Fanit pillastuivat Sonic-siilin hampaista ennen klassikkovideopelistä tehdyn elokuvan julkaisua – Nyt hampaat on korjattu, mutta elokuva on kökkö - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Elokuva-arvostelu

Fanit pillastuivat Sonic-siilin hampaista ennen klassikkovideopelistä tehdyn elokuvan julkaisua – Nyt hampaat on korjattu, mutta elokuva on kökkö

Pelihahmon ympärille rakennetussa elokuvassa parasta on roiston roolia esittävä Jim Carrey.

Sonic-siilin hampaat eivät ole liian ihmismäiset lopullisessa elokuvaversiossa. Kuva: Paramount Pictures

Julkaistu: 27.2. 16:08

Komedia

Sonic the Movie, ohjaus Jeff Fowler. Pääosissa James Marsden, Ben Schwartz, Tika Sumpter, Jim Carrey. 99 min. K7. ★★

Ensimmäisenä katse kiinnittyy hampaisiin. En muista koskaan aikaisemmin ajatelleeni yhden elokuvan aikana niin paljon päähahmon hampaita – en varsinkaan elokuvassa, jossa päähahmo on animoitu. Nyt siltä ei voi kuitenkaan välttyä, koska Sonic the Movie -elokuvasta käydyssä ennakkokeskustelussa hampaat ovat olleet valtavassa roolissa.

Sega-konsolin Sonic-siili kuuluu muun muassa Super Marion, Donkey Kongin, Crash Bandicootin ja Zelda-pelisarjan Linkin ohella videopelihistorian klassikkohahmoihin.

Pelisarjan suurin fanijoukko koostuu 1990-luvulla lapsuutensa viettäneistä nuorista aikuisista, jotka ovat nyt hyvin aktiivisia internetissä. Kun vuosikausia tekeillä ollut ensimmäinen Sonic-elokuva alkoi vihdoin valmistua ja ensimmäinen traileri siitä julkaistiin viime keväänä, fanit eivät olleetkaan tyytyväisiä.

Sonic näytti ensimmäisessä trailerissa nimittäin aivan vääränlaiselta. Pahinta oli, että oli ihmismäiset hampaat. Eihän siilillä sellaista voi olla. Ei, vaikka siili olisi sininen, osaisi puhua ja juoksisi ääntä nopeammin.

Raivokasta palautetta rytisi elokuvan tekijöille niin paljon, että loppukeväästä ohjaaja Jeff Fowler ilmoitti käytännössä fanien olevan oikeassa ja elokuvantekijöiden väärässä. Sonicin jo animoitua ulkomuotoa alettiin muokata vastaamaan enemmän fanien toiveita, minkä vuoksi elokuvan ensi-ilta siirtyi muutamalla kuukaudella eteenpäin.

Nyt uudelleen animoituja hampaita on ihasteltu jo parin viikon ajan: helmikuun puolivälissä Yhdysvalloissa ensi-iltaan tullut elokuva on ollut viime viikkojen suuri katsojamenestys. Vaikuttaa siltä, että fanit ovat olleet tyytyväisiä näkemäänsä.

Lopullinen Sonic näyttää kieltämättä hyvältä, sopivan söpöltä piirroshahmolta. Hampaiden lisäksi muutkin piirteet ovat kohdillaan. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että minua alkuperäinen Sonic-hahmo ei häirinnyt.

Muutenkin Fowlerin ohjaama elokuva on visuaalisesti miellyttävä. Siihen on onnistuttu sisällyttämään pelimaailman vauhdikkuutta ja sekopäisyyttä. Pelisarjoista tuttu arkkivihollinen, tohtori Robotnik on suorastaan ilahduttava ruumiillistuma 1990-luvun pelimaailman pahiksesta.

Asiaa tietenkin auttaa se, että Robotnikina nähdään pitkästä aikaa uuden elokuvaroolin tehnyt Jim Carrey.

Carrey on visuaalisen ilmeen ohella ehdottomasti elokuvan paras asia. Sekopäisen, robotteihinsa ihastuneen ja ihmisiä vihaavan tohtorin roolin omaksunut Carrey on elokuvassa ilahduttavan pirteä. Ilmeet, eleet ja muutamat repliikit ovat myös ainoita asioita, jotka onnistuvat naurattamaan elokuvassa.

Ikävä kyllä kaikki muu Sonic the Moviessa on yksinkertaisesti kökköä. Elokuvasta paistaa se, että klassikkovideopelistä on lähdetty tekemään elokuvaa ilman, että kenelläkään on ollut mielessä minkäänlaista järkevää tarinaa.

Tiivistetysti sanottuna elokuva kertoo siitä, miten ulkoavaruudesta yhdysvaltalaisen pikkukylän liepeille saapunut Sonic-siili (ääninäyttelijänä Ben Schwartz) aiheuttaa supervoimillaan vahingossa valtaisan sähkökatkoksen ja kuinka Yhdysvaltain viranomaiset päättävät lähettää hänen peräänsä ennalta-arvaamattoman tohtori Robotnikin.

Samalla Sonic tutustuu pikkukylän sympaattiseen sheriffiin Thomasiin (James Marsden) ja hänen puolisoonsa Maddieen (Tika Sumpter). Carreyta lukuun ottamatta kenenkään roolisuorituksista on vaikea keksiä mitään hyvää sanottavaa.

Simppelistä lähtöasetelmasta seuraa päämäärätöntä sekoilua, räjähdyksiä ja väkinäistä hassuttelua. Samalla ihastellaan pikkukaupungin rauhallista elämää, yritetään kertoa koskettava tarina ystävyydestä – ja toki soppaan sotketaan vähän romantiikkaa. Kaikki kliseet täyttyvät.

Helppoa ja ihan näyttävää viihdettä elokuva onnistuu kuitenkin tarjoamaan, joten siinä mielessä se onnistuu tehtävässään. Erikoiskehut on myös annettava elokuvan loppuanimaatioille, joissa elokuvan tarina kerrotaan vielä tiivistetysti vanhanaikaisella videopeligrafiikalla.

Elokuva-arvostelu|Sukeltaja Mikko Paasi esittää itseään Thaimaan luolapelastuksesta kertovassa elokuvassa, joka on tapahtumien amatöörimäinen toisinto

Elokuva-arvostelu|Näkymätön paha vainoaa paennutta vaimoa kauhuelokuvassa, joka on parempi kuin monet viime aikoina nähdyt

Elokuva-arvostelu|Ranskalaiselokuva autismikodin vetäjästä jää pintaraapaisuksi, kun sosiaalidraamaa vertaa Kovasikajuttuun

Seuraa uutisia tästä aiheesta