Luokkahuoneista luopuvat koulut puhuttavat, ja myös päiväkodeista tulee yhä suurempia – näin pikkulapsille luodaan valoisia, rauhallisia ja turvallisia tiloja - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri

Luokkahuoneista luopuvat koulut puhuttavat, ja myös päiväkodeista tulee yhä suurempia – näin pikkulapsille luodaan valoisia, rauhallisia ja turvallisia tiloja

Arkkitehtuuri muuttuu päiväkodeissa, ja esimerkiksi puuta käytetään enemmän. Helsinkiläistoimisto AFKS:llä on kokemusta 13 päiväkodista.

Vuonna 2009 valmistunut Ajurinmäen päiväkoti Espoossa erottuu ympäristöstään syvän punaisten julkisivujensa ansiosta. Kuva: Jussi Tiainen

Julkaistu: 21.2. 2:00, Päivitetty 21.2. 15:25

Lapinmäen päiväkoti Helsingin Etelä-Haagassa on juuri otettu käyttöön. Se on 160 lapselle tarkoitettu kaksikerroksinen, ­auma­kattoinen, valkoiseksi maalattu rakennus. Runko on massiivipuusta, kaikki sisätilat suurine lattiasta kattoon ulottuvine ikkunoineen ovat puupintaisia.

Kuten koulut, myös päiväkodit ovat yhä suurempia. Suursuolle on rakenteilla peräti 335 lapselle tarkoitettu päiväkoti. Arkkitehtien tehtävä on yrittää häivyttää suuruuden mahdollisia haittoja: luoda valoisia, rauhallisia, turvallisia ja intiimejä tiloja pikkulapsille.

Arkkitehtikolmikko Jari Frondelius, Jaakko Keppo ja Juha Salmenperä eli suunnittelutoimisto AFKS on miettinyt paljon päiväkotien arkkitehtuuria.

AFKS on suunnitellut 13 päiväkotia Espooseen, Vantaalle ja Helsinkiin. Yhdeksän on valmiina, yksi on rakenteilla ja neljä suunnitteilla. Erikoistuminen päiväkotien suunnitteluun on tapahtunut itsestään: yksi työ on johtanut toiseen. Lisäksi tekeillä on neljä koulua: Suomalais-venäläinen koulu Helsinkiin, yksi Sipooseen ja kaksi Vantaalle.

Painiityn päiväkodissa Espoossa värit on tuotu julkisivuun. Päiväkoti on valmistunut vuonna 2015. Kuva: Mika Huisman

”Periaatteessa lapsille suunnittelussa on samat säännöt kuin muuallakin”, Juha Salmenperä vakuuttaa.

”Puu on Suomessa historiallisesti kollektiivisessa muistissa: se yhdistetään kodikkuuteen ja lämpöön”, arvioi puolestaan Jari Frondelius.

AFKS onkin siirtynyt käyttämään puuta yhä enemmän, myös tulevissa kouluissa. Puulla on lisäksi etunsa akustisesti ja sisäilman suhteen.

Puuteknologia ei ole Suomessa yhtä pitkällä kuin Keski-Euroopassa, mutta parannusta on tulossa. AFKS on löytänyt kotimaiset yhteistyökumppanit.

”Kunpa Suomessakin tehtäisiin sama päätös kuin Ranskassa, että julkisesta rakentamisesta 50 prosenttia tehtäisiin puusta”, Frondelius toivoo.

Sadasta lapsesta lähtee kova meteli, ellei ääntä pehmennetä. Akustiikkaa joudutaan joskus säätämään vielä talon valmistuttuakin.

Tällä hetkellä arkkitehtejä ohjeistetaan tekemään muunneltavaa tilaa päiväkoteihin. Tiloja on voitava pitää avoimina tai pienentää väliseinällä kulloistenkin tarpeiden mukaan. Jos joltain alueelta sattuisivat loppumaan lapset, rakennuksen käyttötarkoitusta täytyy voida muuttaa.

Arkkitehtitoimisto AFKS:n omat tilat ovat yhdessä Helsingin keskustan harvoista 1800-luvun puutaloista. Kuvassa osakkaat Jari Frondelius, Juha Salmenperä ja Jaakko Keppo sekä projektiarkkitehdit Maija Viljanen ja Mikko Liski. Toimiston keittiön pöydällä on erilaisia puupintojen mallipaloja. Kuva: Outi Pyhäranta / HS

”Kyllä vaikkapa Vaaralanpuiston päiväkodin voisi muuttaa toimistoiksi, jos olisi pakko”, Frondelius vakuuttaa.

Vaaralanpuiston päiväkoti valmistui vuonna 2017 Vantaalle ja oli viime vuonna ehdokkaana Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon saajaksi. Rakennuksen erikoisominaisuus on tilaajan toivoma energiatehokkuus. Lapinmäessä tontti on avoimella paikalla, Vaaralassa ympäristö taas on metsäinen. Runsaan puuston säästämiseksi nähtiin paljon vaivaa, ja asukkaatkin toivoivat sitä.

Puu hallitsee energiatehokasta Vaaralanpuiston päiväkotia. Kuva: Mika Huisman

”Eri kaupungeissa korostetaan vähän eri asioita. Lapinmäessä sisäänkäynnit ovat ensimmäisessä kerroksessa, Vaaralassa taas haluttiin omat sisäänkäynnit ja poistumistiet eri kerroksiin. Tämä lisäsi portaikkoja”, kertoo Frondelius.

Portaista tehtiin eriväriset ­diagonaaliaiheet leikki­pihan puolelle. Kadun puoleinen julkisivu on suljetumpi. Puuverhous on kauniisti patinoituvaa lehtikuusta ja runko betonia.

Päiväkodeissa on jokaisella ryhmällä kotipesä, jossa puuhataan oman ryhmän kanssa ja nukutaan päiväunet. Lapinmäessä leikki- ja ruokailutilat ovat molempien kerrosten keskustilassa, jonka molemmissa päissä on suuret ikkunat.

Värejä Lapinmäen päiväkodin sisätiloissa. Kuva: Mika Huisman

Kaksikerroksisuutta arkkitehdit perustelevat sillä, että se jättää mahdollisuuden suurempaan leikkipihaan. Muunneltavuus palvelee myös mahdollista päiväkotien iltakäyttöä esimerkiksi asukastoimintaan.

Jaakko Kepon mielestä rauhallisuus on tärkeä pyrkimys lasten tilojen suunnittelussa. Tähän vaikuttaa akustiikka, mutta myös värimaailma. Lapinmäessä se on melko niukka, mutta keskushallin katosta lattiaan ulottuu Riku Mäkisen kahden kerroksen korkuinen abstrakti taideteos, pinta-alaltaan noin 80 neliömetriä.

Värimaailma vaihtelee AFKS:n suunnittelemissa päiväkodeissa paljonkin. Ajurinmäen päiväkoti (2009) Espoossa on syvän punainen julkisivuiltaan ja erottuu ympäristöstä kuten myös Espoon Painiityn (2015) erivärisistä vertikaaliosista koostuva kirjava julkisivu.

”Aikaisemmin värit tuotiin sisätiloihin. Me ajattelimme tehdä päinvastoin, tuoda ne julkisivuihin”, Salmenperä selittää.

”Nykyään haluamme jättää lasten ilmaisuntarpeille tilaa emmekä puhua väreillä päälle”, hän lisää.

Hopealaakson päiväkoti rakennetaan Kruunuvuorenrantaan Helsingissä. – Havainnekuva. Kuva: AFKS

Värien pitäisi pikemminkin rauhoittaa kuin luoda levotonta ympäristöä. Värikäsityksen muuttuminen näkyy havainnollisesti kolmikon töissä Ajurinmäen punaisesta Lapinmäen valkoiseen ja puupintaiseen värimaailmaan.

Puu on pääosassa myös Vaaralanpuistossa, jossa portaikkojen diagonaaliaiheita on korostettu hillityllä värinkäytöllä.

Frondelius, Keppo ja Salmenperä aloittivat yhteistyön jo opiskeluaikoina 1990-luvun lopussa Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla.

Espoossa etsittiin 2000-luvun alussa nuoria arkkitehtejä tekemään julkisia rakennuksia kuten kouluja ja päiväkoteja muun muassa arkkitehtuurikilpailujen avulla.

Tämä kaupunginarkkitehti Lars Hagmanin ideoima kokeilujakso nosti esiin uuden sukupolven kuten Verstas-arkkitehdit (Väre) ja Oiva–Anttisen (Kaisa-kirjasto).

Hagman sai työstään valtionpalkinnon vuonna 2010.

Espoon kokeilu 2000-luvun alussa oli tärkeä myös siksi, että se todisti avoimien kilpailujen ylivoimaisuuden arkirakennustenkin suunnittelussa. Myös AFKS sai yhden ensimmäisistä töistään, Ajurinmäen päivä­kodin, Espoolta.

Oikaisu 21.2. klo 10.33: AFKS on helsinkiläinen arkkitehtitoimisto, ei espoolainen, kuten jutussa aiemmin luki. Oikaisu 21.2. klo 15.24: Rakenteilla olevan koulun nimi on Suomalais-venäläinen koulu, ei venäläinen koulu, kuten tekstissä aiemmin luki.

Mikä AFKS?

Kirjainyhdistelmä tulee osakkaiden nimistä: Arkkitehtitoimisto Frondelius–Keppo–Salmenperä.

Frondelius ja Salmenperä ovat syntyneet vuonna 1970, Keppo 1969. Kaikki valmistuivat 2000-luvun alkuvuosina.

Toimisto perustettiin vuonna 1998, 15 työntekijää.

Muita töitä: esimerkiksi Korson kirkko ja seurakuntakeskus, Helsinki-talo (kaupungin teettämät tyyppitalopiirustukset, jotka ovat pientalorakentajien käytettävissä ilmaiseksi), Viikinmäen korttelitalo ja Leppävaaran palvelutalo.