Harrison Ford nauttii digitaaliselle koiralle puhumisesta elokuvassa, joka näyttää hienolta mutta tuntuu vesiteltyä versiolta Jack Londonin klassikkokirjasta - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Elokuva-arvostelu

Harrison Ford nauttii digitaaliselle koiralle puhumisesta elokuvassa, joka näyttää hienolta mutta tuntuu vesiteltyä versiolta Jack Londonin klassikkokirjasta

Erämaan kutsun uudessa filmisovituksessa Harrison Fordin seurana juoksevat digitaaliset koirat.

Harrison Ford on erakoksi haluava mies, joka saa ystävän kaltoin kohdellusta Buck-koirasta. Kuva: Courtesy of 20th Century Fox

Julkaistu: 27.2. 13:00

Draama

Erämaan kutsu (The Call of the Wild), ohjaus Chris Sanders. Pääosissa Harrison Ford, Dan Stevens, Omar Sy, Cara Gee. 100 min. K12. ★★★

”Elämän tarkoitus on sen jatkaminen, mutta elämän laki on kuolema”, kiteytti mietteensä elämästä amerikkalainen kirjailija Jack London (1876–1916).

London oli mielenkiintoinen tapaus. Aikansa menestyskirjailijassa yhdistyivät darwinisti ja sosialisti, rasisti ja sorrettujen puolustaja, realisti ja romantikko, joka koko lyhyen elämänsä etsi aina uusia maisemia ja seikkailuja.

Londonin tuotannosta muistetaan nykyään parhaiten hänen koiratarinansa, jotka monien kirjailijan teosten tapaan sijoittuvat kultarynnäkön Klondikeen 1890-luvun lopulle. Sekä Erämaan kutsu että Susikoira (tai Valkohammas, millä nimellä kirja myös on suomennettu) yhdistävät ajatusta luonnonvalinnasta romanttiseen seikkailutarinaan Alaskan armottomissa maisemissa.

Erämaan kutsu ilmestyi 1903 ja ensimmäinen suomennos siitä saatiin neljä vuotta myöhemmin nimellä Erämaan ääni. Sittemmin romaani on julkaistu myös nimellä Korpien kutsu.

Erämaan kutsu on kertomus hemmotellusta perhekoirasta Buckista, joka varastetaan Yhdysvaltojen lämpimästä etelästä rekikoiraksi hyytävään Alaskaan. Siellä Buckista tulee osa kultakuumeen kiihkeää maailmaa, ja se saa osakseen niin hyvää kuin huonoakin kohtelua kunnes kuulee esi-isiensä villin kutsun kesyttömän erämaan syvyyksistä.

Erämaan kutsu on filmattu ainakin kymmenkunta kertaa. Päähenkilö John Thorntonia ovat esittäneet muun muassa Clark Gable, Charlton Heston, John Beck ja Rutger Hauer.

Animaatioelokuvistaan (Lilo & Stitch, Näin koulutat lohikäärmeesi) tuttu Chris Sanders on tehnyt Erämaan kutsusta live action -elokuvan, jossa ihmiset ovat lihaa ja verta mutta eläimet digitaalisesti luotuja. Käsikirjoittaja Michael Green on jonkin verran muokannut Londonin tarinaa ja tehnyt siitä perheystävällisemmän. Sillä perhe-elokuva tämä on, ei tosin aivan perheen pienimmille.

On jopa ironista, että elokuva, jossa Buck on keinotekoinen digihahmo, koira on ensimmäistä kertaa juuri sellainen kuin Londonin kirjassa, eli bernhardinkoiran ja skotlanninpaimenkoiran sekoitus. Tiettävästi ohjaaja Sandersin vaimo löysi kalifornialaisesta koirien löytökodista juuri oikeanlaisen koiran, jonka mukaan elokuvan Buck luotiin.

Elokuva vetää nuoremmat katsojat heti sisäänsä esittämällä alkujaksossa Buckin riehakkaita tihutöitä isäntänsä, rikkaan tuomarin, hienossa kodissa. Jatkossa katsojiin vedotaan ennen kaikkea hienoilla maisemilla ja oikein annostelluilla satseilla seikkailuja ja koiramaisuuksia.

Harrison Ford, 77, vetää nyt John Thorntonin roolin miehenä, joka poikansa kuoleman jälkeen haluaa vetäytyä erämaan yksinäisyyteen. Buck päätyy hänen luokseen oltuaan ensin postireen ja sitten itsekkään kullanetsijäporukan vetokoirana.

Downton Abbeystä tuttu Dan Stevens esittää tarinan roistoa, jota sellaisenaan ei Londonin kirjassa ole.

Jack London ei ollut koskaan sentimentaalinen, mutta hänen kirjoistaan tehdyt elokuvat usein ovat. Niin myös Erämaan kutsu. Onneksi Londonin kirjan pääteemaa, ajatusta Buckin vaistonvaraisesta paluusta luontoon, ei ole hukattu. Londonin mukaan Buck kun on kotonaan vain maailmassa, jossa vaistot ja vahvemman laki hallitsevat.

Sinänsä hänen ideansa koirasta susilauman johtajana on enemmän romanttinen kuin realistinen.

Harmaapartainen Ford on eleettömän vakuuttava, ja tuntuu nauttineen digikoiralle puhumisesta. Ehkä hänellä on kuvauksissa ollut oikea karvainen ”korvike”, joka sitten on vaihdettu digi-Buckiin.

Digieläimille ei onneksi ole annettu ylettömästi inhimillisiä ilmeitä, mutta jonkun verran kuitenkin, etenkin silmiin. Ja onhan toki hienoa, että uusi tekniikka tekee sen, ettei oikeita koiria kohdella kuvauksissa huonosti, eikä elokuvantekijöiden tarvitse ponnistella ja kuluttaa kallista aikaa saadakseen ne tekemään oikeat asiat kameran edessä.

Kokonaisuutena Erämaan kutsu on hiukan vesitetty elokuvaversio Jack Londonin kirjasta, mutta Janusz Kaminskin hienosti kuvaamana ja sopivan inspiroituneena seikkailutarinana hyvinkin katsomisen arvoinen.