Näkyykö hittinäyttelyistä jo liikaa kuvia sosiaalisessa mediassa? Taiteilijat pohtivat, pitäisikö näyttelyiden ”spoilaamisesta” varoittaa - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri

Näkyykö hittinäyttelyistä jo liikaa kuvia sosiaalisessa mediassa? Taiteilijat pohtivat, pitäisikö näyttelyiden ”spoilaamisesta” varoittaa

Sosiaalisessa mediassa jaetut kuvat ja videot taidenäyttelyistä ovat museoille ja gallerioille ilmaista ja tehokasta markkinointia. Kuvien ja videoiden tulva voi kuitenkin kannustaa myös jäämään kotisohvalle katselemaan taidetta oman kännykän näytöltä.

Islantilaistaiteilija Hrafnhildur Arnardóttirin eli Shoplifterin keinohiuksista tehty installaatio nähtiin Kiasmassa. Kuva: Rio Gandara / HS

Julkaistu: 17.2. 13:11, Päivitetty 17.2. 15:29

”Lux Helsingissä on se hyvä puoli, että ei ole tarvinnut minään vuonna mennä käymään kun näkee kaiken täältä somesta. Ei millään pahalla!”

Näin kirjoitettiin Instagramissa tammikuussa valotaidefestivaali Lux Helsingistä, joka saavutti tänä vuonna kaikkien aikojen kävijäennätyksensä. Sosiaalisessa mediassa vilisi kuvia ja videoita festivaalin teoksista. Suosituimpiin kuului esimerkiksi Eläintarhanlahdelle heijastuva Meri Ekolan Magic Mirror -valotaideteos.

Meri Ekolan Magic Mirror -teos nähtiin tammikuussa Lux Helsinki -tapahtumassa. Kuva: Jukka Gröndahl HS

Lux Helsinki ei ole ainut somessa levinnyt taidetapahtuma tai -näyttely. Viime vuosina erityisen suosittuja ”somenäyttelyitä” ovat olleet muun muassa Kiasman Shoplifter-taiteilijanimellä esiintyvän Hrafnhildur Arnardóttirin Nervescape VIII, jonka värikkäiden karvaisten teosten edessä otettiin lukemattomia selfieitä, ja Amos Rexissä nähty Teamlab-kollektiivin Massless-näyttely, joka täytti salit maagisilla videomaailmoilla.

Amos Rexin tiedottaja Iia Palovaara sanoo, että museossa sosiaalisen median tuomaan huomioon suhtaudutaan positiivisesti. Huomio vaikuttaa suoraan kävijämäärään, eikä paljon somessa esillä olleita näyttelyitä ole tarvinnut muuten paljon markkinoida.

”Some toimii muistuttajana ja innostajana, jos joku tuttu tai vaikka julkkis postaa jostakin kiinnostavasta teoksesta. Isot sometapaukset, kuten Teamlab-näyttely, lisäävät tunnetta siitä, että tämä pitää kokea ennen kuin se loppuu.”

Amos Rex -museon avajaisnäyttelyn toteutti Teamlab-kollektiivi. Kuva: Linda Manner / HS

Amos Rexissä aukesi 12. helmikuuta uusi Generation 2020 -näyttely, jossa on esillä yli kahdeksankymmenen 15–25-vuotiaan taiteilijan teoksia. Nuorten taiteilijoiden triennaali tulee odotetusti olemaan esillä somessa.

Generation 2020 -näyttelyn taiteilijoihin kuuluva Liisa-Irmelen Liwata sanoo, että sosiaalinen media on tärkeä apuri erityisesti nuoren ja aloittelevan taiteilijan näkyvyyden lisäämisessä.

”Lisäksi taiteilijana on kiva nähdä, että omaa teosta on jaettu.”

Generation 2020-näyttelyssä nähdään Liisa-Irmelen Liwatan Writing tool -niminen videoteos, jolla näkyy, kuinka hän työstää veistos-työkalua. Itse veistos on myös esillä näyttelytilassa. Kuva: Liisa-Irmelen Liwata

Mutta voiko taideteoksen tai kokonaisen näyttelyn jopa pilata, tv-termein ”spoilata”, näyttämällä siitä liikaa kuvia ja videoita sosiaalisessa mediassa? Elokuvista ja kirjoista keskusteltaessa on jo totuttu käyttämään sisältövaroituksia, jotta ratkaisevia käänteitä ei paljastettaisi niille, jotka eivät vielä ole nähneet tai lukeneet teosta.

Liwata ei ole koskaan joutunut pettymään siihen, että on nähnyt sisältöä jostakin näyttelystä etukäteen.

”Se on ennemminkin herättänyt kiinnostusta. Esimerkiksi pätkä jostakin videoteoksesta voi olla kutkuttava elementti, joka saa minut menemään paikan päälle.”

Kuvataiteilija Paavo Halosen mielestä taas sisältövaroitus sosiaalisessa mediassa voisi toimia tietyissä tapauksissa.

Halonen hyödyntää veistoksissaan ja tilateoksissaan usein luonnonmateriaaleja, kuten puuta, oksia ja sulkia. Halosen teos Rättiläisen reki on mukana Kiasman Yhteiseloa-näyttelyssä, joka jatkuu maaliskuun loppuun saakka ja on ollut laajasti esillä sosiaalisessa mediassa. Halonen itse käyttää somea muistiinpanovälineenä enemmän kuin markkinointikanavana.

”En laita uusista teoksistani kuvia someen, vaikka mieli tekisikin. Toivon, että ihmiset menisivät ensin teoksen luokse ja ottaisivat sitten kuvan vaikka muistoksi. Teokseni ovat usein tilallisia kokemuksia, joihin valot, varjot ja äänet liittyvät.”

Halonen ei myöskään käytä sosiaalista mediaa taiteen seuraamiseen:

”Oikea kokemus tapahtuu aina paikan päällä, eikä se somessa nähtynä vaikuta samalla tavoin. Seuraan Instagramissa kaikenlaista muuta mahdollista kuin taidetta, esimerkiksi hiustenvärjäysvideoita.”

Iia Palovaara sanoo, että Amos Rexissä ollaan huomioitu etukäteen teosten mahdollinen näkyminen sosiaalisessa mediassa.

”Näyttelytyöryhmä arvioi, onko tulevassa näyttelyssä jotakin, mitä kävijä ei saisi nähdä etukäteen, ja jos on, se voidaan huomioida esimerkiksi kuvaamista rajoittamalla. Toistaiseksi sellaisia teoksia ei kuitenkaan ole ollut. Teokset näyttelyissämme ovat paljon muutakin kuin se, mitä näkee esimerkiksi valokuvassa, ne ovat tilallisia ja moniulotteisia.”

Halonen huomauttaa, että tietyt näyttelyt saavat tietenkin sosiaalisesta mediasta nostoa enemmän kuin toiset.

”Välillä onnistutaan synnyttämään sellaisia hype-ilmiöitä, ja näen kyllä sen, että paikalle on päästävä tägäämään itseään ilman, että sisällöllä olisi suuri merkitys.”

Oikaisu 17.2. klo 15.28: Paavo Halosen teos on nimeltään Rättiläisen reki, ei Rättiäisen renki, kuten jutussa aiemmin kerrottiin.