Tanssitaiteen tohtori Jukka O. Miettisellä on suuri huoli: ”Kulttuuri köyhtyy ja yhdenmukaistuu. Kaikki muuttuu Disneyksi tai Broadway-musikaaliksi” - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|70-vuotias

Tanssitaiteen tohtori Jukka O. Miettisellä on suuri huoli: ”Kulttuuri köyhtyy ja yhdenmukaistuu. Kaikki muuttuu Disneyksi tai Broadway-musikaaliksi”

Jukka O. Miettinen on tutkinut Aasian teatteri- ja tanssikulttuureja työkseen yli neljäkymmentä vuotta.

Taidekeräily oli pitkään Jukka O. Miettisen intohimo. ”Nyt sille on pantu stoppi. Omalla tavallaan se on helpottavaa, mutta toisaalta myös frustroivaa, kun se on ollut elämän suola. Se on tuonut suurta mielihyvää.” Kuva: Juha Metso

Julkaistu: 10.3. 2:00, Päivitetty 10.3. 11:19

Kuin museoon tulisi. Hieman siltä tuntuu, kun astuu sisälle Jukka O. Miettisen eksotiikkaa huokuvaan kotiin Helsingin Siltasaaressa.

Balilta, Sri Lankasta, Nepalista, Bhutanista ja lukuisista muista Aasian maista hankitut rituaali- ja teatterinaamiot roikkuvat seinillä siisteissä riveissä. Ne ja kymmenet muut kirpputoreilta ja antiikkiliikkeistä mukaan tarttuneet taideteokset ovat muistoja Miettisen kymmeniltä Kaukoidän-matkoilta.

Saattaisiko estetiikka olla talon isännälle tärkeää? ”Liiankin”, Miettinen huudahtaa.

”Taulun ripustaminenkin on minulla silkkaa nuoralla kävelyä. Että onko se nyt milli tuohon vai tuohon suuntaan? Mutta totta kai, kun on koko elämänsä katsonut ja tutkinut taidetta, niin tällaiset asiat alkavat mennä väistämättä käsi kädessä.”

Vuonna 2008 tanssitaiteen tohtoriksi Teatterikorkeakoulusta väitelleen Miettisen ammattiura on monenlaisissa taideliemissä marinoitu. Hän on toiminut vuosikymmenien varrella muun muassa kulttuurifestivaalien taiteellisena johtaja, opettanut taide- ja teatteriaineita kotimaisten korkeakoulujen ohella thaimaalaisessa yliopistossa sekä hoitanut kuvataide- ja tanssikriitikon tehtäviä on Helsingin Sanomissa.

Tietokirjoja ansioluetteloon on kertynyt kymmenkunta.

Taidemaailma on kiehtonut Miettistä lapsesta saakka. Merkittävä kokemus oli Aleksanterin teatterissa viisivuotiaana nähty baletti­esitys Prinsessa Ruusunen.

”Siitä räjähti pää”, Miettinen muistelee. ”Samoihin aikoihin kiinnostuin taidehistoriasta ihan monomaanisesti. Kaikilta matikan ja voimistelun tunneiltakin yritin livistää, että pääsin Rikhardinkadun kirjastoon lukemaan taide- ja teatterihistoriaa ja kuuntelemaan äänilevyjä. Se oli minun pakopaikkani.”

Sittemmin aihepiiristä muodostui kokonainen elämäntyö.

Kymmenen vuotta sitten Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa Miettinen puhui ”itsekkyyden kulttuuripolitiikasta”, joka uhkasi hänen mielestään kulttuurin perusominaisuuksia.

Miettinen syytti haastattelussa päättäjiä kulttuurin esineellistämisestä ja välittömään hyötyyn tähtäämisestä. Millä mielin hän katselee tilannetta nyt?

”Aika surullisena”, Miettinen sanoo. ”Samaa rataa tässä edelleen mennään. Kulttuurien välinen vuorovaikutus ja kulttuurivaihto on vähentynyt entisestään. Tosin monista eri syistä.”

”Monilla Aasian mailla ei ole varaa lähettää esiintyviä ryhmiä tänne. Ja jos lähettävätkin, niin sellaisia, jotka osoittavat, kuinka ihmeen länsimaistuneita he ovat. Oikeasti ainutlaatuisista asioista meille ei valitettavasti kerrota juuri mitään.”

Miettinen tietää, mistä puhuu. Hän on tutkinut Aasian teatteri- ja tanssikulttuureja työkseen yli neljänkymmenen vuoden ajan. Niistä hän kirjoittanut myös pääteoksensa, vuonna 2010 ilmestyneen, laajassa kansainvälisessä käytössä olevan nettikirjan Asian Traditional Theatre and Dance.

Massiivinen teos vastaa tuhatsivuista tietokirjaa.

Aasiassa Miettistä on viehättänyt erityisesti koskematon kulttuuriperintö, johon länsimainen vaikutus ei ole päässyt jättämään jälkeään. Tuhansia vuosia vanhat esitystraditiot elävät monessa Aasian maassa yhä lähes muuttumattomina.

Niihin Miettinen tutustui ensimmäisen kerran hippinuoruudessaan. 1970-luvulla hän teki useita ”extremematkoja” muun muassa Pakistaniin, Afganistaniin ja Intiaan. Seikkailuretket hän toteutti kengännauhabudjetilla ja nukkui halvimmissa mahdollisissa räkälöissä.

”Ne matkat ovat muovanneet elämääni ihan ratkaisevasti”, Miettinen summaa.

Eläkkeelle Miettinen jäi toissa vuonna, mutta työn tekemistä hän ei ole malttanut edelleenkään lopettaa. Miettisen tapauksessa voisi tosin olla viisaampaa jo puhua elämäntavasta. Luennoimassa hän käy yhä lähes viikoittain. Syksyllä ilmestyy laaja verkkokirja Näyttämö ja multimedia ja muutaman vuoden päästä teos Suomen Kansallisbaletin historiasta. Molemmissa hän on keskeisenä kirjoittajana.

Miksi tanssi on tärkeää?

”Tanssi on kehollista tietoa ja perintöä”, Miettinen sanoo.

”Ihmiset kantavat kehossaan pitkiä kulttuurillisia traditioita. Tätä ei aina ymmärretä. Nykyisin puhutaan hirveästi biodiversiteetistä, mutta samalla kulttuurin diversiteetti on alkanut unohtua. Sen myötä kulttuuri köyhtyy ja yhdenmukaistuu. Kaikki muuttuu Disneyksi tai Broadway-musikaaliksi.”

Miettistä itseään tanssilattialle on silti turha maanitella. Sinne häntä ei saatu edes omissa häissään. Miettinen avioitui muutama kuukausi sitten muusikkomiehensä kanssa 21 seurusteluvuoden jälkeen.

Rima on noussut liian kor­keaksi, hän perustelee.

”Sitä on alkanut kunnioittaa vuosien varrella tanssia taidemuotona niin paljon. On nähnyt niin monia hienoja esityksiä, että ei sitä kehtaa itse vain harrastella.”

Jukka O. Miettinen

Syntyi 1950 Helsingissä.

Tanssitaiteen tohtori, Teatterikorkeakoulu 2008.

Filosofian maisteri, taidehistoria, Helsingin yliopisto 1986. Loppututkinto keramiikkataiteen osastolta, Tai­deteollinen oppilaitos 1973.

Aasia Helsingissä -festivaalin toinen perustaja ja taiteellinen johtaja 1997– 2016. Kuopio tanssii ja soi -festivaalin taiteellinen johtaja 1992–1998.

Taide- ja teatterihistorian opetustyötä Suomessa sekä Mahidolin yliopistossa Bangkokissa 2001–2011.

Kuvataide- ja tanssikriitikkona Helsingin Sanomissa vuodesta 1979. Lukuisia tietokirjoja.

Taiteen valtionpalkinto 2010.

Täyttää 70 vuotta torstaina 12. maaliskuuta.

Seuraa uutisia tästä aiheesta