Brittiläinen Cavan Grogan oli rockabilly-ikoni, joka saavutti odottamattoman ihailun Suomessa – Suosion huippuaikana levyjä myytiin kuin näkkileipää - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Muistokirjoitus

Brittiläinen Cavan Grogan oli rockabilly-ikoni, joka saavutti odottamattoman ihailun Suomessa – Suosion huippuaikana levyjä myytiin kuin näkkileipää

Crazy Cavan nautti Suomessa suurta suosiota erityisesti 1970-luvun lopussa.

Crazy Cavan and the Rhythm Rockers keikalla. Kuva vuodelta 1980. Kuva: Harri Ahola

Julkaistu: 19.2. 15:17

Brittiläinen rockabilly-laulaja, Crazy Cavan and the Rhythm Rockers -yhtyeen keulakuvana tunnettu Cavan Grogan kuoli yllättäen 15. helmikuuta kotonaan Walesissa.

Hän oli 70-vuotias, syntynyt Leicesterissä Englannissa 18. helmikuuta 1949.

Cavan Grogan tuli vaatimattomista oloista. Kun Grogan oli nuori, perhe muutti isän työn perässä Walesin Newportiin. Työllistymiskeinot alueen nuorille olivat 1960-luvun Britanniassa vähäiset: rikollisuus tai hakeutuminen sekatyömieheksi rakennuksille.

Grogan valitsi jälkimmäisen, mutta myös paikallinen teddyboy-yhteisö veti häntä puoleensa. Nämä olivat kiinnostuneita samasta asiasta kuin hänkin, alkuperäisestä amerikkalaisesta rock’n’rollista, ja enenevissä määrin sen alkukantaisimmasta muodosta, rockabillystä.

Grogan perusti ensimmäisen yhtyeensä vuonna 1964. Count Dracula & The Vampires oli Crazy Cavanin esiaste. Noin 15-vuotiaiden nuorukaisten yhtyeessä olivat mukana jo seuraavan vuosikymmenen Cavan-soundin arkkitehdit, kitaristit Lyndon Needs ja Terry Walley.

Kun basisti Don Kinsella ja rumpali Mike Coffeyn olivat liittyneet mukaan yhtyeeseen, siitä muodostui Crazy Cavan and the Rhythm Rockers vuonna 1970.

Cavanin walesilainen lähipiiri oli ytimessä tapahtumaketjussa, jonka seurauksena alkuperäinen rockabilly-musiikki rantautui ensimmäisen kerran kunnolla Eurooppaan.

Crazy Cavanin rumpalin Mike Coffeyn isoveli Dan Coffey oli omapäinen eksentrikko, joka oli ryhtynyt tekemään matkoja rockabillyn syntysijoille Yhdysvaltojen eteläosiin ja tuomaan sieltä matkalaukkukaupalla unohdettuja levyjä, kuten alkuperäisiä Sun Recordsin 1950-luvulla julkaisemia rockabilly- ja blues-singlejä.

Näitä 10–15-vuotta vanhoja levyjä pidettiin niiden kotimaassa beatlemanian jälkeisessä ajassa lähes arvottomina. Coffey tyhjensi Memphisissä autotalleittain levyvarastoja pilkkahintaan, rahtautti ne Walesin Newportiin ja myi edelleen ystävilleen.

Coffeyn rahtaamien levyjen ympärille alkoi kehittyä rockabilly-musiikin englantilainen uudelleenjulkaisutoiminta, ja samoilta isoveljen tuomilta levyiltä rumpali Mike Coffeyn bändikaverit myös poimivat kappaleita ohjelmistoonsa ja lopulta jalostivat niiden pohjalta oman 1970-luvulle päivitetyn rockabilly-soundinsa, jonka yhtyeen alkuperäiset fanit nimesivät ”crazy rhythmiksi”.

Tanakka, yksinkertainen ja rujo soundi vetosi Walesin teddyboy-yhteisön ulkopuolellakin. Elämäkerrassaan The Clash -solisti Joe Strummer kuvaili, kuinka ”1970-luvun alussa usein liftattiin paikalle, jos Crazy Cavan esiintyi jossain lähistöllä, koska kunnon rockia kuuli siihen aikaan niin harvoin missään”.

Yhtyeen soundin saaman nimityksen mukaan bändi nimesi myös oman levy-yhtiönsä Crazy Rhythmin, jolla julkaisi vuonna 1973 ensimmäisen singlensä Teddy Boy Boogie / Bop Little Baby.

”Suomen toiseksi kotimaakseen ominut rockabilly-orkesteri Crazy Cavan 'n' The Rhythm Rockers sai elämänsä ensimmäisen kultalevyn Still Crazyn myytyä Suomessa yli 25 000 kappaletta”, Helsingin Sanomat kertoi vuonna 1981. Kuva: Markku Fagerlund

Crazy Cavan oli ensimmäinen englantilainen yhtye, joka ryhtyi omilla kappaleillaan sanoittamaan lihaksi alunperin jo 1950-luvun alkupuolella syntyneen teddyboy-liikkeen tyyliä ja elämäntapaa. Debyyttisinglen lisäksi tämän alakulttuurin anthemeiksi nousivat muun muassa sellaiset Cavanin kappaleet kuin Teddy Boy Rock’n’Roll ja Teddy Jive.

Kun aikakauden suomalaiset pop-vaikuttajat, Suosikki-lehden päätoimittaja Jyrki ”Jyräys” Hämäläinen ja Teddy & The Tigers -yhtyeen manageri Kari Heimonen näkivät Crazy Cavanin keikalla Englannissa 1970-luvun lopussa, ei kestänyt enää kauan, kun bändi tuotiin ensimmäiselle keikalleen Suomeen, Helsingin Tavastialle heinäkuussa 1980.

Tällöin Cavan oli jo neljä albumia julkaissut ahavoitunut aikamiesten ammattilaisbändi.

Brittiläisen popin valtavirrasta käsin katsottuna Cavan oli syvällä marginaalissa: uuden levyn ilmestyminen kuitattiin NME:n kaltaisissa suurissa viikkopop-lehdissä vaatimattomasti yhden palstan maininnalla.

Kutsuja television suosittuihin pop-ohjelmiin ei juurikaan kuulunut, toisin kuin samoista lähteistä ammentaneille aikalaisille Matchboxille ja Shakin’ Stevensille. Näiden tulkinnat rockabillystä olivatkin huomattavasti Cavania pehmeämpiä ja pop-ystävällisempiä.

Aidoiksi poptähdiksi noustakseen Cavanin piti löytää tiensä Suomeen. Täällä yli kolmekymppiset rockabilly-roikaleet taipuivat kuin ihmeen kaupalla ihailluiksi teini-idoleiksi. Parin vuoden ajan Crazy Cavan sekoitti nuorison nupit eri puolilla maata.

Cavanin neljäs albumi Mr. Cool vuodelta 1979 julkaistiin Suomessa uudelleen seuraavana vuonna nimellä Still Crazy, ja levyä myytiin hetken ajan kuin näkkileipää. Samalla albumilla Crazy Cavan sai uransa ensimmäisen ja ainoa kultalevyn – Suomesta.

Pian levyn avaavan Rockabilly Rules OK -kappaleen nimi ilmestyi alikulkutunneleihin ja farkkuliivien selkämyksiin eri puolilla Suomea ja yhdisti taajamien nahkatakkiset pikkukovikset yhteisen sotahuudon taakse.

Keravalaisen Teddy & The Tigersin kanssa Cavan tartutti rockabilly-kuumetta Suomen nuorisoon tehokkuudella, joka teki naurunalaiseksi kaikki mahdolliset influenssan torjuntaohjeet.

Suomalaisten promoottoreiden ja tapahtumajärjestäjien muistoissa Cavan Grogan oli helppo yhteistyökumppani, jonka kanssa asiat sujuivat rennosti. Vitsi murjaistiin aina kun siltä sattui tuntumaan.

Trendien seuraaminen ei Grogania kiinnostanut. Hän uskoi omaan asiaansa eikä vilkuillut ympärilleen sen paremmin rockabilly-skenessä kuin sen ulkopuolella. Hän ei antanut vähäisintäkään painoarvoa sille, mitä muut Crazy Cavanista ajattelivat.

Crazy Cavan katosi valtavirran julkisuudesta 1980-luvun alun jälkeen, mutta yhtye säilyi niin Suomessa kuin muualla Euroopassa rockabilly-yhteisön arvostamana pioneerina. Erityisen suurta suosiota Cavan nautti 1980-luvulla Ranskassa.

Suomeen Cavan palasi rockabilly-villityksen jälkeen ensimmäisen kerran vuonna 1989 ja keikkaili täällä sen jälkeen aktiivisesti, aina loppuunmyydyissä paikoissa ja vastaanottavaiselle yleisölle.

Teddyboy-kulttuurin 1970-lukuinen versio muistetaan myös fyysiseksi yltäneistä kähinöistään samaan aikaan nousseen punk-liikkeen kanssa. Isä-Grogan lähentyi myös tätä laitaa jälkikasvunsa kautta, kun hänen poikansa Joe Grogan perusti omassa alakulttuurissaan suosituksi kasvaneen, vahvasti punkvaikutteisen psychobilly-yhtyeen Graveyard Johnny’s.

Cavanin kulta-ajan mittareilla poika-Groganin moderni psychobilly on musiikillisesti jopa punkimpaa kuin 70-luvun punk, mutta niinpä vain Cavan taipui vanhoilla päivillään keikkailemaan yhdessä poikansa yhtyeen kanssa jopa psychobilly-tapahtumissa.

Crazy Cavan julkaisi urallaan kolmetoista studioalbumia, joista neljä 2000-luvulla. Suomen ja Cavanin katkeamattomasta siteestä kertoo, että vuoden 2012 albumista Rollin’n’Rockin julkaistiin vinyyliversio ainoastaan Suomessa, roots-musiikkiin ja rockabillyyn erikoistuneen helsinkiläisen Goofin’ Recordsin toimesta.

Crazy Cavan esiintyi Suomessa viimeisen kerran viime joulukuussa Vantaan Tikkurilan Shamrockissa. Seuraavat esiintymiset Suomeen oli jo sovittu ensi kesäkuulle. Yhtye oli buukattu myös Stray Cats -basisti Lee Rockerin konsertin lämmittelijäksi Finlandia-taloon ensi marraskuussa.

Suomea 1970-luvun lopussa villinnyt rockabilly-laulaja Crazy Cavan on kuollut

Seuraa uutisia tästä aiheesta