Kulttuuri

Elokuvafani Liisa Helmisestä tuli alan ammattilainen, ja viimeiset 50 vuotta hän on tehnyt töitä lastenelokuvan hyväksi

”Olen vilpittömän iloinen siitä, että suomalainen lastenelokuva on noussut jaloilleen”, elokuvaohjaaja Liisa Helminen sanoo.

Liisa Helminen tunnustaa olleensa elokuvaentusiasti lapsesta asti.

”Kävimme perheen kanssa elokuvissa, mutta vanhempana kävin jo itsekseni. Viikkorahaindeksi oli leffa­lipun hinta. Isän mielestä kerran viikossa oli päästävä viikkorahalla elokuviin.”

Nuorena Helmisen tuli katsottua lähes kaikki kotikaupungissa Turussa pyörineet elokuvat ja osallistuttua myös elokuvakerhotoimintaan. Lukiossa kuvaamataidonopettaja vinkkasi, että Taideteollisessa oppilaitoksessa on kamerataiteen osasto.

”En ollut tiennyt, että elokuvaa voi opiskella Suomessa.”

Taideteollisen ovet aukenivat ensiyrittämällä vuonna 1968, ja edessä oli muutto Helsinkiin. Oppilaitos toimi tuolloin Ateneumissa. Se oli turvallinen kiintopiste ummikolle.

”Opin liikkumaan Helsingissä elokuvateatterien mukaan. Kamerataiteen opiskelijat saivat ryhmänä ilmaislippuja elokuviin. Selvitin aina teatteri kerrallaan, missä se on ja miten sinne pääsee, näin opin teatterien sijainnit ja raitiovaunujen ja bussien reitit.”

1960- ja 1970-luvun taitteessa elokuva-alan opiskelijat joutuivat haalimaan työkokemuksensa ja näyttömahdollisuutensa enimmäkseen itse.

Helminen sai jalkansa tär­keän oven väliin päästessään kesätöihin Risto Jarvan ja kumppaneiden perustamaan Filminor-tuotantoyhtiöön. Lyhyiden projektien lisäksi hän päätyi muun ­muassa toiseksi kamera-assistentiksi Peter von Baghin Kreiviin (1970). Tuolloin oli harvinaista, että kamera-assistentiksi otettiin nuori nainen.

”Kyllä minua aluksi vähän testattiin. Meillä oli käytössä raskas puinen statiivi [jalusta], ja lamput kytkettiin muuntajien kautta. Yksi muuntaja painoi 22 kiloa. Sain muuntajan juuri ja juuri ylös, mutta loppukesästä kävelin jo toisessa kädessä muuntaja, toisessa kädessä kamera ja kainalossa vielä se painava puustatiivi.”

Helmisen viisikymmenvuotisen uran selkärangaksi muodostui lastenelokuva. Elokuvataiteen valtionpalkinto napsahti jo opiskeluaikana ensimmäisestä lapsille suunnatusta lyhytelokuvasta Kovat kaverit (1971).

”Lastenkulttuuri oli silloin nousussa, ja aika oli kypsä lastenelokuvalle. Sitä ennen elokuvia ei ollut pahemmin tehty lapsille.”

Siihen aikaan lyhytelokuvan saattoi vielä tehdä apurahatuotantona, mutta suurempia hankkeita ja jatkuvaa tuotantoa varten oli perustettava yritys.

”Itse olin työurani aikana mukana kolmessa osakeyhtiössä. Omia ohjaustöitä saattaisi olla enemmän, ellei olisi tarvinnut myös tuottaa omia elokuviaan.”

Vuosien aikana on syntynyt silti laaja valikoima niin fiktiota kuin dokumentteja. Suuri yleisö muistanee esimerkiksi Helmisen pitkät elokuvat Kuningas, jolla ei ollut sydäntä ja Pelikaanimies sekä animaatiosarjan Urpo & Turpo. Hienoista ylpeyttä Helminen tuntee myös työstään dokumentaristina.

”Koen todella tärkeäksi, että olen tehnyt dokumentteja lapsista. Jätkät, Pikku naisia ja Matka on pitkä ovat taltioineet lasten leikkejä, tietyn ajan lastenkulttuuria sekä koulu- ja päiväkotimaailmaa. Niiden kautta olen päässyt lasten maailmaan ja olen saanut syvemmän kontaktin lapsiin.”

Helminen on myös opettanut ja uurastanut pitkään alan järjestöissä. Yksi hänen missioistaan on ollut juuri lastenelokuvatuotannon vakiinnuttaminen Suomessa.

Lastenelokuvan nykytilaa hän katsookin pääosin tyytyväisenä.

”Olen vilpittömän iloinen siitä, että suomalainen lastenelokuva on noussut jaloilleen. Mutta samalla huomaan, että tekeminen perustuu yhä enemmän varmaan taloudelliseen tuottoon. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, mutta toivoisin, että mukaan mahtuisi myös monipuolisuutta niin aiheiden kuin ilmaisunkin suhteen.”

Aiheita olisi vaikka millä mitalla, yhtenä esimerkkinä klassiset sadut.

”Satuelokuva, jossa on voimakkaita tunteita ja ehjä visuaalinen maailma, voi toimia heijastuspintana monille asioille lapsen elämässä.”

Elokuva on edelleen ylivoimainen taidemuoto, kunhan se on yleisön ulottuvilla. Helminen kehuu vuolaasti Koulukinon kaltaisia hankkeita, joissa elokuvia käytetään opetuksen ja keskustelujen materiaalina.

”Ylipäätään kaikenlainen päiväkodin ja koulujen yhteydessä tehtävä taide- ja kulttuurikasvatus on tavattoman tärkeää. Kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta ostaa pääsylippuja kaupallisiin esityksiin.”

Vaikka viimeisimmästä ohjauksesta on jo muutama vuosi ­aikaa, into elokuvien tekemiseen on Helmisellä yhä tallella.

”Mutta olen realisti. Tuotanto­prosessit ovat pitkiä, ja rahoituksen hankkiminen on suuren työn takana. Ajattelen myös, että nyt on muiden vuoro”, hän sanoo.

”Olen saanut tehdä paljon, ja osa töistäni on jäänyt elämään. Se antaa tunteen, että olen onnistunut tekemään lastenkulttuurin eteen paljon hyvää.”

Korjaus 12.2. klo 12.20: Otsikosta korjattu Halminen Helmiseksi.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kuka?

Liisa Helminen


 Syntyi 1950 Turussa, asuu Helsingissä.

 Valmistui elokuvaohjaajaksi Taideteollisesta oppilaitoksesta 1972, taiteen maisteri 1993.

 Ohjauksia: Minulla on tiikeri (1978, Tini Sauvon kanssa), Kuningas, jolla ei ollut sydäntä (1982, Päivi Hartzellin kanssa), Matka on pitkä (1993), Urpo & Turpo (1996–1997, Marjut Rimmisen ja Riho Untin kanssa), Pelikaanimies (2004), Matka jatkuu (2017).

 Mm. elokuvataiteen val­tionpalkinto 1972 ja 1973, Jussi-palkinto 1978 ja 1983, valtion lastenkulttuuripalkinto 1983, taiteen valtionpalkinto 2001.

 Luottamustoimia: mm. Valtion elokuvataidetoimikunnan puheenjohtaja 1989–1991, Taiteen keskustoimikunnan jäsen 1989–1991.

 Ylimääräinen taiteilija­eläke 2013.

 Täyttää 70 vuotta lauantaina 15. helmikuuta.

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Katajanokan alta paljastui mysteerirakennelma: Vedessä on piilossa sata metriä holvikaarta, joka on kuin suoraan keskiajalta

    2. 2

      Kenenkään leikit eivät jää huomaamatta – Tällaista on lauttasaarelaisessa päiväkodissa, jossa osa ”erityisen ihanista” lapsista tarvitsee erityistä tukea

      Tilaajille
    3. 3

      Saksassa ainakin kymmenen ihmistä on kuollut ampumisissa kahdessa vesipiippu­kahvilassa, poliisin mukaan epäilty ampuja on kuollut

    4. 4

      Ihmiset ahdistuvat silloinkin, kun siinä ei ole järkeä, sanoo psykiatrian professori – Hän kertoo vastalääkkeen, joka auttaa, kun koronavirus tai terrori-iskut tunkeutuvat mieleen

      Tilaajille
    5. 5

      Jatkuva nahistelu miehistä, naisista ja sukupuolirooleista alkaa uhata uskottavuuttani kasvattajana

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Osa ihmisistä kävelee ”istuma­kävelyä”, joka voi aiheuttaa kipuja niskassa asti – Fysio­terapeutti neuvoo kolme liikettä, joilla kävelystä tulee ryhdikästä ja sulavaa

      Tilaajille
    2. 2

      Lähes joka toinen kiinalainen on nyt karanteenissa: HS:n kuvakooste näyttää aavekaupungeiksi muuttuneet metropolit

      Tilaajille
    3. 3

      Mies kasasi pihalleen romua, jätettä ja jopa puolikkaita junanvaunuja – Kuvat näyttävät, miten ympäristöä turmeltiin vuosien ajan

    4. 4

      Kauniista kodista tuli elämää suurempi statusviesti, ja siksi moni sulkee ovensa vierailta – Tätä on kotihäpeä

      Tilaajille
    5. 5

      Kimi Räikkönen teki sen taas: erottuu formulakuljettajien yhteiskuvassa hilpeästi edukseen

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      HS vietti vuorokauden Helsingin maineikkaimmalla huolto­asemalla, ja kello 1.06 pöytään nukahti työntekijöille tuttu mies

      Tilaajille
    3. 3

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    4. 4

      Neljä vuotta sitten Peter Vesterbacka sai illallisilla idean, joka ei koskaan toteudu – HS:n erikoisartikkeli kertoo kaiken Tallinnan-tunnelista

      Tilaajille
    5. 5

      Kuinka paljon pidemmälle kansanedustajat voivat väkivallan ihannoinnissa vielä mennä?

    6. Näytä lisää