Carmen Kansallisoopperassa 21.2.
Koreografia Liam Scarlett, musiikki Martin Yates Georges Bizet’n mukaan, visualisointi Jon Bausor, valosuunnittelu James Farncombe, Kansallisoopperan orkesteri johtajana Mikhail Agrest, Kansallisbaletti, päätehtävissä Rebecca King, Frans Valkama, Tuukka Piitulainen ja Yuka Masumoto.
Carmen jaksaa kiinnostaa. Georges Bizet’n oopperaa esitetään parhaillaan Tampereella, ja uusi balettiversio sai ensi-iltansa Kansallisoopperassa. Carmen onkin yksi suosituimmista tanssiteatterin aiheista. Siitä on tehty kymmeniä, ellei satoja versioita baletille ja flamencotanssijoille. Kansallisoopperassakin siitä on 1950-luvulta alkaen nähty jo aiemmin neljä eri tulkintaa.
Mitä uutta nyt nähty englantilaisen Liam Scarlettin tulkinta aiheeseen tuo? Eipä juuri mitään. Tapahtumat on siirretty 1800-luvun alusta Espanjan sisällissodan kynnykselle 1930-luvulle. Siitä huolimatta näemme näyttämöllä tutut hulmuavat toreadorien viitat, naisten mustat mantiljat ja viuhkat. Hameet ovat tosin hieman lyhentyneet, jotta Carmen voi toistuvasti vilauttaa aistillisesti reittään.
Espanja on tarjonnut kansainvälisille näyttämöille kolme lähes myyttistä hahmoa: Don Quijoten, Don Juanin ja Carmenin. Kaksi edellistä ovat espanjalaista perua, Carmen puolestaan 1800-luvun Ranskan romantiikan eksotiikannälkäisen mielikuvituksen tuotetta. Niinpä se toistaa iänikuista kliseetä mustalaisista villeinä, vapaina ja arvaamattomina.
Antropologiasta kiinnostunut kirjailija Prosper Mérimée kirjoitti 1845 valtavan suosion saaneen novellin Carmen, ja Georges Bizet sävelsi sen kolmekymmentä vuotta myöhemmin hittioopperaksi. Uutuustulkinta pohjaa vahvasti sen musiikkiin, mikä on sekä baletin vahvuus että heikkous.
Vetävät melodiat ovat useille katsojille jo mukavasti valmiiksi tuttuja.
Ongelmana on kuitenkin se, kuinka kääntää tanssiksi tunnekylläiset aariat, jotka nyt kuullaan Martin Yatesin imelästi sovittamina ja orkestroimina. Aarioiden välittämien tunnetilojen kuvittaminen tanssilla on vaikeaa. Niin näimmekin paljon seisoskelua, tyhjyyteen tuijottelua ja lattialla makoilua. Teos ei lähtenyt liitoon.
Armeijan miehet taustalla, edessä Florian Modan ja Rebecca King. Kuva: Mirka Kleemola / Imagenary
Koreografisesti teos ei siis ole kovin kiinnostava. Ryhmäkohtaukset karakterisoivat ihmiset kaavamaisesti. Tupakkatehtaan tytöt heristävät nyrkkejään, vääntelevät kasvojaan ja kiemurtelevat ”eroottisesti”. Armeijan miehet muodostavat tinasotilasmaisia muodostelmia. Epäilemättä joissakin sooloissa ja duetoissa on säihkettä, mutta tuntuu kuin liikemateriaalia olisi venytetty musiikin vaatimusten mukaan.
Rebecca King sekä Martina Verbeni, Valeria Quintana ja Anna Konkari. Kuva: Mirka Kleemola / Imagenary
Kansallisbaletin solistit selvisivät tehtävästä kunnialla. Nimiosan ensi-illassa esitti Rebecca King tapansa mukaan tyylikkäästi. Frans Valkama turmion tielle joutuneena Don Joséna oli koskettava, kuten myös Yuka Masumoto hylätyksi tulleena Micaela-neitona. Tuukka Piitulainen Escamillona puolestaan loisti asianmukaisesti machokinginä, erilaisin lannenytkäyksin vahvistettuna.
Esityksen vahvimpia puolia on sen lavastus. Jon Bausor on luonut intensiivisiä, ajattomia näyttämökuvia. Niiden vaihdot eivät varmaankaan edellyttäisi jo muutenkin ylipitkälle esitykselle vielä kahta väliaikaa. Viihteellinen Carmen-tuotanto on vuokrattu meille Oslon kansallisbaletista. Illan mittaan aloin väistämättä pohtia miksi.
Oikaisu 22.2. klo12.25: Korjattu nimien kirjoitusasua. Yuka Masumoton nimi oli aiemmin virheellisesti muodossa Yuka Matsumoto. Tuukka Piitulaisen nimi oli aiemmin virheellisesti muodossa Tuukka Pietulainen. Roolihahmo Escamillon nimi oli aiemmin virheellisesti muodossa Escamilio.
Tuukka Piitulaisen Escamillo on machokingi. Kuva: Mirka Kleemola / Imagenary
