Vanha taide kääntyy nykyaikaisen luontosuhteen peiliksi: 1600- ja 1700-lukujen maalaukset esineellistävät eläimiä, nyt asetelmat ovat muuttuneet - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Näyttelyarvostelu

Vanha taide kääntyy nykyaikaisen luontosuhteen peiliksi: 1600- ja 1700-lukujen maalaukset esineellistävät eläimiä, nyt asetelmat ovat muuttuneet

Sinebrychoffin Uhattu elämä -näyttelyn helmiä ovat harvoin esillä nähdyt teokset.

Jacob Xavier Vermoelen (1696–1773): Riista-asetelma. Teos on näyttelyn helmi. Kuva: Kansallisgalleria

Julkaistu: 21.2. 15:11

Kuvataide

Uhattu elämä 23.8. saakka Sinebrychoffin taidemuseossa (Bulevardi 40). Ti, to, pe 11–87, ke 11–20, la–su 10–17.

Ihmisen ja eläinten suhde on nyt vahvasti esillä Kansallisgallerian museoissa. Kiasman tämänhetkisistä näyttelyistä jopa kaksi – ensi viikolla sulkeutuva ko­koelmanäyttely Yhteiseloa ja Venetsian biennaalissa Pohjoismaita edustanut Sääennuste tulevaisuudelle – esittelee aihetta nykytaiteen näkökulmasta.

Nyt seuraan liittyy Sinebrychoffin taidemuseossa juuri avautunut Uhattu elämä, joka on kuin taidehistoriallinen johdanto Kiasman näyttelyille. Aika­janaltaan laaja näyttely esittelee eläinten kuvauksia taiteessa 1500-luvulta nykypäivään.

Eero Järnefeltin Pilviharjoitelma on vuodelta 1893. Kuva: Hannu Pakarinen / Kansallisgalleria

Nimensä mukaisesti Uhattu elämä tarkastelee luonnon rikkautta, jota ilmastokriisi ja massa­sukupuutot uhkaavat. Lähestymistapa ei kuitenkaan ole saarnaava, vaan ennemmin pohdiskeleva ja utelias. Näkökulma on ennen kaikkea siinä, miten ihmisen monimutkainen luontosuhde näyttäytyy taiteen kautta.

Nils Jakob Olsson Blommér (1816–1853): Lehtiä, harjoitelma. Kuva: Kirsi Halkola / Kansallisgalleria

Rakenteeltaan näyttely on enemmän essee kuin ensyklopedia. Teemoihin jaetut huoneet tutkivat ihmisen tiedonjanoa, eksotiikan kaipuuta, eläinten omistamista ja alistamista. Kyse ei ole läpikotaisesta taide­histo­rian oppitunnista vaan joukosta ajattelun mahdollisuuksia, jotka jättävät paljon tilaa katsojalle.

Vaikka samoja aiheita on käsitelty viime vuosina taiteessa jo maneeriksi asti, Uhattu elämä tuntuu yllättävän raikkaalta. Taide heijastaa oman aikansa maailmankuvaa, ja Sinebrychoffilla vanha taide käännetään nykyisen luontosuhteen peiliksi.

Esimerkiksi länsimaisessa ajattelussa luonnon on pitkään ajateltu olevan ihmistä varten, mikä näkyy 1600- ja 1700-lukujen asetelmamaalausten esineellistävässä suhtautumisessa eläimiin. Asennemuutos näkyy nykytaiteessa, jossa usein etsitään tasaveroisempaa näkökulmaa eläimiin, kuten Tuula Närhisen ja Jarkko Räsäsen teoksissa.

Akseli Gallen-Kallela: Seeproja Nairobin lähellä. Kuva: Hannu Aaltonen / Kansallisgalleria

Oivaltava ripustus korostaa näyttelyn esseemäisyyttä, ja eri aikakausien, tyylisuuntien ja kulttuurien teokset elävät sopuisasti rinnakkain. Japanilaisen puupiirroksen kuningas­kalastaja asuu samalla lammella Eero Järnefeltin sammakon kanssa, ja Leena Luostarisen ekspressiivinen kissapeto lekottelee lähellä Akseli Gallen-Kallelan savannimaisemia.

Eero Järnefelt: Rentukka ja sammakko. Kuva: Jenni Nurminen / Kansallisgalleria

Näyttelyyn on valittu myös useita harvemmin näytillä olleita teoksia, kuten Werner Holmbergin upean tunnelmallisia pilvitutkielmia ja Nils Jakob Olsson Blommérin kasviharjoitelmia. Esille on saatu myös Gallen-Kallelan Afrikasta keräämiä kasvi- ja eläinnäytteitä.

Ehdoton helmi on flaamilaisen Jacob Xaver Ver­moelenin (1713–1784) komea riista-asetelma, joka on tiettävästi ensimmäistä kertaa esillä sitten vuoden 1877, jolloin lahjoituksena saatua teosta esiteltiin Suomen Taideyhdistyksen näyttelyssä.

Aiemmin paksun likakerroksen peittämä maalaus on konservoitu tätä näyttelyä varten. Metsästysretken runsaita antimia esittelevälle maalaukselle soisi pysyvämmänkin paikan Sine­brychoffin näyttelyissä.

Utamaron puupiirros Hiiri ja riisisäkki on tehty vuosien 1780–1800 välillä. Kuva: Yrjö Tuunanen / Kansallisgalleria

Kuningaskalastaja. Tuntemattoman taiteilijan puupiirros (1800–1850). Kuva: Hannu Pakarinen / Kansallisgalleria

Verner Thomén Oliivimetsä, 1920. Kuva: Antti Karvinen / Kansallisgalleria

Magnus Enckell: Koivumetsä, Vääksy. Kuva: Janne Mäkinen / Kansallisgalleria

Tuntemattoman taiteilijan teos Kukkia ja papukaijoja on vuodelta 1658. Kuva: Hannu Aaltonen / Kansallisgalleria