Heta Kuchkan taide soi kielen kauneutta - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Näyttelyarvostelu

Heta Kuchkan taide soi kielen kauneutta

Kameran edessä viisitoista henkilöä kertoo jotain miellyttävää.

Heta Kuchka: Sano jotain kaunista (2020), pysäytyskuva.

Julkaistu: 19.2. 15:16

Videotaide

Heta Kuchka: Sano jotain kaunista 8.3. saakka galleria Heinossa (Uudenmaankatu 16–20). Avoinna ti–pe 11–17, la–su 12–16.

Puhe voi olla musiikkia korville. Heta Kuchka (s. 1974) käsittelee kommunikaation kauneutta teoksessaan Sano jotain kaunista (2020).

Galleria Heinossa esillä video löytää kielen soinnista, äänen­väristä ja puheen performatiivisuudesta kielirajat ylittävän merkityksen. Samalla teos ammentaa performanssitaiteen tavasta tutkia ihmisen läsnäoloa ja osoittaa kuinka kehonkieli vaikuttaa sosiaaliseen todellisuuteen.

Sano jotain kaunista on toteutettu samalla metodilla kuin Kuchkan vuoden 2018 teos What lies ahead. Siinä Kuchka kuvasi kahdenkeskisissä sessioissa kahdeksaa aikuista, jotka ilmaisivat improvisoiden pelkojaan ja toiveitaan. Kun videot synkronoitiin yhteen, ne asettuivat yllättävän yhtenäiseksi ”musiikiksi”.

Sano jotain kaunista tuo kameran eteen viisitoista eri ikäistä ja eri äidinkieltä puhuvaa ihmistä. Jokainen heistä kertoo kameralle jotain miellyttävää. Osa laulaa, pieni suomea puhuva poika innostuu räppäämään ystävyydestä.

Kielen ja puheen kauneus löytyy teoksessa musiikin analogian avulla. Videoteos kuvaa, kuinka kieli musikalisoituu rytmiksi ja resonoinniksi. Vaikka kuulija ei ymmärrä sanojen merkitystä, kielen sointi ja kehonkieli paljastavat puheen affektiivisen sisällön.

Kun kahdenkeskiset sessiot editoidaan rinnakkain, ne alkavat ”soida” toisiaan vasten. Puhujien rytmiikka, tempo, jopa äänenväri sointuvat yhteen. Samalla havainnollistuu se, kuinka kommunikaatio tapahtuu kehojen välillä ja vaikuttaa kokemukseen: siinä missä musiikki voi ”värittää” tilan jonkinlaiseksi, myös kehonkieli, puhe ja puheentapa rakentavat todellisuutta.

Sano jotain kaunista on hyvä esimerkki Kuchkan tavasta yhdistää performanssitaidetta musiikilliseen ajatteluun. Vaikka Kuchka ei välttämättä alleviivaa musiikin läsnäoloa taiteessaan, on sen vaikutus havaittavissa jo varhaisista teoksista lähtien kuten videossa Daddy’s Girl (Hopeless Attempt not to Cry Listening to that Song) (2008), joka käsittelee musiikin herättämää tunnereaktiota.

Galleria Heinossa on Kuchkan teoksen kanssa yhtä aikaa esillä Pekka Sassin kokonaisuus Moving Colours. Myös Sassin lähestymistapa aiheeseensa on väreilevä ja staattisesta visuaalisesta ilmaisusta ulospyrkivä.

Väriteoria herää eloon teoksissa, joissa väri tuntuu virtaavan ja väreilevän ulos totutuista havaitsemisen raameista.

Seuraa uutisia tästä aiheesta