Nykytanssi
A Prologue. Kantaesitys Zodiakin studiossa 25.2. Koreografia, esitys Jenni-Elina von Bagh, skenografia Ingvill Fossheim, valosuunnittelu Ina Niemelä, äänisuunnittelu Tom Lönnqvist, dramaturgi Otto Sandqvist.
Jenni-Elina von Bagh on nimennyt teoksensa prologiksi. Siinä hän jäljittää elämän voimaa, joka auttaa ymmärtämään ihmiskeskeisyydestä luopumista. Elämän voima rikkoo kategoriat.
Zodiakin studiossa ollaan ehkä merenpohjassa tai kaatopaikalla, ja esiintyjänä on Jenni-Elina von Bagh, ihminen, joka on vähän väliä muuttumassa robotiksi tai esineeksi. Ina Niemelän valoteos Melting lines roikottaa katosta tilan ylle LED-valoja. Lattialla on voimistelupalloja, köydenpätkiä, muovipulloja ja hajonneiden huonekalujen osia. Rekvisiitta, kuten valot ja äänetkin tuntuvat olevan koko ajan jumputtavan ja kaihertavan muodonmuutoksen kourissa.
Lähtökohdat kuulostavat vakavilta, ja sitä teos onkin, mutta monet vakavat asiat pusertuvat esiin komiikan kautta. A Prologue liikuttelee yhtä aikaa sekä isoja kysymyksiä ihmiskeskeisyydestä luopumisesta että hyvin yksityisiä, pikkumaisia, hassuja, sentimentaalisia ja inhimillisiä ajatuksia omasta taiteentekemisestä.
Yksi viitepiste on Ingrid Bergman, jonka peruukkia von Bagh koettelee ylleen. Casablanca-elokuvan romanttinen tunnelma väreilee taustalla, kuin muistutuksena siitä, että nykyhetkessä voisi olla uuden ystävyyden alku.
Von Bagh tallustelee stand-up koomikkona ja hakee välillä sotilaallisen tarkasti jonkun mennen koreografian liikkeitä. Hän käy läpi ikonisia vuorosanoja, jotka tunkevat hänestä ulos jotenkin epäinhimillisesti.
A Prologue on jälleen tanssiteos, joka tuntuu vahvasti keskustelevan nykyesseistiikan kanssa. Esimerkiksi Pauliina Haasjoen Himmeä sininen piste käsittelee hyvin samankaltaisia kysymyksiä.
Se on myös tanssijan matka erilaisten muotien ja ajatussuuntausten läpi. Moni aiemmin opittu tuntuu turhalta ja tyhjältä tai sitten hajoaa käsittämättömäksi, mutta silti siitä ei tule jätettä. A Prologue näkee siinä muodonmuutoksia.
Siinä missä von Baghin aiempi koreografia Posthuman days avautui tanssijajoukon kautta niille kysymyksille, joita ihmiskeskeisyydestä luopuminen joukolle tarkoittaa, tuntuu A Prologue kohdistavan huomion siihen, mitä prosessissa yhden ihmisen sisällä tapahtuu.
von Baghin viimeisimmät teokset vakuuttavat – tässä on aikaamme syväluotaavaa, vakavia asioita kaihtamatonta näyttämötaidetta, josta kuitenkin puuttuu täysin tendenssimäinen teesimäisyys.
Synkkyyden ja dystopian olemassaoloa ei kielletä, mutta elämän voima on ihmisen luomia ajatusrakennelmia viisaampi. Se paitsi ylittää ihmisen, myös antaa toisen mahdollisuuden.
