Nyt juhlitaan - Kulttuuri | HS.fi

Nyt juhlitaan

Säveltäjä Anna-Mari Kähärä päätti järjestää Musiikkitaloon ison naistenpäivän konsertin. ”Haluan, että yhtenä päivänä Musiikkitalon isossa salissa soi koko illan ajan naisen säveltämä musiikki”, hän sanoo.

Julkaistu: 8.3. 2:00, Päivitetty 9.3. 13:44

Anna-Maija Kähärä sanoo, että naistenpäivän konsertin järjestäminen on hullun hommaa. Kuva: Kimmo Penttinen

”Vetäkää täysillä niin että tukka lähtee päästä!”

Muun muassa tällainen esitysohje lukee Anna-Mari Kähärän säveltämän Korinttolaiskirje-teoksen nuoteissa. Se ja monta muuta Kähärän teosta kuullaan sunnuntai-iltana Musiikkitalon konserttisalissa naistenpäivän konsertissa.

Viime viikolla konserttia harjoiteltiin Helsingissä, ja kaksi kuorollista naisia, yli 90 laulajaa, pyrki parhaansa mukaan toteuttamaan Kähärän esitysohjetta. Mukana on myös solisteja ja tanssijoita, joten yhteensä lavalle nousee 100 esiintyjää.

Kuorot ovat Philomela sekä Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan naislaulajat, nykyiseltä nimeltään Naiskuoro Kyn. Niiden kummankin kanssa Kähärä on tehnyt yhteistyötä jo pitkään, kahdenkymmenen vuoden ajan. Niiden johtajat Marjukka Riihimäki ja Kaija Viitasalo ovat vuosien varrella kumpikin oppineet tuntemaan Kähärän säveltäjänlaadun, samoin kuorojen laulajat.

”Se on ollut aivan mahtavaa yhteistyötä, kun on ollut kuoroja, jotka ovat vähitellen oppineet tuntemaan minun sävelkieleni”, Anna-Mari Kähärä sanoo.

Tutuille esittäjille Kähärä voi myös kirjoittaa nuotteihin omaperäisiä tulkintaohjeita, joissa viitataan esimerkiksi äärimmäiseen äänenvoimakkuuteen ja hiustenlähtöön. Kansainvälisissä nuottijulkaisuissa moiset musiikkitermit saattaisivat olla hankalampia.

”Kuoropiireissä on kylläkin lähtenyt leviämään käyttämäni termi höttö voce”, Kähärä sanoo.

Se on kähärämäinen muunnos yleisemmin käytetystä italiankielisestä musiikkitermistä sotto voce (”hiljaisella äänellä”). Mutta siis mikä höttö voce?

”Niin huokoisesti että silmät kuivuu päähän!” Kähärä sanoo ja nauraa.

Naistenpäiväksi Anna-Mari Kähärä haluaa luoda uuden perinteen, naistenpäivän juhlakonsertin. Siksi hän on varannut Musiikkitalon konserttisalin ja tuo sinne sekä Philomelan että Kynin. Ajatus lähti viime vuonna vietetystä Minna Canthin syntymän 175-vuotisjuhlasta, jonka päätapahtumaan Kansallisteatteriin Kähärältä tilattiin sävellys.

Hän sävelsi tuolloin Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä -teoksen Canthin teksteihin, ja yhdisti teoksessa kaksi vakiokuoroaan.

”Ne ovat kaksi hyvin erilaista kuoroa, molemmilla on omat uniikit soundinsa. Mutta sitten kun ne yhdistetään, siitä tulee todella outo, siis hyvällä tavalla outo, huikea soundi. Mutta Canth-juhla myytiin tosi nopeasti loppuun, joten halusin että teos saataisiin esitettyä uudestaan.”

Konsertin järjestäminen on Kähärälle myös uhkarohkea teko, tietoinen sellainen. Musiikkitalon konserttisalin vuokra ei ole aivan halvimmasta päästä, varsinkaan sunnuntai-iltana. Silti hän päätti ottaa riskin, ja toivoo, että naistenpäivän konserteista tulisi lopulta perinne.

”Ihan hullun hommaahan tämä konsertin järjestäminen on, mutta naistenpäivää ei mielestäni juhlita tarpeeksi. Jos tulee takkiin, niin sitten pankkiin vaan. It’s only money!”

Noin 20 minuuttia kestävän Canth-teoksen lisäksi Kähärä kokosi ohjelmaan muitakin teoksiaan.

”Halusin myös juhlia yhteistyötä huikean Maria Ylipään kanssa, sillä olen säveltänyt hänelle levyllisen L. Onervan runoja. Nykyflamenco ja kuoromusiikki yhdistyvät ensimmäistä kertaa myös livenä Unessa-teoksessa.”

Konsertin teoksia valitessaan Kähärä painotti naisten kirjoittamiin teksteihin sävellettyjä teoksia, naistenpäivässä kun ollaan.

Kähärä johti konsertin harjoituksia viime viikolla. Kuva: Kimmo Penttinen

”On siellä muutama miesrunoilijakin, mutta runoilijoiden sukupuoli ei ole mikään statement”, Kähärä sanoo. ”Minulle naistenpäivä on tasa-arvon päivä, ja feminismi on ehdottomasti tasa-arvon kannattamista. Eli vastuullista puuttumista niihin asioihin, joissa prosentuaaliset erot ovat kaukana toisistaan.”

Kähärä tuli musiikkialalle 1980-luvulla, jolloin se oli hyvin miehinen maailma. Hän on lähtöisin Viitasaarelta, ja lukioaikoina Kuopion musiikkilukiossa hän oli perustamassa kolmen naisen lauluyhtyettä How Many Sisters. Helsinkiin muutettuaan hän liittyi paikallisiin yhtyeisiin.

”Minut otettiin vastaan tosi hyvin. Miehet olivat iloisia siitä, että tänne tulee toista sukupuolta, sekoittamaan hyvällä tavalla sitä miehistä pakkaa”, Kähärä sanoo. ”Jossain vaiheessa 2010-luvulla naisten osuus esimerkiksi jazz-festivaaleilla kääntyi laskuun.”

”Mutta silloin 1990-luvulla minua siunattiin ihan älyttömän fiksuilla ja hyvällä tavalla feministisillä mieskollegoilla. Olen hirveän vähän henkilökohtaisesti törmännyt syrjintään, mutta tiedän, että sitä on. Ehkä sitä myös haluaa hakeutua fiksujen miesten seuraan”, Kähärä pohtii.

”Minun isäni oli juuri sellainen: minut kasvatettiin ihmisenä eikä tyttönä, eikä minua erotettu veljieni poikajoukosta.”

1990-luvun alussa Kähärä liittyi kosketinsoittaja Jussi Liskin johtamaan Lentävä siemen -yhtyeeseen.

”Se oli kyllä ihan mahtava koulu. Jussi Liskihän oli minun pianonsoitonopettajani ja pyysi minua mukaan – ennen kuin kertoi mikä bändin nimi on.”

Kähärän muita yhtyeitä ovat olleet Zetaboo, How Many Sisters ja Kirmo Lintinen Trio, Anna-Mari Kähärä Orchestra sekä Pekka Kuusisto & The Luomu Players.

”Olen oppinut hirveästi näiltä kollegoilta”, Kähärä sanoo. ”Kaikki pedagogit sanoivat, että ota bändiin aina itseäsi parempia soittajia. Olen noudattanut neuvoa!”

Pekka Kuusisto ja Luomu Playersin lyömäsoittaja Zarkus Poussa soittivat myös Anna-Mari Kähärän omassa yhtyeessä, mutta se on toistaiseksi telakalla sen jälkeen, kun Poussa vuonna 2016 kuoli.

”Se oli minulle kauhea järkytys, eikä laulaminen tuntunut enää pitkään aikaan mielekkäältä. Mutta ehkä se laulun ilo tulee jonain päivänä takaisin.”

Viime aikoina Anna-Mari Kähärä on siis keskittynyt säveltämiseen. Konserttiteosten lisäksi hän on säveltänyt musiikkia teatteriin ja elokuviin. Hän pitää sekä säveltämistä että esittämistä itselleen olennaisen tärkeinä.

”Olen introvertti ekstrovertti! Viihdyn ryhmätyössä tosi paljon, muusikkona, esiintyjänä, tai studiossa levytuottajana, mutta niiden lisäksi säveltäminen on minulle elämäntapa tai kutsumus. Se vaatii yksinäisyyttä ja äänettömyyttä. Ilman näitä molempia puolia en olisi kokonainen”, Kähärä sanoo.

Hän on säveltänyt niin kauan kuin muistaa. Ensimmäinen radioesiintyminen oli jo vuonna 1973, kun hän oli kymmenvuotias ja esitti Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla itse säveltämänsä ja sanoittamansa Pajulaulun.

”Siitä on olemassa tallennekin”, Kähärä innostuu. ”Joku voisi sanoa että eipä ole tyyli paljon muuttunut! Sen perussävy on samalla tavalla surumielinen ja kaihoisa kuin musiikissani nykyäänkin.”

Säveltäjänä Kähärä on tuottoisa ja intuitiivinen.

”Tuntuu ettei aika meinaa riittää kaikelle säveltämiselle. Minulla tunkee sitä musiikkia niin valtavasti, että minun pitää välillä laulaa ideoita puhelimeen samalla kun ajan pyörällä, etten vain unohtaisi melodioita. Minulla on hirveän paljon biisinaiheita ja keskeneräisiä töitä.”

Hän myös luottaa intuitioon eikä yritä pakottaa musiikkiaan mihinkään tiettyyn suuntaan. ”Runoja säveltäessä yritän aistia rivien välit, ja hyvä runo ikään kuin säveltää itse itsensä.”

Niitä rivien välejä kuullaan siis naistenpäivän konsertissa. Mutta tietysti myös itse rivejä, naisrunoilijoiden sanomaa.

Kähärä seurasi vaikuttuneena islantilaissäveltäjä Hildur Guðnadóttirin Oscar-puhetta, kun tämä otti palkinnon vastaan Los Angelesissa helmikuun alussa.

”Te tytöt, naiset, äidit, tyttäret, te jotka kuulette musiikkia päässänne, tuokaa se esiin. Meidän täytyy kuulla teidän äänenne”, Guðnadóttir sanoi puheessaan.

Kähärä on säveltänyt musiikin kahdeksaan elokuvaan, ja on samaa mieltä Guðnadóttirin kanssa. ”Suomessa elokuvamusiikin säveltävät pääasiassa miehet, joten toivon että tähän asiaan saataisiin jotain muutosta.”

Samaan teemaan liittyy myös se, että Kähärä päätti järjestää naistenpäivän konsertin.

Anna-Mari Kähärän taakse asettuivat naistenpäivän konsertin naislaulajat sekä konsertin ainoa miespuolinen esiintyjä, laulaja-tanssitaiteilija Janne Marja-aho. Kuva: Kimmo Penttinen

”Haluan, että yhtenä päivänä Musiikkitalon isossa salissa soi koko illan ajan naisen säveltämä musiikki. Se olen nyt sattumalta minä”, Anna-Mari Kähärä sanoo nauraen.

”Haluan juhlia näitä edesmenneitä suomalaisia suurnaisia – kuten Minna Canth, Eeva-Liisa Manner, Aila Meriluoto, L. Onerva, Elvi Sinervo – jotka eivät ehkä ole päässeet samanlaiseen asemaan kuin vaikka Aleksis Kivi tai Eino Leino. He ovat omalla taiteellaan antaneet minulle säveltäjänä niin paljon, että ilman heidän tekstejään en olisi sellainen säveltäjä kuin olen.”

Anna-Mari Kähärä, Kyn, Philomela, Katja Lundén Company sekä Maria Ylipää Musiikkitalon konserttisalissa 8. maaliskuuta kello 18.

Anna-Mari Kähärä

Syntynyt 1963 Viitasaarella.

Säveltäjä, muusikko, tuottaja.

Musiikkiteatteriteoksia mm. Tippukivi­tapaus, Kummitusjuna, Palava kaupunki.

Elokuva­musiikkia mm. Onneli ja Anneli -elokuviin.

Useita Emma-ehdokkuuksia. Vuoden lastenlevy -Emma 2019 Tippukivitapauksesta.

Taiteen Suomi-palkinto 2002 sekä Jazz-Yrjö 2002.