Jarmo Heikkisen pehmeä kertojanääni kyllä tunnetaan – ”Minut on niitattu pysyvästi Avaraan luontoon”, pitkän uran Ylellä tehnyt toimittaja sanoo - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri

Jarmo Heikkisen pehmeä kertojanääni kyllä tunnetaan – ”Minut on niitattu pysyvästi Avaraan luontoon”, pitkän uran Ylellä tehnyt toimittaja sanoo

Jarmo Heikkinen tunnetaan parhaiten dokumenttien selostajana mutta hän on myös toimittanut ja ohjannut Ylelle valtavan määrän tv- ja radio-ohjelmia. Kuten legendaarisen Miitta-tädin joulukalenterin.

Alunperin Jarmo Heikkisestä piti tulla äidinkielenopettaja, mutta lausunta vei mukanaan.

Alunperin Jarmo Heikkisestä piti tulla äidinkielenopettaja, mutta lausunta vei mukanaan. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Julkaistu: 20.2. 2:00, Päivitetty 20.2. 6:54

Ei pidä antaa äänen hämätä. Tv- ja radio-ohjelmien rakastettuna lukijana tunnettu Jarmo Heikkinen saattaa luontodokumentin taustalla kuulostaa hillityn asialliselta ja vakavalta, mutta kotona Espoossa huoneen täyttää nauru ja värikkäät muistelut.

Mikäs siinä, sillä paljon on sattunut ja tapahtunut.

Kuten esimerkiksi kohtaaminen nuoren Jouko Turkan kanssa vuonna 1967.

Turkka oli tullut johtamaan Seinäjoen kaupunginteatteria, ja kaupunkiin perustettiin samalla nuorisoteatteri. Nuoret, Heikkinen mukaan lukien, olivat kokoontuneet kaupungintalon alakertaan uteliaina.

”Turkka kysyi – siis huutaen –, että ’onks joku tullut tänne siks, että teatteri on niinku kiva harrastus’. Kukaan ei uskaltanut pieraistakaan. Sitten hän jatkoi – edelleen huutaen –, että ’tos on ovi, kaks minuuttia aikaa poistua’”, Heikkinen kuvailee teatteriohjaajaksi eläytyen.

”Myöhemmin hän piti meille myös yhden äidinkielen tunnin, ja puhui tavattoman kiinnostavasti muun muassa Seitsemästä veljeksestä.”

Jo silloin Heikkinen ymmärsi, miten taitava kertoja vangitsee yleisönsä.

Tunti jäi mieleen myös siksi, että kirjallisuudesta ja kielestä innostuneesta Heikkisestä piti alunperin tulla äidinkielenopettaja. Hän pääsi lukemaan Helsingin yliopistoon suomen kieltä.

Parikymppisenä, ujohkona suomen kielen opiskelijana Heikkinen vietti kolme kesää Nurmossa nimistön kerääjänä.

Tehtävään kuului viilettää polkupyörällä talosta toiseen jututtamassa pohjalaisisäntiä ja -emäntiä.

”Joistain ajattelin, että onpa näillä hyvät jutut. Kysyin, että saanko tulla uudestaan nauhurin kanssa. Tajusin myöhemmin, että siinähän minä opettelin ihmisten kohtaamista ja haastattelujen tekemistä.”

Voisi kai sanoa, että itse kieltä enemmän Heikkistä alkoi kiinnostaa, mitä sillä kerrottiin ja miten. Opettajalta vaaditusta puheopin tutkinnosta tuli ratkaiseva risteys.

”Sehän minut vei mukanaan, kun yliopistolla Ritva Ahosen johdolla opettelin lausuntaa”, Heikkinen kertoo.

”Käytiin runoja läpi, ja ensin sai esittää oman näkemyksensä. Sen jälkeen sitä ruvettiin sitten syynäämään oikein pikkutarkasti, kuin millimetripaperilla.”

Hyvällä lausujalla on sanomisen tarve ja taito sanoa, Heikkinen summaa. Hänet hyväksyttiin lausujaliiton jäseneksi vuonna 1975. Varsinkin nuorempana hän otti paljon osaa lausunta­iltoihin. Oppia sai suoraan legendoilta, kuten Sakari Puuruselta, Eeva-Kaarina Volaselta ja Aino-Maija Tikkaselta.

”Lausunta on taiteenlaji, jolla on hieno menneisyys. Kansallisen heräämisen aikana sillä oli suuri merkitys, kun esitettiin suomalaista runoutta. Se on edelleen hieno mutta vaativa taidemuoto.”

Taitavalla äänenkäyttäjällä on aina kysyntää. Tv- ja radio-ohjelmien kertojanäänenä Heikkinen aloitti jo 1970-luvulla, ja siitä hänet tietysti parhaiten tunnetaan.

Hän päätyi Mainostelevisioon spiikkeriksi ja alkoi samoihin ­aikoihin tehdä myös Ylelle ra­dion satuohjelmia. Pian kuvioihin tulivat erilaiset dokumentit, kuten Avara luonto vuodesta 1984 al­kaen.

”Minut on niitattu pysyvästi Avaraan luontoon”, Heikkinen toteaa.

Ei ”leimautuminen” tietenkään häntä haittaa, päinvastoin. Mutta jos jotain Heikkinen pitää omimpana alanaan, on se ollut kulttuuritoimittajan tai paremminkin -toimijan työ.

Vuosikymmenten aikana Heikkinen toimitti ja ohjasi Ylelle valtavan määrän tv- ja radio-ohjelmia.

Joukossa on kaikenlaista, vakavasta kevyempään: pitkiä henkilökuvia esimerkiksi elokuva- ja näyttämötaiteen suuruuksista, runodraamoja, runokilpailuja, jotka poikivat myös antologioita, mutta myös nuortenjännäreitä sekä yksi joulukalenteri. Pirkko Jaakolan käsikirjoittama, vuonna 1990 esitetty Miitta-tädin joulukalenteri on jäänyt monien mieleen.

”Siitä tuli kyllä silloin aika paljon lunta tupaan, jopa yleläisiltä. Kai se oli osan mielestä jo liian anarkistinen. Vaikka juuri siksi sitä myös kehuttiin”, Heikkinen sanoo.

”Olen tavattoman kiitollinen siitä, että olen niin laajasti saanut tehdä niin monenlaista. En voisi kuvitella mitään muuta työpaikkaa, jossa olisin päässyt samalla tavalla toteuttamaan mielenkiintojani.”

Heikkinen jäi Ylestä eläkkeelle vuonna 2010, mutta on jatkanut työntekoa myös sen jälkeen.

”Käyn siellä edelleen aika usein ollakseni eläkeläinen”, hän sanoo ja virnistää.

Esimerkiksi maaliskuussa alkaa Avaran luonnon kolmiosainen dokumenttisarja Ihmeellinen Australia, jossa kuullaan jälleen Heikkisen rauhoittavaa ääntä.

Parhaillaan häntä kuullaan myös Kansallisteatterin ja Wauhaus-kollektiivin Sapiensissa kertojana. Näytelmä on osoittautunut menestykseksi, ja ihan syystä, Heikkinen hehkuttaa.

”On ollut mahtavaa olla mukana ja tutustua Wauhaus-ryhmään. Heidän tapansa tehdä on yhteiskunnallista ja uutta teatterikieltä luovaa.”

Jarmo Heikkinen

Syntyi 1950 Seinäjoella.

Logonomi; HuK.

Ylellä toimittajana, ohjaajana, käsikirjoittajana ja selostajana 1973–2010. Avara luonto -dokumenttien lukijana vuodesta 1984.

Ohjauksia: Paljain jaloin – Ella Eronen (1989, yhdessä Jukka Konttorin kanssa), Ei kunnia eikä loiste – Eeva-Kaarina Volanen (2000), Käy lento joutsenen – Armi Kuusela (2002), Starring Taina Elg (2003) Sinisalon Veikko, Järkäle (2005), Esko Salminen – läsnä (2008).

Tampereen elokuvajuhlien erikoispalkinto 1997, Suomen nuorisokirjallisuuden instituutin Onnimanni-palkinto 1995, Koura-kunniakirja 2009.

Harrastaa harmonikansoittoa ”silloin kun muita ei ole kuulemassa”.

Naimisissa, kolme lasta ja kolme lastenlasta.

Täyttää 70 vuotta lauantaina 22. helmikuuta.