Tv:n remppaohjelmissa eivät kiinnosta väkisin tiristetyt tunteet vaan projektin eteneminen tiili tiileltä - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kolumni

Tv:n remppaohjelmissa eivät kiinnosta väkisin tiristetyt tunteet vaan projektin eteneminen tiili tiileltä

Arkkitehtuuriin keskittyvät talonrakennusohjelmat voimaannuttavat ja saavat haaveilemaan mahdottomia, kirjoittaa Juhani Karila

Julkaistu: 26.2. 2:00, Päivitetty 26.2. 10:06

Television katselu on kotoisaa puuhaa, ja erityisen kotoisaa on, jos televisiossa näkyy toisia koteja.

Niinpä ei ole ihme, että kanavat sikiävät säännöllisesti täyteen sisältöjä, joissa asuntoja suunnitellaan, puretaan, rempataan, puretaan uudestaan ja lopuksi vielä kerran rempataan ja sitten ihaillaan, miten kauhea murju muuttui järkeväksi tilaihmeeksi.

Mutta kuinka monta eri formaattia voi keksiä yhden aiheen ympärille?

Kämppägenrelle on käymässä kuin visailuohjelmille. Visailuohjelmien evoluution kyseenalainen huipentuma on Suomeenkin rantautunut Mental Samurai, jossa kilpailija riepotetaan kysymyksen luota toiselle Matrix-henkisen robottikouran kyydissä.

Mikäli mokoma vatkaaminen tuntuu vähän teennäiseltä, niin jotain kiusallista on myös formaatissa Asuntokaupat sokkona. Siinä tuotanto ostaa jostain päin Helsinkiä perheelle mörskän, jonne uudet asukkaat viedään väkisin tyrmistymään. Sitten – yllätys yllätys – asunto kunnostetaan vallan ihanaksi pesäksi.

Se tunteiden vuoristorata, jonka ohjelma koettaa epätoivoisesti katsojille välittää, on lopulta aika laimea kyyti, sillä käsikirjoitus on osallistujilla tietenkin hyvin tiedossa.

Onneksi on sellaisia ohjelmia kuin Grand Designs ja Unelmakoti. Siinä missä perinteisissä remonttiohjelmissa keskitytään hyvään fiilikseen tai vaihtoehtoisesti järkytykseen ja hyvään fiilikseen, edellä mainitut ohjelmat ovat rehellistä talopornoa.

Niissä pääosassa eivät ole tunteita teeskentelevät rakentajat vaan maisemaan sointuvat ulkosivut, tyylikkäät interiöörit ja monumentaaliset portaikot. Tunne syntyy katsojassa, joka saa liukua kameran mukana pitkin kiiltäviksi hiottuja puupanelointeja ja unohtua sitten tutkimaan kaukaista näkymää valtavien, vehreään laaksoon tai tyrskyävälle merelle antavien ikkunoiden läpi.

Toki rakentajatkin pääsevät ääneen, etenkin Unelmakodissa, mutta heistä ei tiristetä emootioita, jos niitä ei ole. Aika usein väsynyt pariskunta toteaa, että talosta tuli aika hyvä tai ainakin melkein, ja kyllähän nyt tässä aina muutaman vuoden asuu.

Hulppeiden kämppien lisäksi pääosaan nousee itse projekti. Oman kodin pystyttäminen vie parhaimmillaan useita vuosia, ja on tyydyttävää seurata rauhallisella otteella kerrottua tarinaa ihmisistä, jotka pakertavat unelmaansa kokoon tiili tiileltä ja elementti elementiltä, niin auringonpaisteessa kuin sateessa.

Sellaista määrätietoisuutta seuratessa tulee itsellekin voimaantunut olo ja mieli ryhtyy kuin vaivihkaa askartelemaan erilaisia ­kauaskantoisia, jännittävästi mahdottomilta tuntuvia suunnitelmia.

Seuraa uutisia tästä aiheesta