dreampop-sävyistä progressiiviseen ja aina Radioheadin viime levyn ilmavan melankolian suuntaan.

Albumi / rock

Green Day: Father of All Motherfuckers.

Reprise. ★★★

”Ei ruotsalaisia biisin­kirjoittajia. Ei trap-biiittejä.” Muun muassa näillä sanoin Suvilahteen toukokuussa konsertoimaan saapuva Green Day on markkinoinut Twitter-kuvan perusteella uutta albumiaan – ilmeisesti tarkoituksena pyllistää listapopin ennustettavuudelle.

Konkaritrio kompastuu rehvakkaasti soivalla, blues-, soul- ja glamrock-sävyjä hyödyntävällä 13. studioalbumillaan kovin riskittömään mielikuvituksettomuuteen, vaikka suunta olisikin yhtyeelle itselleen tuore. Olematonta 26 minuutin mittaa voi sentään pitää mammuttiluokassa virkistävänä.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Katajanokan alta paljastui erikoinen rakennelma: Vedessä on piilossa sata metriä holvi­kaarta, joka on kuin suoraan keski­ajalta

    2. 2

      Millaista on päiväkodissa, jossa aikuisilla on aikaa ja lapset ovat keskivertoa ihanampia? HS vietti päivän Majavien seurassa Lauttasaaressa

      Tilaajille
    3. 3

      Saksassa ainakin yhdeksän ihmistä on kuollut ampumisissa kahdessa vesipiippu­kahvilassa, poliisin mukaan myös epäilty ampuja ja toinen henkilö ovat löytyneet kuolleina

    4. 4

      Ihmiset ahdistuvat silloinkin, kun siinä ei ole järkeä, sanoo psykiatrian professori – Hän kertoo vastalääkkeen, joka auttaa, kun koronavirus tai terrori-iskut tunkeutuvat mieleen

      Tilaajille
    5. 5

      Arttu Wiskarin yhtiö tahkoaa hittejä, joista ei osaa sanoa, ovatko ne rehellisesti juntteja vai junttiuden pilkkaa: ”Se, että ukki kuoli joka biisissä, meni läpi kuin väärä raha”

      Tilaajille
    6. Näytä lisää
    1. 1

      Osa ihmisistä kävelee ”istuma­kävelyä”, joka voi aiheuttaa kipuja niskassa asti – Fysio­terapeutti neuvoo kolme liikettä, joilla kävelystä tulee ryhdikästä ja sulavaa

      Tilaajille
    2. 2

      Lähes joka toinen kiinalainen on nyt karanteenissa: HS:n kuvakooste näyttää aavekaupungeiksi muuttuneet metropolit

      Tilaajille
    3. 3

      Mies kasasi pihalleen romua, jätettä ja jopa puolikkaita junanvaunuja – Kuvat näyttävät, miten ympäristöä turmeltiin vuosien ajan

    4. 4

      Kauniista kodista tuli elämää suurempi statusviesti, ja siksi moni sulkee ovensa vierailta – Tätä on kotihäpeä

      Tilaajille
    5. 5

      Kimi Räikkönen teki sen taas: erottuu formulakuljettajien yhteiskuvassa hilpeästi edukseen

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      HS vietti vuorokauden Helsingin maineikkaimmalla huolto­asemalla, ja kello 1.06 pöytään nukahti työntekijöille tuttu mies

      Tilaajille
    3. 3

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    4. 4

      Neljä vuotta sitten Peter Vesterbacka sai illallisilla idean, joka ei koskaan toteudu – HS:n erikoisartikkeli kertoo kaiken Tallinnan-tunnelista

      Tilaajille
    5. 5

      Kuinka paljon pidemmälle kansanedustajat voivat väkivallan ihannoinnissa vielä mennä?

    6. Näytä lisää