Filosofi Tuomas Nevanlinnaa järkyttää, millaiset puheenaiheet politiikassa nykyään hyväksytään - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri

Filosofi Tuomas Nevanlinnaa järkyttää, millaiset puheenaiheet politiikassa nykyään hyväksytään

Tuomas Nevanlinna kertoo lähteneensä politiikkaan, koska kyllästyi ulkopuolisen seuraajan rooliin. Hän kaipasi budjettia, ”poliittista empiriaa”.

Tuomas Nevanlinna ei hylkää akateemista filosofiaakaan, mutta hän on astunut reippaasti sen rajojen ulkopuolelle – viimeksi politiikkaan. Kuva: Juhani Niiranen

Julkaistu: 22.2. 2:00, Päivitetty 22.2. 9:23

Tuomas Nevanlinnaa voi pitää puhdaspiirteisenä vapaana intellektuellina. Hän on ainakin filosofi, kirjailija, toimittaja, keskustelija, luennoitsija, kääntäjä ja opettaja – lyhyesti: kokopäivätoiminen ajattelija. Hänen kaltaisiaan monipuolisuuksia ei järin paljon esiinny.

Hän on aina työskennellyt pääosin freelancepohjalta. Virat ovat väistäneet miestä – tai mies virkoja.

”1980-luvun alun opiskelijajengissä ei kukaan uhrannut ajatusta vakinaiselle työelämälle, ei sitä pohdittu lainkaan. Syynä oli paitsi yleinen humanistinen bohemia myös tiedostamaton ajatus, että akateeminen täystyöllisyys hoitaa asian väkisin omalla ajallaan ja painollaan”, Nevanlinna kertoo.

Päälle hän imaisee sähkötupakkaa, joka on korvannut aiemman sakean piipunpolton.

Nevanlinna on tykännyt muuttuvaisesta työkentästään ja erityisen miellyttäväksi hän nimeää radiotyön. Yhdessä Jukka Relanderin kanssa hän veti Tukevasti ilmassa -ohjelmaa Radio Helsingissä viitisentoista vuotta. Laajasti seuratussa ohjelmassaan he filosofeerasivat ajan ilmiöistä ja tapauksista, ihmisistä, mistä milloinkin.

”Radiostudiossa voi viritä turvallinen ja oikeinkin innostava fiilis, jossa parhaimmillaan melkein unohtaa olevansa on the air. Sen sijaan suoran tv-lähetyksen luokittelen kidutukseksi.”

Päätyönä on silti kirjoittaminen. Kirjoja, esseitä, kolumneja, artikkeleita. Kirjoittamisen prosessiaan Nevanlinna kuvailee suorastaan ahdistavaksi stressi­tilaksi – mutta täydentää, että juuri kirjoittaessa jotkin kyteneet taustaideat vasta kohtaavat varsinaisen ajattelun tarpeellisine formulointeineen.

”Siksi se tekstin valmiiksi saaminen on niin kuluttavaa.”

Hän ei ole vieraantunut akateemisesta filosofiastakaan, vaan seuraa, suomentaa ja kommentoi sitä. ”Kestosuosikkeihini kuuluvat Marx ja myöhempi kriittinen teoria, toisaalta psykoanalyysista inspiroituneet suunnat.”

Pari vuotta sitten tuli yllätys, kun Nevanlinna asettui vasemmistoliiton vaaliehdokkaaksi. Ääniä ensikertalainen veti mai­niosti, eduskuntavaaleissa 2 200 ja EU-vaaleissa yli 3 000 ääntä. Läpi hän ei mennyt, mutta kokemus selvästikin innoitti, ja mahdollisesti Nevanlinna pyrkii ensi vuonna Helsingin valtuustoon.

Vaan miksi politiikka?

”Olen aina ajatellut varsin poliittisesti, mutta pitkä ulkopuolisen seuraajan osa alkoi vähän kyllästyttää, siis puhuminen ilman budjettia – kaipasin poliittista empiriaa”, filosofi aloittaa läheltä, mutta katsahtaa pian etäämmälle:

”Uusliberalistinen hallinto­tapa on osoittautunut neuvottomaksi, ja elämme yhä vuoden 2008 kriisin jälkitilassa. Kukaan ei sitä yksin ratkaise mutta jokaisen tulee osaltaan tehdä jotakin. Ja niin ikään pitää havaita, minkälaisia puheenaiheita meilläkin pidetään nykyisin aivan legitiimeinä. Kyllä se minua shokeeraa.”

Nevanlinna rinnastaa nykyhetken 1960-lukuun. ”Nuoriso maailmanlaajuisesti huusi silloin: mitä valheita te olette meille syöttäneet! He olivat oikeassa. Olen voimakkaasti sillä kannalla, että mitään ei tapahdu ilman myllerryksiä – ei koskaan.”

”Eihän kukaan voi tietää tulevia aikoja, mutta jo tähän mennessä maailmassa on syntynyt uutta globaalia ajattelua ja uutta toimeliaisuutta.”

Politisoituminen on hänestä vähintäänkin tarpeen.

Vuosikaudet Nevanlinna piti älyllisen irtonaista Mitä ajattelin tänään? -palstaa Hesarin Nyt-liitteessä. Niissä kukki hänen totuttuja ajatusratoja horjuttava tyylinsä, aseenaan filosofisen kysymisen menetelmä.

Mutta mitä ajattelit juuri tänään, Tuomas Nevanlinna?

”Niin, olisinkohan viimeksi tänä aamuna miettinyt vakavammin sitä, että vallitseeko jalkapallon ja uushenkisyyden eli new agen kesken jokin kätketympi linkki. Että onko niillä jonkinlaista yhteyttä, jota ei aiemmin ole havaittu? Saatanpa siitä kirjoittaa.”

”Kun mitä tahansa impulsseja putkahtaa esiin, saan niistä yleensä jonkinlaisen vainun ja mietin, josko tästä voisi irrota jotakin,” filosofi miettii.

Ja kiskaisee blossin sähkötupakastaan.

Tuomas Nevanlinna

Syntyi 1960 Helsingissä.

Ylioppilas 1979, Pohjois-Tapiolan yhteiskoulu. Käytännöllisen filosofian opinnot, Helsingin yliopisto.

Lehti-, radio- ja tv-töitä 1980-luvun alusta alkaen. Luennoinut ja opettanut yliopistoissa ja muissa oppilaitoksissa. Kriittisen korkeakoulun toiminnanjohtaja 2000–2003.

Julkaissut toistakymmentä teosta, kymmenittäin esseitä ja artikkeleita. Kääntänyt noin 20 kirjaa ja näytelmää.

Taiteen keskustoimikunnan jäsen (1995–2000), ARG-lehden päätoimittaja (1990–1993), Nuori Voima -lehden päätoimittaja (1998–1999), Lahden kirjailijakokouksen pj. (2003–2005).

Perheeseen kuuluu vaimo ja tämän kaksi lasta.

Täyttää 60 vuotta tiistaina 25. helmikuuta.