Tacita Deanin huikaisevat teokset kertovat katoavaisuudesta olemalla itse hauraita – tuntuu kuin teos voisi haihtua katsojan silmien edessä - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Näyttelyarvostelu

Tacita Deanin huikaisevat teokset kertovat katoavaisuudesta olemalla itse hauraita – tuntuu kuin teos voisi haihtua katsojan silmien edessä

Arvostetun ja palkitun nykytaiteilijan teoksissa suuri kohtaa katoavan. Näyttely avautuu yleisölle Emmassa keskiviikkona.

Tacita Dean: Liituputous, 2018. Hauras teos on maalattu liidulla liitutaululle. Kuva: Fredrik Nilsen, Frith Street Gallery, Lontoo & Marian Goodman Gallery, New York/ Pariisi

Julkaistu: 25.2. 13:36

Nykytaide

Tacita Dean 3.5. saakka Espoon modernin taiteen museo Emmassa (Ahertajantie 5, Tapiola). Ti 11–17, ke–pe 11–19, la–su 11–17.

”Taide tekee elämästä kiinnostavampaa kuin taide,” toteaa Stephen Dillane monologifilmissä Tapahtuma näyttämölle. Sydneyn biennaaliin vuonna 2014 tilausteoksena syntynyt filmi on Tacita Deanin (s. 1965) Espoon Emmassa nähtävän yksityisnäyttelyn kulmakivi.

Lähes tunnin kestävä teos avaa Pilvi Kalhaman kuratoiman kokonaisuuden keskeisiä lähtökohtia: analogisen filmin ilmaisuvoimaa ja esitystaiteen traditiota, englantilaisuutta ja taiteen historiaa sekä Deanin teoksista huokuvaa haurauden ja suuruuden ristivetoa.

Tacita Dean: His Picture in Little, 2017 (pysäytyskuva). Dean on kuvannut teoksen 35-milliselle värifilmille, joka on kavennettu 16-milliseksi. Kuvaamisessa on käytetty poikkeuksellista rajaustekniikkaa, jonka avulla näyttelijät kuvattiin eri aikoina, eri paikoissa. Kuva: Frith Street Gallery, Lontoo & Marian Goodman Gallery, New York/ Pariisi

Erityisesti massiivisen ja vakaan sekä haavoittuvan ja haipuvan ilmaisu nousee näyttelykokonaisuudessa toistuvasti etualalle. Vaikka aiheena olisi William Shakespearen näytelmät, taiteilijanerot, maisemalliset panoraamat tai elämää suurempi elokuva, teoksissa on aistittavissa kohteen katoavaisuus.

Samasta syystä Deanin liikkuvan kuvan teoksista puhuttaessa käytetäänkin nimenomaisesti sanaa ”filmi” vaikkapa sanojen video tai elokuva sijaan, sillä se kuvaa välineelle keskeistä haurautta sekä kiinnittymistä pois painuvaan traditioon.

Tacita Dean: Quatemary, 2014 (yksityiskohta). Fotogravyyri on hankittu Saastamoisen säätiön kokoelmaan. Kuva: Espoon modernin taiteen museo Emma / Saastamoisen säätiö

Kansainvälisesti arvostetun ja moninkertaisesti palkitun Tacita Deanin näyttely on saatu Emmaan pitkän prosessin tuloksena. Kuratointivuosien aikana Saastamoisen säätiön kokoelmiin hankittiin myös kaksi taiteilijan teosta: valokuva Lopunajan kirja (2013) ja vaikuttava fotogravyyri Quatemary (2014).

Tacita Dean (s. 1965) seitsenmetrisen teoksensa Liituputous (Chalk Fall) edessä Espoon modernin taiteen museossa Emmassa. Kuva: Outi Pyhäranta / HS

Näyttelyssä tilaa hallitsee kuitenkin teknisesti huikaiseva Liituputous (2018). Se on massiivinen yhdeksästä paneelista koostuva korkeaa jyrkännettä kuvaava panoraama. Teoksen tekniikka, liitu liitutaululle, on äärimmäisen hauras ja lapsuuden muistoihin liittyvä väline, joka varisee alustaltaan helposti. Työläästi syntynyttä teosta ei ole edes suojattu fiksatiivilla, joka kiinnittäisi liidun taustaansa. Liituputousta katsellessa tuntuu konkreettisesti siltä, kuin se voisi havista ja haihtua katsojan silmien edessä.

Tacita Dean: Muotokuvia, 2016 (pysäytyskuva). Kuvataiteilija David Hockney tupakoi 16 minuutin ajan 16-milliselle filmille kuvatussa teoksessa. Teoksen taustalla nähdään useita Hockneyn tekemiä muotokuvia. Kuva: Frith Street Gallery, Lontoo & Marian Goodman Gallery, New York/ Pariisi

Poisvaipumisen tuntu on esillä myös Deanin monissa filmille kuvatuissa muotokuvissa. Brittisuuruus David Hockney istuu tupakoimassa teoksessa Muotokuvia (2016). Dean on ikuistanut länsimaisen taiteen kaanoniin nostetun taiteilijan vanhuuden hetkellä: filmin huokoinen estetiikka on kuin muisto paikantumattomasta menneisyydestä ja jo eletystä elämästä.

Dean itse pitää tuotantonsa keskeisimpänä teoksena pitkää filmiä Antigone (2018). Teoksen nimi viittaa taiteilijan henkilöhistoriaan ja hänen Antigone-nimiseen sisareensa. Yhtä hyvin se kuvaa Deanin kiinnostusta klassisia näytelmiä kohtaan.

Vaikka itse filmiä ei nähdä Emmassa, siihen viitataan Viiden sarjassa (2018–2019). Viktoriaanisille rihvelitauluille liidulla piirretty auringonpimennyksen eri vaiheita kuvaava sarja muistuttaa elokuvan työstövaiheeseen kuuluvista kuvakäsikirjoituksista ja filmin pysäytyskuvista. Samalla se kuvaa Antigoneen tragediaan liittyvää sokeutta, joka Viiden sarjassa ilmenee planetaarisena pimeytenä.

Tacita Dean: Korvamato, 2017 (pysäytyskuva). Puhelinlangoilla istuvat linnut saivat Deanin laulamaan Leonard Cohenin kappaletta Like a Bird on a Wire. Teoksessa lintu istuu langalla täsmälleen laulun keston ajan. Kuva: Frith Street Gallery, Lontoo & Marian Goodman Gallery, New York/ Pariisi

Kosmisia ja massiivisia aiheita käsittelevien teosten rinnalle on sisällytetty runsaasti pienimuotoisempia töitä. Tällainen on 80-osainen värikorteista koostuva Pantone-parit (2019), joka on syntynyt yhteistyössä taiteilija Julie Mehretun kanssa. Sarja on ystävyydenosoitus Deanin galleristille Marian Goodmanille tämän 90-vuotissyntymäpäivänä. Erilaisia korttisarjoja on näyttelyssä enemmänkin. Niiden äärelle kannattaa pysähtyä ja luottaa arkiselta vaikuttavan aiheen ilmaisuvoimaan.

Tapahtuma näyttämölle -teos ti klo 12 ja 16, ke–pe klo 12 ja 17.30, la–su klo 12, 14 ja 16. Korjaus kello 15.50: Pantone-parit on 80-osainen teos.

Seuraa uutisia tästä aiheesta