Lux Helsingin symboliksi noussut pöllöteos on varastettu, taiteilija epäilee: ”Tuntuu kuin olisi saanut törkeät potkut töistä yllättäen” - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri

Lux Helsingin symboliksi noussut pöllöteos on varastettu, taiteilija epäilee: ”Tuntuu kuin olisi saanut törkeät potkut töistä yllättäen”

Kadonnut Peilipöllö tuli laajasti tunnetuksi tammikuussa, kun lintuteos symboloi koko Lux Helsinki -tapahtumaa.

Jere Suontausta kuvattiin tammikuun alussa asentamassa Peilipöllöä esille Helsingissä. Kuva: Jukka Gröndahl HS

Julkaistu: 27.2. 15:10

Valotapahtuma Lux Helsingissä suosioon noussut taideteos nimeltä Peilipöllö on kadonnut. Pöllöteoksen tehnyt taiteilija Jere Suontausta arvelee, että teos on varastettu. Suontausta säilytti teosta kotitalonsa kellaritiloissa häkkivarastossa Helsingin Vallilassa.

Tällä viikolla hän huomasi teoksen kadonneen.

Peilipöllö on minun urani tärkein teos ja hitti, ainakin Suomessa. Siinä mielessä risoo aika tavalla”, surullisen oloinen Suontausta kertoo Helsingin Sanomille.

”Tuntuu kuin olisi saanut törkeät potkut töistä yllättäen.”

Nuori taiteilija oli aikonut lähiaikoina esitellä teostaan myös kansainvälisesti.

Taiteilija on tehnyt teoksen katoamisesta rikosilmoituksen poliisille.

Kadonnut Peilipöllö tuli suurelle yleisölle tunnetuksi tammikuussa, jolloin lintuteos symboloi koko Lux Helsinki -valotapahtumaa. Suositun tapahtuman yleisömääräksi on kerrottu jopa 600 000 vierasta. Peilipöllö oli näkyvästi esillä sekä Lux Helsingin mainonnassa että ohjelmistossa. Festivaalin ajan Peilipöllö huhuili Helsingissä Kaisaniemenrannassa, missä moni kävi hopeisena välkehtivää lintua ihailemassa.

Teoksen tehnyt Jere Suontausta on vuonna 1994 syntynyt valosuunnittelija ja taiteilija, joka on saanut oppinsa Teatterikorkeakoulussa.

Teille tietymättömille joutunut teos syntyi alun perin Suontaustan mukaan ”vähän kuin tilausteoksena” Pirkanmaalla Ylöjärvellä tammikuussa vuonna 2019 järjestettyyn valotaidetapahtumaan. Vantaan Korsossa Peilipöllö oli esillä saman vuoden syyskuussa Reflektor-valotapahtumassa, mutta vasta Helsingin Lux Helsingissä teoksesta tuli todella tunnettu.

Veistosmainen valoteos Peilipöllö on valmistettu kierrätysmateriaaleista. Kuva: Vesa Moilanen

Lux Helsinki -festivaalin jälkeen Suontausta huolsi teoksensa ja säilytti sitä osiin purettuna lukitussa kellaritilassa kunnes huomasi teoslaukun tällä viikolla puuttuvan. Kellarivarastossa Peilipöllö oli suljettuna katseilta piiloon suureen maastokuvioiseen laukkuun.

Häkkivarastosta ei ole Suontaustan mukaan kadonnut muuta kuin kyseinen laukku. ”Joka kassin on vienyt ja varastanut, ei ole välttämättä ymmärtänyt, että on vienyt samalla taideteoksen”, Suontausta sanoo.

Suontaustalle teoksen katoaminen on kova isku.

”Kassin sisällöllä ei ole raakaa materiaalista arvoa, mutta teoksena sen arvo on suuri. Etenkin viimeaikaisen näkyvyyden myötä. Vaikka taiteeseen ei aina pitäisi suhtautua kylmän taloudellisesta näkökulmasta, mutta minulle tämä on taloudellisena menetyksenä aikamoinen. Olen hakenut sen kanssa useampiin tapahtumiin.”

”Ja nyt tilanne on se, että teosta ei ole. Ainakaan toistaiseksi.”

Peilipöllö, jota Suontausta kutsuu myös bubo speculukseksi, on valmistettu kierrätysmateriaaleista, niin sanotusta roskalavatavarasta. Teosta on tulkittu ”fiktiivis-dystooppisena”.

Idea teokseen syntyi polttimoista. Suontausta oli töissä museossa, jossa oltiin heittämässä roskiin valonheittimien polttimoita. ”Polttimot olivat ensimmäinen materiaali. Ne näyttivät silmiltä, ja sitä kautta teoksesta alkoi muotoutua pöllö. Kimmeltävät materiaalit kiinnostavat minua”, Suontausta kertoo.

Pöllö sai pään peilipallosta ja nokan viinipikarista, josta Suontausta irrotti palan ja takoi nokan muotoon. Prahasta hankituista jälkiruoka-astioista ja pikkuleipämuoteista saivat muodon linnun kroppa ja höyhenet. Jalat teos sai superclamp-koukuista, joita käytetään teattereissa ja tapahtumatuotannoissa muun muassa kameroiden kiinnittämiseen. Peilipöllössä on lisäksi elektroniikkaa: pöllön sisällä on valoa, ja kaiuttimesta kuuluu huhuilua.

Noin 60-senttisen pöllön valmistaminen vei taiteilijalta usean kuukauden työn.

Helsingin Sanomien tammikuisessa Lux Helsinki -kirjoituksessa Peilipöllö-teokseen liitettiin vakava viesti: ”Ympäristön pilaantuminen ja kuudennen sukupuuton kiihtyminen voivat johtaa aikaan, jolloin puistot tarjoavat suojan toisiaan huhuileville mekaanisille linnuille, koska muita lintuja ei enää ole.”

Miten pöllön sisältänyt laukku on vallilalaisesta kellarista viety, on pieni mysteeri, sillä häkkivarastossa ei ole murron jälkiä.

”Kellaritilan ovi on jotenkin saatu auki. En ole rikostutkija, mutta itse ajattelen, että häkkivaraston lukko on saatu tiirikoitua auki ja se on saatu myös kiinni”, taiteilija Suontausta sanoo.

”Eikö sitä sanota, että lukko on varkaalle ei este vaan hidaste.”

Taiteilijan tuskaa lisää se, että teos on uniikki.

Peilipöllön materiaalit ovat löydettyjä, ja teknisesti sen voisi toisintaa, mutta vastaavaa ei pysty tekemään uudelleen. Joku voi olla sitä mieltä että taidemaalarin pitäisi pystyä maalaamaan sama impressionistinen maisema kerta toisensa jälkeen samanlaisena, mutta minulle spontaanius ja flow-tila ovat tosi tärkeitä. Teokset ovat hetkensä tuotoksia.”

Suontausta toivoo, että Peilipöllö vielä löytyisi ja palautuisi omistajalleen.

”Toivo elää”, Suontausta sanoo.

”Maksan löytäjälle asiallisen löytöpalkkion.”