Kuutti Lavosen taide tuo esille ihmisen sellaisena kuin hän on – Näiden voimakkaiden kuvien esitystapa on tuttu Rembrandtin muotokuvista - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Näyttelyarvostelu

Kuutti Lavosen taide tuo esille ihmisen sellaisena kuin hän on – Näiden voimakkaiden kuvien esitystapa on tuttu Rembrandtin muotokuvista

Juhlanäyttely kokoaa yhteen Kuutti Lavosen taiteen vuosikymmenet. Lavosen käsialan voima iskee katsojaan ennen kuin tämän tietoinen mieli ehtii reagoida näkemäänsä.

Kuutti Lavonen: Lupa rakastaa, 2020, punaliitu, mustaliitu ja pastelli okumévanerille. Kuva: Rauno Träskelin

Julkaistu: 17.2. 10:53

Kuvataide

Kuutti Lavonen: Aika ja ikuisuus 3.5. saakka Didrichsenin taidemuseossa (Kuusilahdenkuja 1). Ti–su 11–18.

Kuutti Lavosen 60-vuotisnäyttely Didrichsenin taidemuseossa kokoaa yhteen teoksia neljältä vuosikymmeneltä, piirustuksia, maalauksia ja grafiikkaa. Vanhin teos on Nuori Buddha (1987), pastelli vuosilta, jolloin Lavosen sittemmin tutuksi tullut kuvakieli syntyi. Uudet suurikokoiset vaneripohjaiset teokset, kuten Lupa rakastaa (2020), valmistuivat aivan näyttelyn alla.

Kuutti Lavonen: Nuori Buddha, 1987, pastelli. Kuva: Rauno Traskelin

Lavosen ilmaisu on vahva sekoitus eurooppalaisen taiteen ­aikakausia. Se muovautui 1980-luvun postmodernismin kuohuissa, jolloin maalaustaide peilasi omaa historiaansa. Ajalle ominaisen kitsillä ja ironialla leikittelyn hän kuitenkin torjui, samoin ohikiitävien tunnetilojen rekisteröinnin. Lavosta kiinnosti se, mikä taiteessa on kestävää, klassista ja ajan ulkopuolella. Tiennäyttäjikseen hän valitsi Italian vanhat mestarit kuten Leonardon ja Caravaggion.

Lavosen kuvakieli perustuu lainauksiin sekä tunnetuista mestariteoksista että yleisempiin muistikuviin 1500- ja 1600-lukujen taiteesta. Häntä ovat kiinnostaneet myös vähemmän tunnetut italialaismaalarit, kuten Bernardo Cavallino, josta hän parhaillaan valmistelee tohtorin tutkintoa.

Kuutti Lavonen: Maalarin sydän, maalarin hattu, 2004, tempera okumévanerille. Kuva: Jussi Pakkala

Lavonen on myös nykytaiteilija, jonka pyrkimyksissä on mahdollista nähdä yhteyksiä Italiassa 1970-luvulla vaikuttaneiden Arte Povera -taiteilijoiden materiaalikoosteisiin. Kansainvälistä modernismia vastaan kapinoidessaan he toistuvasti viittasivat teoksissaan Välimeren alueen historiaan ja myytteihin. Italiaan asettuneen yhdysvaltalaisen Cy Twomblyn abstrakteista purkauksista ei myöskään ole pitkä askel Lavosen ekspressiivisiin kasvokuviin.

Kuutti Lavonen: Suhde, 2019, litografia. Kuva: Rauno Traskelin

Vaikka Lavosen nykytaiteelle ominainen tutkiva työskentelytapa on kiinnostava, hänen lähteidensä tunteminen ei ole edellytys hänen teostensa ymmärtämiselle. Sitä paitsi hänen käsialansa voima, suoruus ja myös hetkittäinen hellyys iskevät katsojaan ennen kuin tämän tietoinen mieli ehtii reagoida näkemäänsä.

Kuutti Lavonen: Mikael, 2011, litografia. Kuva: Rauno Traskelin

Tyypillinen Lavosen teos on tiukasti rajattu kasvokuva, usein kuin isomman teoksen fragmentti. Se esittää naista tai miestä, jonka silmät ovat kiinni tai joka katsoo etäisyyteen ajatuksiinsa vaipuneena.

Esitystapa on tuttu esimerkiksi Rembrandtin henkilökuvista. Se tuo ihmisen esiin sellaisena kuin hän on, ajatuksineen ja tunteineen, ja tekee tämän tavalla, joka tarjoaa samastumiskohteen. Vakavat tai surumieliset ilmeet kertovat paljon.

Oli kyseessä pieni grafiikanlehti tai ihmisen mittainen piirustus, teos muotoutuu kuvapinnalla, työprosessin kautta. Kasvot ikään kuin nousevat valoon tai painuvat varjoon viivojen tai maaliläiskien aluskasvillisuudesta.

Kuutti Lavonen: Uusi äiti, 2014, serigrafia. Kuva: Alberto Martinez

Kaikki mikä Lavosen teoksissa näkyy, on myös merkitsevää: esimerkiksi se miten toisinaan herkkä, toisinaan hermostunut viiva hakee oikeaa paikkaa tai miten valuvasta maalista tulee verta ja kyyneleitä.

Taiteilija Kuutti Lavosen 60-vuotisjuhlanäyttelyn uusin teos, Toinen Johannes, valmistui vain viikkoa ennen avajaisia. Oikealla litografia Milory. Kuva: Kimmo Räisänen

Seuraa uutisia tästä aiheesta