Viiltäjä-Jackin naisuhrit eivät suinkaan olleet kaikki prostituoituja – palkittu historioitsija kirjoitti kirjan 1880-luvun Lontoon köyhistä naisista, ja sai trollit peräänsä - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirjat

Viiltäjä-Jackin naisuhrit eivät suinkaan olleet kaikki prostituoituja – palkittu historioitsija kirjoitti kirjan 1880-luvun Lontoon köyhistä naisista, ja sai trollit peräänsä

Viiltäjä-Jackin uhrit olivat kodittomia ja alkoholisoituneitakin naisia, mutta eivät suinkaan prostituoituja. Historioitsija Hallie Rubenhold romutti vanhat uskomukset ja sai trollit peräänsä. HS tapasi palkitun kirjailijan Lontoossa.

Poliisit löytävät Viiltäjä-Jackin uhrin, ehkä Catherine Eddowesin. Piirros vuodelta 1888.

Julkaistu: 13.3. 2:00, Päivitetty 13.3. 6:40

Lontoossa syksyllä 1888 naisia murhanneesta Viiltäjä-Jackista on kirjoitettu satoja kirjoja. Kesti kuitenkin 130 vuotta, ennen kuin kukaan vaivautui perehtymään kunnolla hänen viiden uhrinsa elämään.

Hehän olivat vain köyhiä naisia, prostituoiduiksi leimattuja.

Nyt Viiltäjä-Jackin eli Jack the Ripperin uhrien – Pollyn, Annien, Elizabethin, Catherinen ja Mary-Janen – elämäntarinat ovat viimein yksissä kansissa.

Brittiläinen kirjailija-historioitsija Hallie Rubenhold valottaa viisikon elämää maaliskuussa suomeksi ilmestyvässä teoksessaan Viisi – Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit.

”Minulle oli itsellenikin täysi yllätys huomata, että kukaan ei ollut kirjoittanut perusteellista teosta uhreista, vaikka hyllyt notkuvat erilaisia Ripper-kirjoja”, Rubenhold kertoi HS:lle ja joukolle ulkomaankirjeenvaihtajia Lontoossa.

Hallie Rubenhold

Rubenholdin viime vuonna ilmestynyt teos (alkuperäiseltä nimeltään Five – The Untold Lives of the Women Killed by Jack the Ripper) on ollut kansainvälinen arvostelu- ja myyntimenestys.

Kirja on voittanut muun muassa 50 000 punnan Baillie Gifford -palkinnon vuoden 2019 parhaasta tietokirjasta. Se oli myös Hay-festivaalin vuoden kirja. Historianopettajatkin ovat löytäneet teoksen.

Se antaa hyytävän mutta mukaansatempaavan kuvauksen viktoriaanisen ajan köyhien synkästä kohtalosta. Turvaverkkoa ei ollut. Köyhimmillä ei ollut sananmukaisesti mitään.

”Yksikin vastoinkäyminen saattoi suistaa koko elämän raiteiltaan. Eikä siitä ollut enää nousua.”

Etenkin köyhän naisen osa oli kova. Nainen oli olemassa ensisijaisesti miestä varten. Työläisnaisten palkat olivat niin pienet, että yksin naisen tuloilla ei perhettä elätetty.

Ajan kaksinaismoralismi vaati naiselta myös siveyttä. Miehille oli eri säännöt.

Kaksinaismoralismi selittää osaltaan sitä, kuinka Viiltäjä-Jackin uhrit on leimattu kaikki seksityöläisiksi. Rubenholdin uraauurtava tutkimustyö osoittaa, että näin ei suinkaan ollut.

”Ei ole olemassa mitään faktaa siitä, että kolme viidestä uhrista olisivat työskennelleet prostituoituina.”

Se mikä naisille oli yhteistä, oli köyhyys ja asunnottomuus. Viiltäjä-Jack vaani asunnottomia ja kadulla nukkuvia naisia.

Viiltäjä-Jackin viimeisen uhrin Mary-Jane Kellyn hauta Leytonstonessa Koillis-Lontoossa. Kuva on vuodelta 2008.

Uhreista viimeisin, Mary-Jane Kelly (1863–1888) oli ainoa, joka kiistatta työskenteli seksialalla.

Ennen köyhtymistään ja muuttoaan pahamaineiseen Whitechapeliin Kelly oli toiminut luksusprostituoituna Lontoon keskustassa – ja joutunut myös ihmiskaupan uhriksi.

Viiltäjä-Jackin uhreista kolmas, Ruotsista Lontooseen muuttanut Elizabeth Stride (1843–1888) oli rekisteröity ”yleiseksi naiseksi” jo Göteborgissa saatuaan aviottoman lapsen. Mikään ei kuitenkaan osoita, että sittemmin avioitunut Stride olisi tarjonnut seksipalveluja murhayönä.

Kolmen muun työskentelystä prostituoituna ei ole Rubenholdin mukaan mitään näyttöä. Totta sen sijaan on se, että heidän käytöksensä ei sopinut muuten naisilta edellytettyyn muottiin.

Ensimmäinen uhri eli Polly Nichols (1845–1888) vajosi köyhäintalon asiakkaaksi jätettyään aviomiehensä ja perheensä. Viktoriaanisena aikana ”kunnon nainen” ei lähtenyt kotoa, olivatpa olosuhteet mitkä tahansa.

Toinen uhri eli Annie Chapman (1841–1888) ponnisteli ajurimiehensä kanssa peräti alempaan keskiluokkaan. Pariskunnasta on jopa valokuva, jossa Annie poseeraa krinoliini­hameessaan ja Raamattu kädessä.

Annie Chapman miehineen valokuvassa vuonna 1869. Chapham joutui myöhemmin Viiltäjä-Jackin uhriksi.

Mutta sitten Annie alkoholisoitui. Se oli naiselle iso häpeä ja tiesi samalla perhe-elämän loppua.

Viinasta lohtua haki myös ajallisesti neljäs uhri eli Catherine ”Kate” Eddowes (1842–1888). Eddowes vietti kiertelevää elämää ja solmi ­avioliittoa löyhempiä miessuhteita – tatuointikin hänellä oli.

Catherine Eddowesin surmapaikka kuvattuna noin vuonna 1928.

Miksi Viiltäjä-Jackin uhrit on sitten niputettu kaikki prostituoiduiksi?

Ilmeinen syy on juuri ”naiselle sopimaton” elämäntapa. Etuoikeutettu keskiluokkainen tarkkailija ei nähnyt juuri eroa prostituoidun ja asunnottoman alkoholistin välillä.

Viiltäjä-Jackin uhrien kohtalo toimi myös patriarkaalisena pelotteena muille naisille niin keski- kuin työväenluokassakin: Naisen paikka on kotona.

”[Sen mukaan] pahaa ei tapahdu niille naisille, jotka tottelevat sääntöjä.”

1880-luvun lehdistölle Viiltäjä-Jackin murhat olivat iso uutinen. Ulkomaiset mediat lähettivät Lontooseen omia reporttereitaan. Lontoon ulkomaankirjeenvaihtajien yhdistyskin perustettiin vuonna 1888 antamaan apua juuri näille toimittajille.

Rubenholdin mukaan ajan lehtijuttuihin on kuitenkin vähän luottamista. Niistä on tullut kuitenkin Viiltäjä-Jackin myytin rakennusainetta.

Ripper-intoilijat kautta maailman ovat kiistelleet jo yli 130 vuoden ajan Viiltäjä-Jackin henkilöydestä.

Viereen on kasvanut varsinainen Ripper-teollisuudenala. Löytyy Ripper-museota, opastettuja Ripper-retkiä murhapaikalle ja mitä erilaisinta Ripper-krääsää.

Samalla kun Viiltäjä-Jackista on tullut eräänlainen sankari, ovat uhrit painuneet entistä kauemmaksi marginaaliin. Nyt Rubenholdin kirja kyseenalaistaa vanhan tutun narratiivin eli kertomuksen.

Hallie Rubenhold: Viisi – Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit (Suom. Mari Janatuinen, Atena, 400 s.)

Ja sehän ei ole kaikkia miellyttänyt. Rubenhold on saanut kimppuunsa trolliarmeijan. Myllytys sosiaalisessa mediassa alkoi jo kahdeksan kuukautta ennen kirjan ilmestymistä.

”Minua on kutsuttu valehtelijaksi ja huoriteltu.”

Rubenhold on ollut nainen, joka tulee Ripper-sisäpiirin ulkopuolelta ja kyseenalaistaa totutun näkökulman. ”Se on ehkä koettu hyökkäyksenä heidän egojaan vastaan.”

Tavallisten ihmisten elämästä kertominen on kuitenkin yksi historioitsijoiden tärkeimmistä tehtävistä, Rubenhold sanoo. Kertomattomia tarinoita on vielä hyvin paljon, ja monet niistä naisten.

Aiemmin on ajateltu, että historiantutkijoiden on mahdotonta selvittää menneiden aikojen köyhien naisten elämänkulkua. Mitä muka tutkitaan, jos ei ole kirjeitä ja päiväkirjoja?

Rubenhold on eri mieltä.

Britanniasta löytyy paljon 1800-luvun julkisia rekistereitä, luetteloja, asiakirjoja ja väestölaskentatietoa. Ainutlaatuisista tutkija-reformisti Charles Boothinköyhyyskartoista” näkee, mitä väkeä Lontoon milläkin kaduilla asui.

Välillä Rubenholdin kolme ja puoli vuotta vienyt tutkimustyö on ollut kuin salapoliisintyötä. Köyhien naisten henkilöhistoriat ovat hahmottuneet pala palalta.

Vaikka itse kohteen elämänvaiheesta ei löydy kirjallista tietoa, voi nojata aikalaiskertomuksiin.

”Aina voi löytyä aikalaisen tarina samasta köyhäintalosta.”

Itä-Lontooseen puuhataan nyt pysyvää seinämaalausta Viiltäjä-Jackin uhrien muistolle. Kirjaa markkinoiva väliaikainen maalaus on jo nähtävillä Ebor Streetillä Whitechapelissa.

Rubenholdin kirja käännetään suomen lisäksi ainakin ruotsiksi, italiaksi, saksaksi, espanjaksi, ukrainaksi, venäjäksi, turkiksi, koreaksi ja japaniksi. Rubenhold iloitsee erityisesti ruotsinnoksesta, koska yksi uhreista oli kotoisin Göteborgin läheltä.

Hallie Rubenhold vieraili kirjallisuustapahtumassa Intiassa tammikuussa tänä vuonna.

Kirjailija Hallie Rubenhold

Brittiläinen kirjailija Hallie Rubenhold tunnetaan historiallisista aiheistaan, jotka valottavat etenkin naisten kokemuksia ja sosiaalihistoriaa.

Hänen palkittu ja kiitelty teoksensa Viisi – Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit ilmestyy keväällä Mari Janatuisen suomentamana ja Atenan kustantamana.

Rubenholdin teoksista on tehty televisiosarjoja. Myös Viisi-teoksesta on tulossa tv-sarja.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat