Anu Kaajan kirjallinen leka murjoo prinsessuutta hulvattomasti ja älykkäästi - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirja-arvostelu

Anu Kaajan kirjallinen leka murjoo prinsessuutta hulvattomasti ja älykkäästi

Kontrasteilla leikittelevä Katie-Kate on yhtä aikaa kevyt ja raskas romaani.

Katie-Kate on Anu Kaajan (s. 1984) toinen romaani.

Katie-Kate on Anu Kaajan (s. 1984) toinen romaani. Kuva: Saara Salmi

Julkaistu: 27.2. 2:00

Romaani

Anu Kaaja: Katie-Kate. Teos. s. 263.

Miten tätä nyt oikein kuvailisi.

Kuvituskuva

Jos televisiosarja The Crownista tehtäisiin valtavirtapornoa yhdistettynä näkemykselliseen sukupuolen ja luokan analyysiin, tulos muistuttaisi jotakuinkin Anu Kaajan uusinta romaania.

Voi käyttää myös kielikuvia: Romaani on kuin säkenöivä timanttitiara, jonka piikit painuvat syvälle päänahkaan. Kuin prinsessa-budoaarissa pyörivä anaalijoukkopanovideo.

Kontrasteilla ja ideoilla leikittelevä Katie-Kate on kaikkea tätä eikä juuri mitään liikaa.

Anu Kaaja (s. 1984) esitteli esikoisnovellikokoelmassaan Muodonmuuttoilmoitus (2015) mielikuvituksen ja tyylien täytteisen kirjallisen palettinsa. Romaani Leda (2017) osoitti erityistä ilmaisukykyä 1700-luvun romaanipastissina ja teki lisäksi terävää analyysiä seksistisestä sukupuolimoraalista.

Mutta nyt, rinnastaessaan kuninkaalliset ja pornon absurdin hauskassa aikalaiskriittisessä romaanissa, Kaaja tuntuu päässeen kirjailijuutensa ytimeen.

Muoto ja sisältö sulautuvat toisiinsa. Kategoriat ylhäisestä ja alhaisesta törmäävät yhteen niin, että räjähtää.

Katie-Kate on romaanin nimihahmo, jossa yhdistyvät hillitty herttuatar Kate Middleton ja räävitön glamourmalli Katie Price.

Hän on Britanniaan muuttanut nuori skandinaavinainen, joka päätyy iäkkään rojalistipariskunnan hoteisiin. Samalla kun he muotoilevat hänestä ideaalia prinsessakopiota, he nauttivat hänen seurastaan makuuhuoneessa.

Fiktiiviseen juoneen punoutuu kertomuksia tosielämän prinsessoista. Kyytiä saa niin monarkistinen keikarointi kuin Diana-myyttikin. Taustatyötä on tehty, ja lähdeluettelo on suorastaan kaunis.

Kuriton kertoja raaputtaa prinsessa-mytologian pintaa, ja sen alta paljastuu erilaisia sukupuolen ja luokan performansseja.

Prinsessuuden käsittely naiseuden muottina tuo mieleen Laura Laakson Mrs. Milkywayn (2019) lentoemäntä-hahmon.

Madonna-huora-dikotomian rikkomista alleviivataan reippaasti joka käänteessä, esimerkiksi silloin kuin Katie-Kate katsoo Diana-lakanoissaan loputtomasti pornoa.

Romaani on jaettu pornokategorioihin.

Pornolla ei ole kiihottamisen tai provokaation funktiota. Se on väline, jonka avulla sekä rikotaan odotuksia että toisinnetaan fantasioivaa katsomisen tapaa.

Pornous ja prinsessuus ovat lopulta saman mekanismin kääntöpuolia:

”Sillä nainen, sekä prinsessana että pornonaisena, ennen kaikkea vain selviytyy kehostaan ja kaikesta mikä siihen kohdistuu.”

Kritiikin ytimessä ahtaat sukupuoliroolit leikkaavat kapitalistisen yhteiskunnan, jossa naisille myydään toimijuutta kuluttamisen ja ulkonäön muokkaamisen muodossa.

Tuhkimo teki luokkanousun haltijattaren avulla. Uusliberalistisen minäpuheen kontekstissa naisen on itse vastattava kohtalostaan:

”Jokainen nainen on oman elämänsä prinsessa ja valitsee itsenäisesti oman mytologiansa ja tuhkimoutensa. Oma polku, oma tie.”

Kapitalismikriitikkona Kaaja kuuluu samaan terävään kastiin kuin Juha Seppälä ja Arto Salminen. Kielipelien ja tyylien hallitsijana hän tuo mieleen Jaakko Yli-Juonikkaan.

Romaani kuin kuohkean höttöinen kermakakku, jonka sisuksiin on piilotettu rosoinen viila. Kenties! Ainakin täyttävintä ja vapauttavinta proosaa, jota olen hetkeen nauttinut.

Seuraa uutisia tästä aiheesta