Tampereen Työväen Teatterin uutuusnäytelmän esityksistä kolmasosa peruttiin, veriset kohtaukset olivat osalle katsojista liikaa – näin tekijät kommentoivat - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri

Tampereen Työväen Teatterin uutuusnäytelmän esityksistä kolmasosa peruttiin, veriset kohtaukset olivat osalle katsojista liikaa – näin tekijät kommentoivat

Näytelmän markkinoinnissa tehtiin virhe, myöntää TTT:n johtaja Otso Kautto.

Joonas Heikkinen näyttelee Jeppe Niilonpojan nimiroolia. Kuva: Kari Sunnari

Julkaistu: 19.2. 11:06

Tampereen Työväen Teatteri on perunut noin kolmasosan Jeppe Niilonpoika -näytelmän esityksistä. TTT:n johtajan Otso Kauton mukaan esityksistä on peruttu ne, joihin on myyty vähiten lippuja ja joiden yleisö on ollut helpointa siirtää muihin kevään esityksiin.

Alun perin keväälle oli suunniteltu 25 esitystä, joista peruttiin yhdeksän.

”Se on ollut esitys, jota poikkeuksellisen paljon sekä rakastetaan että inhotaan”, Kautto toteaa. ”Itse kuulun heihin, joiden mielestä se on valtavan hieno teos.”

Myös näytelmän ohjaaja Akse Pettersson kertoo olevansa esitykseen tyytyväinen ja saaneensa siitä kiittävää palautetta.

”Sekä tavalliset että ammattilaiskatsojat ovat olleet yhteydessä ja kehuneet poikkeuksellisen onnistuneesta teoksesta.”

Jeppe Niilonpoika on kuitenkin myös järkyttänyt osaa teatterinkävijöistä, ja keskustelu sosiaalisessa mediassa on ollut kärjekästä.

Aamulehti kirjoitti esitysten peruuntumisesta viime viikolla. Jutun Facebook-jaon kommenteista käy selväksi, että päähenkilön juopottelu ja näytelmän splatter-kuvasto irti hakattuine jäsenineen ja verioksennuksineen ovat olleet monelle liikaa. Näytelmää syytetään myös sekavuudesta. Useampi kertookin lähteneensä esityksestä väliajalla pois.

Realistisella kerronnalla on lisäksi Suomessa niin vahvat perinteet, että osa katsojista kokee siitä poikkeamisen loukkaavana, Kautto pohtii. Myös kielenkäyttö saattaa hänen mukaansa olla joillekin kynnyskysymys.

”Me teimme varmaankin markkinoinnillisen virheen”, Kautto myöntää. ”Olisi pitänyt unohtaa mainoksista nämä kansankomedia-termit ja ehkä jopa nimi muuttaa muotoon ’Miksi Jeppe juo?’”

Tällä Kautto viittaa sanontaan, josta alun perin Ludvig Holbergin (1684–1754) kirjoittama kansankomedia parhaiten tunnetaan.

Näytelmässä viinaan menevä talonpoika Jeppe lähtee kaupunkiin ostamaan vaimolleen saippuaa. Jeppe kuitenkin ajautuu harharetkille, juopottelee ja sammuu. Herättyään hän huomaa olevansa paroni ja alkaa mielivaltaisesti hallita.

Oikea paroni on kuitenkin tehnyt sammuneelle Jepelle jekun ja uskottelee palvelusväkensä kanssa päivän verran, että Jeppe on hallitsija. Päivän päätteeksi Jeppe sammuu uudestaan, palaa talonpojaksi ja saa kuulla kunniansa.

Akse Petterssonin ohjauksessa Jeppe (Joonas Heikkinen) juopottelee muun muassa Ruotsin-laivalla, kapakassa ja kotibileissä. Pettersson tunnetaan muun muassa Q-teatterille ohjaamastaan Kaspar Hauserista, joka nousi ilmiöksi keväällä 2014, sekä vuonna 2018 samaten Q-teatterilla nähdystä Arki ja kauhu -näytelmästä.

Akse Pettersson tunnetaan erityisesti Q-teatterille ohjaamistaan näytelmistä Kaspar Hauser ja Arki ja kauhu. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Otso Kautto kuvaa TTT:llä pyörivän uutuusnäytelmän olevan ”hyvin kirkas ja loppuun mietitty kuvaus juopumisen himosta”, ja toteaa suomalaisen alkoholismin olevan esityksessä kaunistelematta ja romantisoimatta läsnä.

Kauton mukaan näytelmässä on paljon ennen näkemättömiä kohtauksia: sellaisia, joiden kaltaisia hän itse ei ole koskaan teatterin lavalla nähnyt. Tämä saattaa kuitenkin olla syynä myös siihen, miksi Jeppe Niilonpoika on herättänyt osassa katsojia vastustusta, Kautto arvelee: ”Se ei vastaa mielikuvaa joka monilla on siitä, millainen esitys on hienoa teatteria suurella näyttämöllä.”

Kautto kertookin joutuneensa miettimään sitä, kuinka paljon antaa painoarvoa hyvän määrittelyille.

”Se tuntuu menevän aika lailla noiden myyntilukujen kautta. Jos saa paljon tähtiä ja vetää hyvin niin sitten se on hyvää.”

Kauton mielestä aiheesta on vaikea puhua, sillä keskustelu tulkitaan helposti niin, että jotain yleisön tai kansan osaa pyritään syyllistämään tai heidän makuaan väheksytään.

Esitysten peruuntuminen ei ole mitenkään poikkeuksellista, Akse Pettersson huomauttaa. Usein peruuntumisen takana on jonkin keskeisen näyttelijän sairastuminen, mutta esitysten peruminen odotettua vähäisemmän lipunmyynnin takia ei ole mitenkään tavatonta, kertoo Otso Kautto.

”Ohjelmistoa säädetään sillä tavalla, että löytyy se oikea määrä esityksiä”, Kautto sanoo. ”Se on normaali tuotannollinen toimenpide.”

Tämä koskee Kauton mukaan ympäri maailman etenkin suurten näyttämöiden ohjelmaa: jos esitys ei lähde vetämään, se otetaan nopeasti pois ohjelmistosta. Suomessa voidaan hänen mukaansa tosin ottaa monia muita maita isompia riskejä tässä suhteessa teattereiden rakenteen vuoksi.

Peruutukset saatetaan kuitenkin muotoilla niin, ettei käy ilmi huonon lipunmyynnin olleen niiden takana, Kautto pohtii.

Sekä lokakuussa ensi-iltansa saaneen Juhannustanssien että Jeppe Niilonpojan kohdalla teatteri budjetoi esitysten täyttävän suuresta salista puolet.

”Tämä on ollut täysin harkittu riski”, Kautto painottaa.

Samalla se on ollut teatterin tapa kertoa, että myös suurella näyttämöllä on lupa odottaa erilaisia esityksiä. Kautto ei halua suuren näyttämön esitysten olevan pelkästään tuttuja ja turvallisia.

Kautto valittiin Tampereen Työväen Teatterin johtoon kaksi vuotta sitten, ja työt alkoivat viime vuoden alussa. Valinta tuli monelle teatteri-ihmiselle yllätyksenä, sillä vapaalla kentällä ohjaajana ja kirjailijana toiminut Kautto on tullut tunnetuksi laitosteatterin kriitikkona.

Kautto palkattiinkin tekemään muutos, kerrotaan Ylen viime lokakuussa julkaisemasta haastattelusta. Siinä Kautto toteaa laitosteatterin rakenteen kaipaavan jatkuvaa pöllyttämistä.

HS:lle Kautto kertoo halunneensa tietoisesti tuoda suurelle näyttämölle erilaisia, nuorten ohjaajien tekemiä esityksiä. Samalla Kautto pyrkii tarjoamaan heille areenan, jolta ponnistaa myös maan rajojen ulkopuolelle.

”Harmittaa tietenkin se, että emme saa viestiä tämän esityksen erityisyydestä paremmin levitettyä. Se jää nyt varmaankin näkemättä monelta sellaiselta, jolle siitä olisi ollut iloa.”

Ludvig Holbergin (1684–1754) kirjoittamassa kansankomediassa viinaan menevästä talonpojasta tulee hetkeksi paroni. Kuva: Kari Sunnari

Akse Pettersson on työskennellyt produktion parissa puolitoista vuotta. ”Näytelmää on tehty kunnianhimoisesti, ja tarkoituksena on ollut kehittää myös Tampereelle erilaista tekemisen kulttuuria”, ohjaaja kertoo.

Esityksessä itsessään ei Petterssonin mukaan ole mitään vaikeaa tai outoa. Tiedossa kuitenkin oli jo etukäteen, että näytelmä saattaisi osoittautua haastavaksi TTT:n vakiokävijöille.

”Ehkä olisimme olleet viisaampia, jos olisimme alun alkaen laittaneet vähemmän esityksiä”, Otso Kautto miettii. ”Halusimme olla optimistisia.”

Pettersson kiinnittää huomiota myös median rooliin esitysten menestymisessä. Se, ettei esityksissä ole käynyt niin paljon yleisöä kuin olisi voinut käydä, kulkee Petterssonin mukaan käsi kädessä näytelmän saamien kritiikkien kanssa.

”Kun kritiikit tulivat ulos, lippuja peruutettiin.”

Petterssonin mukaan esitys, jossa ei ole televisiosta tuttuja näyttelijöitä tai tekijöitä mukana, on riippuvainen julkisesta kritiikistä.

”Jos teoksista julkaistaan ammattitaidottomia ja ylimieliseen sävyyn kirjoitettuja kritiikkejä, jää esityksille aika heikot pärjäämismahdollisuudet”, hän toteaa.

Teatteriarvostelu|Joonas Heikkinen hauskuuttaa juopottelevana talonpoikana, mutta Jeppe Niilonpoika -klassikon uusi tulkinta ei päästä katsojaansa helpolla

Seuraa uutisia tästä aiheesta