Iljettävät paiseet ovat tv:n uusi trendi mutta sairaalasarjojen arvostusta eivät nekään nosta - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kolumni

Iljettävät paiseet ovat tv:n uusi trendi mutta sairaalasarjojen arvostusta eivät nekään nosta

Ben Caseyn, Teho-osaston ja Sykkeen kaltaiset sarjat ovat olleet tv:n perusohjelmistoa vuosikymmeniä. Sairaalasarjoja ei silti arvosteta, kirjoittaa Veli-Pekka Lehtonen.

Julkaistu: 13.2. 2:00, Päivitetty 13.2. 9:22

Ennen oli helppoa. Kulttuuriälyköt kisasivat paremmuudesta lähinnä lukien. Ei venäläisiä klassikoita niin monta kuitenkaan ole. Nyt on vaikeampaa: ollakseen sisäpiiriä pitäisi tietää, mikä tv:ssä on parasta juuri nyt, ja usein ykköseksi nousevat pitkät draamasarjat monimutkaisine juonineen. Kuka niitä ehtii katsoa, jos on elämä ja perhettä.

Yksi suosittu sarjamuoto parasta tv:ssä -keskustelusta loistaa usein myös poissa­olollaan. Sairaalasarjat. Niitä ei nokkela populaarikulttuurin kokija ja näkijä arvosta. Miksi?

Ovatko sairaalasarjat maineensa velkaa markettien romanttisille lääkärikirjasarjoille? Vai ovatko Holby Cityt liiaksi valtavirtaa, että niistä ei voi puhua edes guilty pleasurena, hyvänä huonona?

Ben Caseyn, Teho-osaston ja Sykkeen kaltaiset sarjat ovat kuitenkin olleet tv:n peruskauraa vuosikymmeniä. Tietenkin siksi, että klinikkakäynti on aina tarina, jonka toisessa päässä on vaara eli kuolema, tragedioista lopullisin. Yhteiskunnan muutoksesta kertoo, miten sairaalasarjat ovat muuttuneet lääkärien jumaloinnista kertomaan tarinoita myös potilaista, kuvaamaan hoitoja tarkasti.

Tuore villitys sairaalasarjoissa ovat paise-realityt. Paiseita puhkotaan sekä Tohtori Paiseessa sekä Paiseklinikalla. Sarjat ovat sekoitus ihmiskohtaloita, kirur­giaa sekä friikki­show’ta. 1900-luvun alussa paisesarjojen kliimaksit eli oudot pullistumat ja epämuodostumat olisivat päätyneet kiertävien sirkusten vetonauloiksi parrakkaiden naisten ja jättimiesten rinnalle. Niin tyhmää ei meno enää ole. Nyt tv-kamera tarjoaa huomiota, lohtua ja hoitoa.

Friikkisirkuksen leima ei ole täysin poissa. Paisesarjoissa kurkistetaan ihon alle kuin takavuosina maata kiertäneessä anatomisessa vahakabinetissa. Mikä ei ole normaalia, siitä tehdään numero.

Sairaalasarjojen toisessa päässä on kotimainen Elossa.

Useita Venloja voittanut reality on korostetun sisäsiisti, ja se sopinee myös koulutettujen älyköiden kahvipöytäkeskustelun aiheeksi. Sarjassa kaiken yläpuolella on järkkymätön usko erikoissairaanhoidon toimivuuteen ja järjestelmän erehtymättömyyteen. Sairauksia kuvataan suurempaa herkuttelua vältellen.

Toisin kuin paisesarjat, Elossa korostaa lääketieteen mahtavuutta: maakuntasairaalassakin kirurgi osaa tukun vaativia taikatemppuja ja pelastaa henkiä. Sarjan olennaisin osuus on kuitenkin toisaalla. Sarjan rakenne ja leikkaus korostaa suomalaista julkista terveydenhoitojärjestelmää. Sarja siis vahvistaa yhteisöllisyyttä.

Elossa on sarja meitä hoitavasta systeemistä, jonka veroilla kustannamme. Sen parempaa mainosta ei verotukselle juuri ole.

Seuraa uutisia tästä aiheesta