”Kansallisaarre vaarassa” – Yli tuhat sivua Sibeliuksen käsikirjoituksia voi kadota tutkijoilta ikiajoiksi - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri

”Kansallisaarre vaarassa” – Yli tuhat sivua Sibeliuksen käsikirjoituksia voi kadota tutkijoilta ikiajoiksi

Sibeliuksen saksalaiskustantamon materiaalin nykyomistaja pyytää ”matalaa seitsennumeroista lukua euroissa”.

Jean Sibeliuksen neljännen sinfonian käsikirjoitusta. Tämä sivu on turvassa Kansalliskirjastossa ja kopio siitä on rekvisiittana Ainolan työhuoneen pöydällä. Nyt 1200 sivua Sibeliuksen käsikirjoitusaineistoa on myynnissä. Kuva: Tuomas Selänne

Julkaistu: 28.2. 12:23

Peräti 1 200 sivua Jean Sibeliuksen teosten käsikirjoitusaineistoa on tulossa myyntiin. Samalla kokonaisuus on vedetty ainakin toistaiseksi tutkijoiden ulottuvilta.

”Nykyinen omistaja pyrkii myymään Sibeliuksen kustantajalta Robert Lienaulta peräisin olevaa Sibeliuksen teosten käsikirjoitusmateriaalia. Kyseessä on hyvin tärkeä alkuperäisaineisto”, Sibeliuksen koottujen teosten kriittisen edition (Jean Sibelius Works) päätoimittaja, professori Timo Virtanen kertoo Helsingin Sanomille.

Kustantamon kokoelmasta on jo myyty joitakin käsikirjoituksia erikseen, mutta sen jälkeen on käyty neuvotteluja 1 200 käsikirjoitussivun kokonaisuuden kertamyynnistä Suomeen.

”Konkreettisiin askeliin ei ole tähän mennessä kyetty”, Virtanen sanoo.

Kokoelmasta pyydetään Virtasen mukaan ”matala seitsennumeroinen luku euroissa”.

Se tarkoittaa siis joka tapauksessa yli miljoonaa euroa 1 200 sivusta. Vertailun vuoksi pelkästä Pohjolan tyttären 57-sivuisesta käsikirjoituksesta maksettiin taannoin lähes 290 000 euroa ja se katosi ulkomaille.

Jean Sibelius Ainolassa flyygelinsä ääressä. Kuva: Bertil Dahlgren

Asia on merkittävä, sillä Sibeliuksen teosten tieteellinen, kriittinen editio pyrkii dokumentoimaan koko lähdeketjun ensimmäisistä luonnoksista ja käsikirjoitusversioista lopullisiin painotuotteisiin.

Lienau-materiaalia on toki tutkittu jo aiemmin. Myös Virtanen on tehnyt siitä muistiinpanoja ja aineistoista on saatu kopioita ”jonkin verran”.

”Mutta ei se jatkuvaa pääsyä itse käsikirjoituksiin korvaa. Liipaisimella on ensiksi Voces intimae -jousikvarteton käsikirjoitus, joka on mukana tässä kokoelmassa ja jonka aineistoa tutkitaan perusteellisesti ennen kvartettoniteemme julkaisua.”

Muutakin tärkeää aineistoa riittää: esimerkiksi Joutsikki-sarja, näyttämömusiikkia Belsazarin pidoista Pelleas ja Mélisandeen ja aineistoa kolmannesta sinfoniasta sekä viulukonsertosta.

Nyt kaikki tutkimuspyynnöt on kuitenkin evätty ainakin kaupanhieronnan ajaksi.

Professori Timo Virtanen on Jean Sibeliuksen teosten kriittisen kokonaisedition päätoimittaja. Kuva: Markus Jokela

Virtanen on pitänyt asiaa julkisuudessa usein esillä, esimerkiksi Helsingin Sanomien kirjoituksessaan vuonna 2016 otsikolla ”Kansallisaarteitamme päätyy teille tietymättömille”.

Hieman vastaava kirjoitus ilmestyi tällä viikolla Hufvudstadsbladetissa otsikolla Nationalskatter i fara, joskaan siinä hän ei vielä maininnut, että kyseessä on Robert Lienaun kustantamosta nykyomistajalle päätynyt aineisto eikä hintapyynnön suuruusluokkaa.

Kirjoititko Hufvudstadsbladetiin nimenomaisesti houkutellaksesi suomalaistahoja rahoittamaan kaupat niin, että aineisto saadaan pysyvästi tutkijoiden ulottuville turvalliseen arkistoon?

”Ilman muuta toivon, että käsikirjoitukset saadaan pelastetuiksi Suomeen. Samalla olen pohtinut, voisiko Suomessa nykyisin syntyä samanlainen kansanliike kuin vuonna 1970.”

Silloin 51 myynnissä olleesta käsikirjoituksesta yhtä vaille kaikki saatiin nykyiseen Kansalliskirjastoon turvaan valtion, kahden pankin ja yhden säätiön avulla.

”Vähintäänkin on kiinnostavaa nähdä, miten julkisuudessa suhtaudutaan asiaan. Tämä on viimeinen suuri Sibeliuksen käsikirjoitusaineisto, joka ei ole tutkijoiden saatavissa. Se voi hajota erilaisille yksityisomistajille tutkijoiden saavuttamattomiin pysyvästi.”

Virtasen mielestä Sibeliuksen käsikirjoituksia pitäisi ehdottomasti käsitellä kansallisaarteena ja -omaisuutena.

”Arvostettujen säveltäjien käsikirjoitukset nähdään kansainvälisinä sijoituskohteina, joiden arvo vain nousee ajan saatossa. Suostummeko siihen vai vihellämmekö pelin poikki ja päätämme, että kansallisomaisuus kuuluu Suomeen?”

Vanhojen käsikirjoitusten säilyttäminen oikein on erittäin vaativaa eikä onnistuisi kaikilta yksityisostajilta.

”Optimaalinen ja turvallinen säilytys tulisi taata.”

Mitkä ovat seuraavat konkreettiset toimet asiassa?

”Neuvotteluja käsikirjoitusten myyjätahon kanssa jatketaan niin kauan kuin mahdollista.”

Jean Sibeliuksen teosten kriittinen editio sai ensimmäisen julkaisunsa vuonna 1998. Kuvassa lauluja sisältävä ensimmäinen nide ja Julvisan eli Joululaulun käsikirjoitusta. Kuva: Pekka Elomaa