Grimesin yksityiselämää on kauhisteltu mediassa, mikä ärsyttää tähteä – nyt julkaistava uutuuslevy on tarkoituksella synkkä ja samalla erinomainen pop-teos - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Levyarvostelu

Grimesin yksityiselämää on kauhisteltu mediassa, mikä ärsyttää tähteä – nyt julkaistava uutuuslevy on tarkoituksella synkkä ja samalla erinomainen pop-teos

Grimes haluaa esitellä uudella levyllään ”ilmastonmuutoksen jumalattaren”. Ilmastonmuutoksesta levy ei tarjoa paljoa uutta, mutta suurin osa kappaleista on loistavia.

Grimesin edellisestä albumista on aikaa yli neljä vuotta. Kuva: Christian Hjorth / Zuma Wire

Julkaistu: 18.2. 15:10

Albumi / pop

Grimes: Miss Anthropocene. 4AD. ★★★★

Musiikkipiireissä käytetään niin paljon ylistyssanoja, että sanat ovat menettäneet merkityksensä. Esimerkiksi Warner Music kutsui pari viikkoa sitten tiedotteessaan sinänsä oikein lahjakasta ja suosittua popparia Dua Lipaa ”maailman suurimmaksi megatähdeksi”. Mitä muille enää jää?

 Tätä arvostelua kirjoittaessa mietin, voiko pop-artisti Grimesin perjantaina julkaistavaa Miss Anthropocene -levyä kutsua vuoden kiinnostavimmaksi pop-albumiksi. Niin paljon levy on ympäri maailmaa herättänyt etukäteen odottavaa kuohuntaa usean vuoden ajan. Jos nyt ei kiinnostavimmaksi, yhdeksi kiinnostavimmista ainakin.

Lukuisat kriitikot ovat pitäneet Grimesia, oikealta nimeltään Claire Boucheria, 2010-luvun lahjakkaimpiin pop-artisteihin kuuluvana nimenä. Erityisesti hänen kaksi edellistä levyään, vuonna 2015 julkaistu Art Angels ja vuonna 2012 julkaistu Visions nousevat säännöllisesti esiin, kun listataan 2010-luvun parhaita pop-albumeita.

Nyt edellisestä albumista on aikaa jo yli neljä vuotta. Väliin on mahtunut muun muassa julkinen kiista 4AD-levy-yhtiön kanssa.

Uusi albumi on odotettu myös siksi, että Boucher on etukäteen lupaillut sille niin paljon teemoja, että perässä on vaikea pysyä. Ensinnäkin levyn nimi viittaa sekä misantropiaan että antroposeeniin. Misantropia tarkoittaa tiiviisti yleistä ihmisvihaa. Antroposeeni on geologisesta ajanlaskusta käydyssä keskustelussa esillä ollut käsite. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että uusi antroposeenin aika alkoi, kun ihmisestä tuli merkittävä planeettaa muokkaava voima ja lajien joukkosukupuutto alkoi kiihtyä. Näistä sanoista muodostuu albumi, jonka on Boucherin mukaan tarkoitus esitellä ”ilmastonmuutoksen jumalatar”.

Boucher on sanonut haluavansa tehdä synkän, ilmastonmuutosmyönteisen teema-albumin, koska kukaan ei enää halua lukea artikkeleita ilmastonmuutoksen kauheudesta. Jos ilmastonmuutos näyttäytyy hahmona, sitä on helpompi tarkastella.

Boucherista puhuttaessa ei voi myöskään sivuuttaa ulkomusiikillista puolta. Keväällä 2018 Boucher ja miljardööri Elon Musk kertoivat seurustelevansa. Se oli järkytys monille Grimesin fanille, jotka pitivät häntä ”älykkään feminismin linnakkeena” ja Muskia puolestaan avaruudenvalloitukseen pyrkivänä nykyisen kapitalistisen järjestelmän tiivistymänä. Nyt.fi:n jutussa suhdetta kutsuttiin ”maailman yhdeksi epätodennäköisimmäksi seurustelusuhteeksi”.

Aiheen käsittely on ärsyttänyt Grimesia paljon. Crack-lehden haastattelussa hän ilmoitti suorasanaisesti vihaavansa kansainvälisiä isoja medioita sen vuoksi, miten paljon ne ovat kirjoittaneet valheita hänestä Musk-suhteen tultua julki.

Sen jälkeen hän sanoi pitävänsä nykyisestä asemastaan. ”Maineeni on huonompi kuin koskaan, mutta voin yhä tehdä loistavaa musiikkia, koska minun ei tarvitse tukeutua kehenkään”, Boucher selitti jutussa.

Boucher sanoi keskittyvänsä ”pahismaisen” musiikin tekemiseen, koska ”kaikki pitävät häntä pahiksena”.

Tämän kaiken päätteeksi Boucher onnistuu tarjoilemaan erittäin kovatasoisen pop-albumin, jonka tunnistaa heti Grimesin musiikiksi.

Se on juuri sillä tavalla yllättävää kuin Grimesilta sopii odottaa. Silti on todettava, että en pidä Miss Anthropocenea täydellisenä mestariteoksena, viiden tähden levynä. Sellaistakin Grimesilta moni on varmasti odottanut – ja sellaisena osa varmasti pitää tätäkin levyä.

Levyn tunnelma vaihtelee laidasta laitaan. Levy alkaa hidastempoisella ja unenomaisella So Heavy I Fell Through the Earth -kappaleella. Sen jälkeen unenomaisuus rikkoutuu Teräsmiehen vihamiehen mukaan nimetyllä kiivaalla kappaleella Darkseid. Kolmantena kuultava Delete Forever aiheuttaa puolestaan aluksi epäilyksen siitä, onko levylle eksynyt First Aid Kitin uusin folk-pop-tuotos. Sitten palataan synkkään elektroniseen poppiin Violence-kappaleella.

Tunnelmanvaihtelut toimivat hyvin, mutta kaikkein vahvimmillaan levy on aiheuttaessaan kuulijassa ahdistavan olon. Violence, levyn huippuhetki, onnistuu siinä erinomaisesti. Sen tarkoituksellisen kimeä äänimaisema jää kaikumaan päähän. Erinomaisia kappaleita ovat myös 4ÆM, So Heavy I Fell Through the Earth ja New Gods.

4ÆM-kappaleen kertosäe on täydellinen teknojumputus, jonka tahtiin voi kuvitella pomppivansa loppuillasta pienen hikisen klubin tanssilattialla. So Heavy I Fell Through the Earth ja New Gods ovat puolestaan upeita, kauniita balladimaisia kappaleita.

Muutamia hutejakin levyllä on. Nu metal -tyylinen My Name Is Dark on lähinnä tylsä ja rauhallinen Before the Fever tuntuu täytebiisiltä. Levyn päättävä yli seitsemänminuuttinen IDORU on venytetty spektaakkeli, joka kerännee myös ylistystä, mutta sen hienous ei muutamankaan kuuntelukerran jälkeen avaudu itselleni.

Entä sitten Boucherin maalailema ilmastonmuutosteema?

Osalla kappaleista, kuten New Godsissa, se paistaa sanoituksissa esille selvästi. Sitten on esimerkiksi Violence, jossa näennäisesti parisuhdeväkivallasta kertovan kappaleen on helppo tulkita puhuvan ihmisen ja luonnon suhteesta. Silti en ole vakuuttunut siitä, että Miss Anthropocene tarjoaisi varsinaisesti mitään uutta ajateltavaa ilmastonmuutoksesta.

Kriitikon valinnat: Iloisesti yllättävää suomalaista musiikkia

 Albumi / pop

Isaac Sene: Koko kansan EP.

Warner. ★★★★

On ilahduttavaa, kun uuden musiikin joukossa on ilahduttavasti yllättävää suomalaista musiikkia. Sellaista kuin Warnerin uuden kiinnityksen Isaac Senen kuuden kappaleen EP.

Senen levyllä pop-musiikkiin sekoittuu soul-, rock- ja jazz-vivahteita, mutta päällimmäisenä on silti hänen upea äänensä. EP:llä esimerkiksi Vestan kanssa tehty Bébé on mainio ja menevä pop-kappale, levyn päättävä Tähdet jää puolestaan rauhoittava lattarihenkinen biisi. Isaac Senen nimi kannattaa painaa mieleen: Koko kansan EP on yksi alkuvuoden toimivimmista kotimaisista julkaisuista.

Albumi / Rap

 Cavallini & Shrty: 10/10.

PME Records. ★★★★

Jo parin vuoden ajan suomalaisissa rap-piireissä on puhuttu Cavallinin ja Shrtyn muodostamasta hiphop-duosta, joka siirtyi Monspilta JVG:n omistaman PME Recordsin puolelle suuren hehkutuksen saattelemana.

Viimeistään nyt hehkutuksella saadaan vastinetta, koska perjantaina julkaistu seitsemän kappaleen mittainen 10/10 on erittäin hyvä rap-julkaisu. Meno on letkeää, riimit osuvia ja kappaleet soljuvat taidokkaasti. Gettomasan kanssa tehdystä 16v-kappaleesta on muodostunut jo alkuvuodesta pienoinen Spotify-hitti – täysin ansaitusti.

Albumi / pop

 Justin Bieber: Changes.

Def Jam / RMBG. ★★

Kanadalainen Justin Bieber on valtaisa pop-tähti, joka on viime vuosina elänyt hiljaiseloa. Edellisestä albumista on aikaa yli neljä vuotta, joten viime perjantaina julkaistua Changes-levyä on ehditty odottaa.

48-minuuttiselle levylle on mahdutettu 16 kappaletta. Levyä kuunnellessa tulee olo, että karsintaa olisi voinut vielä harjoittaa. Netissä vihatun Bieberin musiikkia on helppo haukkua, mutta todellisuudessa edellinen levy Purpose sisältää useita erinomaisia pop-kappaleita. Changes sen sijaan jättää valjun olon, ja suurin osa biiseistä tuntuu täysin unohdettavilta.

Single / pop

Billie Eilish: No Time to Die.

Darkroom / Interscope Records. ★★

Harvoihin kappaleisiin kohdistuu yhtä paljon odotuksia ja toiveita kuin James Bond -elokuvien uusiin tunnuskappaleisiin. Paineita ei ole helpottanut se, että esimerkiksi Adelen Skyfall oli lähes täydellisyyttä hipova pop-kappale.

Nyt kovan paikan edessä on 18-vuotias Billie Eilish, joka julkaisi debyyttialbuminsa ja nousi samalla jättimäiseen suosioon. No Time to Die -kappaleella Eilish onnistuu Bond-tehtävästä kohtuullisesti. Kappale on kaunis ja sopii Bond-tunnariksi erittäin hyvin, mutta kovin uniikkia kokemusta se ei kuulijalleen onnistu tarjoamaan.