Onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha? Kysymykseen vastaa lohdullisesti kiinalainen filosofian klassikko, jonka merkitys on ollut valtava - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirja-arvostelu

Onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha? Kysymykseen vastaa lohdullisesti kiinalainen filosofian klassikko, jonka merkitys on ollut valtava

Jyrki Kallion ansiokas suomennos tuo kiinalaisfilosofi Mengzin opetukset suomalaisten lukijoiden ulottuville.

Filosofi Mengzi tunnetaan monessa kielessä myös nimellä Mencius. Suomessa on aiemmin käytetty kirjoitusasua Mengtse. Kuvassa Mengzin nimi kiinalaisin kirjoitusmerkein.

Julkaistu: 10.3. 2:00, Päivitetty 10.3. 7:02

Filosofia

Mengzi – Veljellisyyden tie. Suomentanut ja toimittanut Jyrki Kallio. Gaudeamus. 392 s.

Onko ihmisluonto pohjimmiltaan hyvä vai paha?

Tätä ikifilosofista kysymystä pohdittiin Kiinassa jo yli kaksituhatta vuotta sitten. Kungfutsen jälkeen tulleista ajattelijoista Xunzi (310–235 eaa.) opetti, että ihminen on luonnostaan paha ja itsekäs. Tämän vuoksi viisas valtionhallinto rajoittaa kansalaisten toimintaa ankarilla laeilla ja rangaistuksilla.

Kuva: Armadillo

Täysin toiseen suuntaan kulki ajattelussaan Mengzi (372–289 eaa.), joka puolestaan näki, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja myötätuntoinen. Hänen perustelunsa on yksinkertainen: kun normaali ihminen näkee pikkulapsen putoavan kaivoon, hän tuntee välittömästi hätää tämän puolesta. Näin ollen ihmisluonto on pohjimmiltaan hyvään taipuvainen.

Mengzi perusti ihmisnäkemyksensä oppiin neljästä hyveellisestä idusta: ”Myötätuntoisuus on veljellisyyden itu, häpeän ja halveksunnan tunne on oikeamielisyyden itu, vaatimaton ja mukautuvainen mieli on perinnäistapojen itu, ja kyky erottaa oikea väärästä on viisauden itu.”

Nämä neljä itua ovat ihmisessä synnynnäisesti kuin neljä raajaa, ja niitä vaalimalla hän voi kehittyä moraaliseksi ja viisaaksi olennoksi. Mengzin mukaan se, joka ei koe sydämessään myötätuntoa, ei ole ihminen lainkaan.

Mengzi eli ”mestari Meng” on yksi kiinalaisen filosofian jättiläisistä, jonka opetukset koottiin kirjaksi pian hänen kuolemansa jälkeen. Uusi suomennos Mengzi – Veljellisyyden tie tuo pohdinnat ihmisluonnosta sekä monet muut kutkuttavat ajatuskulut suomalaisten lukijoiden ulottuville selkeässä muodossa. Lukupaketti ei ole keveimmästä päästä mutta palkitsee syvällisyydellään.

Teoksessa Mengzi kiertelee tapaamassa aikansa pikkuval­tioiden hallitsijoita ja käy heidän kanssaan keskusteluja politiikasta, moraalista, sotastrategiasta ja oikeamielisestä val­tionhoidosta. Usein hän vetää väittelyssä sokratesmaisesti viimeisen korren.

Mengzi oli sekä kungfutselaisuuden vaalija että uudistaja, joka kehitteli oppi-isänsä opetuksia uudenlaiseen, idealistisempaan suuntaan. Ihmis­hyvyyden lisäksi Mengzin opin keskiössä on suoraan Kungfutselta omaksuttu käsite ren, jonka Jyrki Kallio suomentaa ”veljellisyydeksi”.

Valinta on mielenkiintoinen, sillä perinteisesti käsite on käännetty ”hyvyydeksi”, ”humaaniudeksi” tai jopa ”kunniallisuudeksi”. Oletan Kallion ratkaisullaan painottavan, että politiikka oli Mengzin ajan Kiinassa kuten on edelleenkin miestenväliseen kunniakoodistoon perustuvaa toimintaa.

Vain veljellisyyden hengessä toimiva kuningas voi saada alamaisensa kunnioittamaan it­seään ja valtakuntansa kukoistamaan.

Mengzin nimeä kantavan kirjan kulttuurihistoriallinen merkitys Kiinassa on ollut valtava. Teos sisältää lukemattomia sananparsia, lausahduksia ja vertauskuvallisia pikkutarinoita, jotka elävät edelleen kiinalaisten arkipuheessa.

Yksi kuuluisimmista on tarina maanviljelijästä, joka kyllästyy oraittensa hitaaseen kasvuun ja käy käsin vetämässä niitä pidemmiksi. Kun hänen poikansa kiiruhtaa pellolle tarkastamaan tilannetta, hän löytää kaikki oraat kuolleina.

Tarina sijaitsee yhdessä teoksen avainkohdista, jossa Mengzi selittää, miten qitä (jonka Kallio suomentaa ”vimmaksi”) tulee sisällään vaalia: ei hötkyillen ja hätäillen vaan hitaasti ja kärsivällisesti. Sitten hän toteaa tyrmäävästi: ”Taivaan alla ovat harvassa ne, jotka eivät pakota oraitaan kasvamaan.”

Väite resonoi vahvasti yltiöhektisen digiepookin ja kvartaalitalouden pyörteissä.

Toinen tärkeä esimerkki on kohta, jossa Mengzi toteaa jälkeläisen puuttumisen olevan pahin rikkomus omia vanhempia kohtaan. Tällaiset ajatukset ja asenteet ovat kiinalaisen kulttuurin alkujuuria. Sukulinjan jatkuminen on Kiinassa aina ollut perheenmuodostamisen tärkein syy, eikä tilanne ole juurikaan muuttunut Mengzin ajoista.

Asialla on luonnollisesti myös didaktinen ulottuvuutensa. Toisessa kohdassa Mengzi nimittäin toteaa, että ilman hallitsijaa ja isää ihminen olisi pelkkä luontokappale. Ainoastaan perheensä ja yhteisönsä jäsenenä ihmisestä tulee täysivaltainen ja kelvollinen olento.

Teoksen suomentaja ja toimittaja Jyrki Kallio on tuttuun tapaansa paneutunut työhön munkkimaisella hartaudella. Kaikki tekstissä mainitut henkilöt, mitat, mytologiset hahmot ja historialliset viittaukset selitetään juurta jaksain. Pelkkä teokseen käytetty työmäärä herättää kunnioitusta.

Jyrki Kallio on paneutunut suomennustyöhön suorastaan munkkimaisella hartaudella. Kuva: Marek Sabokal

Lisäksi Kallio tekee loppuviitteissään pikkutarkkoja selvennyksiä suomennosvalintoihinsa, mikä varmasti viehättää pedanttisuuteen taipuvaisia lukijoita. Erityisen kiinnostavia ovat kohdat, joissa Kallio epäilee alkukielisen kirjoitusmerkin vaihtuneen toiseksi vuosituhansien aikana jonkun huolimattoman kopistin käsissä.

Tällöin alkukielisen lauseen mielekkyyden löytäminen on yksin suomentajan harteilla. Tällaisten esimerkkien kautta kiinalaisten klassikoiden kääntämisen valtavat haasteet avautuvat maallikollekin.

Vähääkään liioittelematta voi siis todeta, että Mengzi sai Kal­liossa arvoisensa suomentajan. Toivottavasti hänen vaelluksensa kiinalaisten klassikoiden parissa jatkuu tämän jälkeenkin.

Kirjoittaja valmistelee klassista kiinalaista runoutta käsittelevää väitöskirjaa Tampereen yliopistossa.

Mengzi (372–289 eaa.)

Oikealta nimeltään Meng Ke, tunnetaan paremmin arvonimellä Mengzi eli ”mestari Meng”.

Eli ns. sotivien valtioiden aikakaudella.

Yksi tärkeimmistä kiinalaisista filosofeista, kungfutselaisuuden vaalija ja kehittäjä.

Pidetään Kiinassa kungfutselaisuuden ”toisena Pyhänä miehenä” heti Kungfutsen jälkeen.

Jyrki Kallio (s. 1965)

Sinologi, tietokirjailija, suomentaja, filosofian tohtori, vanhempi tutkija.

Kiinalaisen kulttuurihistorian asiantuntija.

Väitteli 2016 tohtoriksi Kiinan kansallisidentiteetin historiallis-kulttuurisista juurista.

Suomentanut aiemmin kolme antologiaa vanhoja kiinalaisia proosatekstejä sekä Mestari Kongin keskustelut (2014).

Sai 2015 J.A. Hollon palkinnon ja Joel Toivolan säätiön satavuotispalkinnon.

Seuraa uutisia tästä aiheesta