Linda Lampeniusta turhauttaa, miten Suomessa häntä ei arvosteta, vaikka esiintyy huippuorkestereissa maailmalla: ”Monet suhtautuvat kuin olisin ollut pornoleffassa” - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri

Linda Lampeniusta turhauttaa, miten Suomessa häntä ei arvosteta, vaikka esiintyy huippuorkestereissa maailmalla: ”Monet suhtautuvat kuin olisin ollut pornoleffassa”

Linda Lampenius harjoittelee viulunsoittoa edelleen niin paljon, että melkein sattuu.

Harvoin pääsen musiikista mediassa edelleenkään puhumaan, Linda Lampenius sanoo. Hän nousi tällä viikolla otsikoihin, kun hän kertoi oikeustaistelustaan raiskauksista syytetyn monimiljönäärin Peter Nygårdin kanssa. Lampenius kuvattiin Musiikkitalon aulassa. Kuva: Sami Kero / HS

Julkaistu: 26.2. 2:00, Päivitetty 26.2. 9:27

Viulukotelon kansi napsahtaa auki. Linda Lampenius tarttuu soittimeen ja heilauttaa sen huolettomasti olkaansa vasten – tuosta vain.

Vierestä katsottuna ihan hirvittää.

Napolilainen Ferdinand Gag­liano on vuodelta 1781. Viulun arvo on yli 200 000 euroa, ja se on toiminut Lampeniuksen pääinstrumenttina lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Se on hänen aarteensa.

Kuinka noin kallista viulua uskaltaa edes soittaa?

Lampeniusta kysymys huvittaa. ”On totta, että tämä on ollut kuin lottovoitto minulle. Gagliano on aivan fantastinen viulu, ja sen äänensävy on aivan jumalainen”, hän sanoo.

”Mutta kyllähän vauvojakin nostellaan. Ovathan ne vielä pikkaisen arvokkaampia.”

Toisaalta ei Lampenius soittamisellekaan hintalappua osaisi asettaa. Hänen maailmassaan musiikki on ollut aina mittaamattoman arvokasta.

Viulun soittamisen Lampenius aloitti viisivuotiaana. Jo muutamaa vuotta myöhemmin hän kiersi Helsingin Juniorijousien kanssa ympäri maailmaa aina New Yorkissa ja Tokiossa asti. 11-vuotiaana hän nousi ensikertaa Radion sinfoniaorkesterin solistiksi.

Lahjakkaan muusikonalun elämä oli kurinalaista ja vaativaa.

”Ei minulla mitään normaalia lapsuutta ollut. En juossut pihalla toisten lasten kanssa enkä viettänyt yhtään normaalia kesälomaa. Elämä oli pelkkää klassista musiikkia. Mutta sellaista kaikkien muidenkin klassisten muusikoiden elämä on.”

Nautitko siitä?

”En tiennyt mistään muusta”, Lampenius sanoo.

”Soittaminen on ollut koko elämäni. Olen aina ajatellut, että ilman klassista musiikkia en olisi yhtään mitään. Minulla on ollut aina kauhean huono itsetunto. Musiikin suhteen olen tuntenut itseni silti itsevarmaksi.”

Eikä syyttä. Jo 24-vuotiaana Lampenius oli kokenut ja arvostettu klassisen musiikin ammattilainen, joka oli toiminut usean vuoden ajan Suomen kansallisoopperan orkesterin 1. viulistina ja Sibelius-Akatemian sinfonia­orkesterin konserttimestarina.

Sitten kaikki muuttui.

Tuli Playboy-lehti, Baywatch, PVC-puku ja Linda-siideri. Lampeniuksesta tuntui, että mitä enemmän hän sai huomiota viihdejulkisuudessa, sitä enemmän hänen ansioitaan viulistina kyseenalaistettiin.

Eihän kurvikas blondi voi olla lahjakas muusikko? Näin moni hänestä tuntui ajattelevan.

Mielikuvat tuntuvat istuvan syvässä. Lampenius sanoo, että harvoin hän pääsee musiikista mediassa edelleenkään puhumaan. Haastatteluissa häneltä udellaan pääosin yksityiselämän asioista, vaikkapa siitä, mihin hän aviomiehessään, puolustusasianajaja Martin Cullbergissa aikanaan ihastui.

Se vaikuttaa Lampeniuksesta erikoiselta. Koko ajan hän on tehnyt kansainvälistä uraa, kerännyt suitsutusta Andrew ­Lloyd Webberin kaltaisilta musiikkivaikuttajilta ja konsertoinut lukuisten huippuorkesterien solistina ympäri maailmaa. Ja silti:

”Usein toivotaan vain höpönlöpöä”, Lampenius tuhahtaa.

Miltä se tuntuu?

”Totta kai sellainen turhauttaa”, hän sanoo.

”Ehkä eniten häiritsee se, ettei Suomessa oikein nähdä sitä, että ihminen pystyy tekemään elämässään monia erilaisia asioita. Sellaista on ollut välillä tosi vaikea hyväksyä. En itse häpeä tai kadu Playboy-kuvia millään tavalla. Monet kuitenkin suhtautuvat minuun kuin olisin ollut pornoleffassa.”

Ei Lampenius silti sitä kiistä, etteikö hänen elämäänsä mahtuisi musiikin lisäksi paljon muutakin tärkeää. Viimeisten kymmenen vuoden ajan hän on viettänyt rauhallista perhe-elämää tukholmalaisella omakotitaloalueella miehensä ja kahden tyttären kanssa.

Identiteetiltään hän on silti muusikko.

Tällä hetkellä Lampenius on erityisen innoissaan uudesta projektistaan, Trio Mikkola-Lampenius-Kivilaaksosta. Viime vuonna perustetussa kokoon­panossa soittavat hänen lisäkseen Apocalypticasta tuttu sellisti Perttu Kivilaakso ja pianisti Laura Mikkola.

Jatkossa Lampeniusta nähdään yhä useammin myös Suomessa.

”Viulistinahan sitä vain paranee koko ajan. Olisi eri asia, jos olisin viisikymppinen pop-artisti. Silloin nahkapuku olisikin ihan hyvä jättää narikkaan.”

Ainakaan harjoittelun puutteesta kehittymisen ei pitäisi jäädä kiinni. Lampenius kertoo treenaavansa edelleen keskimäärin kuusi tuntia päivässä – myös viikonloppuisin.

”Rakastan sitä. Se on ihanaa.”

Mikä siinä on ihanaa?

”Se, että pääsee kiduttamaan itseään. Pidän siitä, että saan laittaa itseni tekemään jonkin asian niin monta kertaa, että se alkaa melkein sattua. Ja sitten kun äkkiä huomaa, että tämähän meneekin, niin se tunne on ihan mieletön.”

Linda Cullberg Lampenius

Syntyi 1970 Helsingissä. Asuu Tukholmassa.

Opiskeli Sibelius-Akate­miassa viulunsoittoa, kamarimusiikkia, musiikin teoriaa ja historiaa sekä pedagogiikkaa ja oopperalaulua vuosina 1985–1997.

Toimi vuosina 1990–1997 Jorma Panulan kapellimestariluokan sinfoniaorkesterin konserttimestarina sekä Sibelius-Akatemian sinfo­niaorkesterin konserttimestarina. Vuosina 1994–1996 Lampenius toimi Suomen kansallisoopperan orkesterin 1. viulistina.

Julkaissut neljä soolo­albumia.

Työskennellyt myös mallina, näyttelijänä ja kunnallispoliitikkona.

Naimisissa juristi Martin Cullbergin kanssa. Kaksi tytärtä.

Täyttää 50 vuotta keskiviikkona 26. helmikuuta.

Trio Mikkola-Lampenius-Kivilaakso esiintyy Joensuun kaupunginorkesterin kanssa Joensuun Carelia-salissa torstaina 26. maaliskuuta.