Yksi maailman vaikutusvaltaisimmista elokuva-alan toimijoista Harvey Weinstein on tuomittu seksuaalirikoksista.
Valamiehistön ratkaisu on monella tapaa historiallinen. Se kytkeytyy symbolisesti vuonna 2017 alkaneeseen #metoo-liikkeeseen. Vaikka vakavimmat syytökset hylättiin, oikeuden lopputulos antaa uudenlaista painoarvoa seksuaalirikosten uhrien kertomuksille.
Yhdysvaltalaisen lehdistön haastattelemien lainoppineiden mukaan Weinsteinin tuomio saattaa olla käännekohta, joka voi muokata julkista käsitystä seksuaalirikoksista: ne eivät noudata mitään tiettyä kaavaa, eivätkä niiden uhrit ole tietynlaisia.
Weinsteinin rikoksista ensimmäisinä raportoineet toimittajat Meghan Twohey ja Jodi Kantor kirjoittavat valamiehistön päätöksen viestivän siitä, että vaikutusvaltaisten henkilöiden väärintekemisiä ei arvioida enää pelkästään julkisuudessa vaan niistä joutuu vastuuseen myös rikosoikeuden edessä.
Toimittaja Ronan Farrow, jonka vakavia syytöksiä sisältävä paljastusartikkeli julkaistiin The New Yorkerissa lokakuussa 2017 pian Twoheyn ja Kantorin jutun jälkeen, twiittasi, että Weinsteinin oikeudenkäynnin lopputulokseen päästiin, koska lukuisat naiset päättivät kertoa kokemuksistaan journalisteille. Samalla syyttäjät päättivät ottaa valtavan henkilökohtaisen riskin.
Pääsyyttäjä Joan Illuzzilla ei ollut esittää oikeusteknisiä todisteita tai silminnäkijätodistuksia tapahtuneista rikoksista. Hän rakensi perustelut useampien naisten yhtenäisille kertomuksille Weinsteinin ahdistelusta ja raiskauksista.
Niin sanotuissa sana sanaa vastaan -tapauksissa uhrin kertomuksen loogisuuden vaatimus korostuu.
On merkittävää, että valamiehistö antoi todistusarvon myös kertomuksille, jotka eivät sovi perinteiseen uhrinarratiiviin, uskomuksiin siitä, miten uhrien pitäisi käyttäytyä. Nyt todistajina oli uhreja, jotka esimerkiksi harrastivat omasta tahdostaan seksiä Weinsteinin kanssa seksuaalirikosten jälkeenkin.
New York Timesin mukaan syyttäjät eivät ole aiemmin halunneet nostaa syytteitä tällaisista ”sotkuisista” tapauksista.
Moni Weinsteinin kymmenistä uhreista uskoikin tähän viikkoon asti, että vaikutusvaltainen elokuvatuottaja vapautetaan syytteistä. Tähän vaikutti jossain määrin uskovan myös Weinstein itse. Tammikuussa hän kertoi CNN:lle luottavansa siihen, että pystyy rakentamaan uransa uudestaan elokuva-alalla, jos hänet vapautetaan syytteistä. Kuvaavaa on sekin, että Weinstein piti raiskausoikeudenkäynnin viime metreillä isot Super Bowl -juhlat.
Uhrikertomusten sotkuisuudesta kirjoittaa myös ruotsalainen toimittaja Matilda Gustavsson teoksessa Yhdeksästoista jäsen – Ruotsin Akatemian romahdus (Otava 2019, suom. Elina Lustig).
Gustavsson toi Dagens Nyheterin artikkelissa julki Ruotsin kulttuuripiirejä ravisuttaneen skandaalin, keskeisen kulttuuritoimijan Jean-Claude Arnault’n vuosikausia jatkuneen ahdistelevan käytöksen. Myös Arnault tuomittiin vankeuteen raiskauksesta ilman fyysistä näyttöä. Sen sijaan todistustaakan täyttivät uskottavat kertomukset, joita vahvistivat monien muiden ihmisten uskottavat kertomukset.
Gustavssonin teos auttaa näkemään yksinkertaistettujen kaavojen yli monimutkaiseen todellisuuteen. Arnault’n uhri kommentoi oikeudenkäyntiä:
”Todistajieni, jotka astuvat yksitellen oikeussaliin, on pakko kertoa hankalia asioita itsestään. Heistä tuskin voi puhua ihmisryhmänä, joka on toiminut ’oikein’ - - tajuan olevani huoneessa, jossa ihmiset voivat kertoa tapahtumista, jotka eivät ole mustavalkoisia. Tilanteista, joissa itse ei ole toiminut moraalisesti ja joissa on kuitenkin mahdollista erottaa oikeusmielessä oikea ja väärä.”
Weinsteinin puolustus vetosi kertomukseen, jonka mukaan Weinsteinia syyttäneet naiset eivät käyttäytyneet uhrien tavoin. Puolustusta johtanut asianajaja Donna Rotunno esitti, että naiset eivät huolehtineet omasta turvallisuudestaan. Oikeus kuitenkin hylkäsi puolustuksen näkemyksen.
”Niin pitkään nämä naiset uskoivat, että hän oli koskematon, että häntä ei koskaan saataisi vastuuseen teoistaan, mutta nyt rikosoikeusjärjestelmä on todennut hänet syylliseksi”, Tarana Burke, #metoo-liikkeen perustaja kommentoi.
Harvey Weinsteinin, Jean-Claude Arnault’n, näyttelijä Bill Cosbyn ja voimistelumaajoukkueen lääkärin Larry Nassarin tapauksissa useampien naisten todistajalausunnot muodostivat osiaan painavamman kokonaisuuden, kollektiivisen ääneen.
Kuten Twohey ja Kantor kirjoittavat, tuo sama joukkovoima on koko #metoo-liikkeen ydin.
