Entisen suurlähettilään kirja auttaa ymmärtämään, miten hidasta ja työlästä välien hoito Kiinaan on ollut Suomelle - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirja-arvostelu

Entisen suurlähettilään kirja auttaa ymmärtämään, miten hidasta ja työlästä välien hoito Kiinaan on ollut Suomelle

Suomi tunnusti ensimmäisten länsimaiden joukossa Kiinan kansantasavallan, ja Arto Mansalan kirja kertoo, miten pidättyväisesti ja kohteliaasti Suomi on hoitanut valtiollisia suhteita Kiinaan jo 70 vuotta.

Ulkoministeri Paavo Väyrynen kiipesi hevospatsaan selkään virallisella Kiinan-vierailullaan tammikuussa 1984. Kuva: Hans Paul / Lehtikuva

Julkaistu: 20.2. 15:12

Politiikka

Arto Mansala: Asemapaikkana Peking. Siltala. 278 s.

Kiinan varapääministeri Geng Biao oli keväällä 1979 tulossa käymään Ruotsissa ja Norjassa, ja maan ulkoministeriö ehdotti, että ministeri vierailisi myös Suomessa. Ehdotus oli hankala, sillä Neuvostoliitto ja Kiina olivat pahoissa riidoissa keskenään ja niiden tora vaikutti myös Suomen väleihin Kiinaan. Ministerivierailuja ei ollut vuosikymmeneen tehty, jotta Neuvostoliitto ei hermostuisi.

Presidentti Urho Kekkonen kuitenkin päätti, että vieras otetaan vastaan. Geng Biao oli maansa ”kolmosmies”, sotilas­arvoltaan kenraali ja tunsi Suomen. Hän oli nuorena ollut täällä diplomaattina.

Ulkoministeriön itätoimiston päällikkö Arto Mansala vastasi vierailusta. Korkea vieras tapasi Kekkosen ja pääministeri Mauno Koiviston.

”Vierailu onnistui Suomen kannalta. Länteen päin näytettiin, että Neuvostoliiton ykkös­vihollisen korkea edustaja otettiin Suomessa vastaan viikoksi ja aina presidenttiä myöten. Itänaapuriin viestitettiin taas kiinalaisvierailun sujuneen ilman neuvostovastaista leimaa ja muita Pohjoismaita matalammalla profiililla sekä kauppasuhteita kovasti korostaen”, Arto Mansala arvioi kirjassaan Asemapaikana Peking, jossa hän käsittelee Suomen ja Kiinan diplomaattisuhteiden historiaa.

Geng Biaon vierailu oli käännekohta. Silti kesti viisi vuotta ennen kuin ulkoministeri Paavo Väyrynen tohdittiin lähettää vastavierailulle. Pari vuotta myöhemmin Kiinassa kävi pääministeri Kalevi Sorsa ja vuonna 1988 presidentti Mauno Koivisto. Neuvostoliittoa ei tarvinnut enää varoa, sillä myös Kiinan ja Neuvostoliiton suhteet olivat kohentuneet.

Arto Mansala meni keväällä 1989 tutustumaan Pekingiin, jonne hänet oli nimitetty suur­lähettilääksi. Mansala joutui keskelle opiskelijalevottomuuksia, jotka maan johto kukisti kesäkuun alussa julmin ottein.

Länsimaat tuomitsivat väkivallan. Presidentti Mauno Koivisto ja pääministeri Harri Holkerin hallitus yhtyivät tuomioon, mutta Koiviston ohjeen mukaan Suomen ei pitänyt osallistua mielenosoituksiin Kiinaa vastaan.

Suurlähettiläs Mansala sai jatkaa seuraavan ministerivierailun valmistelua, ja syksyllä 1989 ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen kävi Pekingissä.

Toki soraääniäkin oli. Vihreiden nuori kansanedustaja Pekka Haavisto vaati kauppasuhteiden jäädyttämistä Kiinaan.

Kiinan viranomaiset arvioivat, että Suomen kanta oli ”objektiivinen, pidättyväinen, kohtelias”, ja Kiinan johto arvosti sitä suuresti.

Arto Mansala Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Vuosi 1990 oli suhteissa hiljainen vuosi. Kauppa ja turismi vähenivät ja ministeri­vierailuja lykättiin. Mielenosoituksiin ei kuitenkaan osallistuttu. Niinpä Suomi oli hyvissä asemissa, kun Kiinan talous avautui 1990-luvun alussa ja kaikkialta maailmasta alkoi kilpajuoksu Pekingiin.

Arto Mansala kertoo juurta jaksain mallista, jolla Suomen valtiollisia suhteita Kiinaan on jo 70 vuotta hoidettu. Suomi tunnusti tammikuussa 1950 yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa ensimmäisten länsimaiden joukossa Kiinan kansantasavallan, jonka puhemies Mao oli kolme kuukautta aikaisemmin perustanut.

Mansalan kirja auttaa ymmärtämään, miten hidasta ja työlästä välien hoito Kiinaan on ollut. Kiina on muistanut ja muistuttanut pitkistä suhteista ja myös niistä karikoista, joita on matkan varrella ollut. Diplomaattinen vaitonaisuus ja kärsivällisyys on kuitenkin palkittu. Suomalaisille yrityksille on avattu sellaisia ovia, joista kilpailijat eivät ole päässeet kulkemaan.

Geng Biaon vierailusta alkanut uusi aika jatkuu yhä. Varapääministerin valtuuskuntaan kuului keväällä 1979 hänen sihteerinsä, 26-vuotias Xi Jinping. Nykyisin Xi Jinping on Kiinan presidentti, jolla on Mansalan arvion mukaan erityisen läheiset suhteet presidentti Sauli Niinistöön.

Näitä suhteita tarvitaan lähivuosina ehkä enemmän kuin koskaan. Koronavirus on jo heikentänyt kauppaa, turismia ja muuta yhteydenpitoa Kiinaan, eikä kukaan tiedä, mistä tästä kaikesta seuraa.

Voisiko historiakirjasta olla jotain apua? Kiinalla, kuten suurvalloilla yleensä, on norsun muisti.

Suhteet kumppaneihin testataan silloin, kun eletään vaikeaa aikaa.

Kiinan varapääministeri Geng Biao tapaa tasavallan presidentti Urho Kekkosen Tamminiemessä 28. toukokuuta 1979. Kuva: Peter Jansson / Lehtikuva