Ensimmäisiä breakdancen taitureita ihailtiin urheilullisuudesta ja näyttävistä tanssiliikkeistä, mutta yhtäkkiä heistä leivottiinkin huumeita käyttäviä jengiläisiä – mitä tapahtui? - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Tanssi

Ensimmäisiä breakdancen taitureita ihailtiin urheilullisuudesta ja näyttävistä tanssiliikkeistä, mutta yhtäkkiä heistä leivottiinkin huumeita käyttäviä jengiläisiä – mitä tapahtui?

Juha Korhosen uutuuskirja Flow Mo – Suomibreikin kivijalka käy läpi suomalaisen breikkauksen historiaa. Nyt eletään tanssin kolmatta aaltoa.

Risto Pernun tyylinäyte breakdance-mestaruuden heinäkuussa 1984 pidetyissä, Aira Samulinin (takana) järjestämissä kisoissa. Kuva: Marja Leena Helin

Julkaistu: 15.3. 11:33

Viime kesänä pala suomalaisen hiphopin historiaa palasi parrasvaloihin, kun Bomfunk MC’s teki Suomessa kuusi keikkaa monen vuoden tauon jälkeen. Kesäisten musiikkifestivaalien lavoilla nähtiin yhtyeen solisti Raymond Ebanks, dj Gismo eli Ismo Lappalainen ja tuottaja Jaakko Salovaara – sekä neljä breikkiryhmä Flow Mon jäsentä.

Breakdance eli breikki oli tärkeässä roolissa sekä Bomfunk MC’s -ryhmän esityksissä että kappaleiden sanoituksissa jo 1990- ja 2000-luvun taitteessa. Samalla yhtye oli mukana luomassa suomalaisen breikin niin kutsuttua toista aaltoa.

”Bomfunk MC’sin menestys osui aikakauteen, jolloin breikki oli ollut pitkään unohduksissa ja alan harvat taitajatkin pysyttelivät pitkälti pimennossa”, kirjoittaa Juha Korhonen tuoreessa Flow Mo – Suomibreikin kivijalka -teoksessa. Kirjassa suomalaisen breikkauksen historiaa käydään läpi 2002 perustetun Flow Mo -tanssiryhmän kautta.

Breikin merkityksestä Bomfunk MC’s -yhtyeelle kertoo muun muassa Uprockin’ Beats -kappaleen sanoitukset. Vuonna 1998 julkaistu kappale koostuu lähes yksinomaan breikkiliikkeiden nimistä: ”Uprockin’ floor droppin’, spinnin’ and glidin’, windmill combinding, ninety ninety nine...”

Kappaleen musiikkivideolla Topi Tateishi haastaa videopelissä breikkareita tanssitaisteluun ja voittaa heistä jokaisen.

”Musiikkivideo tuli samalla esitelleeksi merkittävän palasen Helsingin Tanssivintillä syntyneen uuden suomalaisen breikkisukupolven osaamista”, Korhonen kirjoittaa.

Uprockin’ Beatsin videolla nähdyt breikkarit olivat Petri Rasanen, Taija Hinkkanen, Petri Kanerva ja Janne Ratinen, jotka tuohon aikaan kuuluivat Savage Feet -nimiseen tanssiryhmään. Osa ryhmästä alkoi myös kiertää Bomfunk MC’s -yhtyeen mukana osana keikkakokoonpanoa.

Varsinaiseen maailmanmaineeseen Bomfunk MC’s kohosi kuitenkin kappaleella Freestyler, lokakuussa 1999 julkaistun In Stereo -albumin viidennellä singlellä, joka julkaistiin kansainvälisesti alkuvuodesta 2000.

Freestyler nousi listaykköseksi muun muassa Saksassa, Hollannissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, ja sen myötä yhtyeen keikkamatkat alkoivat suuntautua Suomen rajojen ulkopuolelle. Myös yhtyeen breikkareista tuli esikuvia tuhansille nuorille ympäri maailman, ja Suomessakin virisi nopeasti uusi breikkibuumi, Juha Korhonen kirjoittaa.

Breakdance eli breikki on ollut aina tärkeässä roolissa Bomfunk MC’s -yhtyeen esityksissä. Yhtye palasi lavoille vuosien tauon jälkeen viime kesänä. Kuvassa Ismo Lappalainen (vas.), Raymond Ebanks ja Jaakko Salovaara. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Alun perin breikki eli breakdance syntyi 1970-luvun alun New Yorkissa yhdeksi hiphopin neljästä elementistä yhdessä räpin, levyjen soittamisen ja graffitien maalaamisen ohella. Suomeen uusi muotitanssi tuli elokuvien kautta.

10. elokuuta 1984 Helsingin Maxim-elokuvateatterissa sai ensi-iltansa Stan Lathanin ohjaama hiphop-kulttuuria esittelevä Beat Street.

Pari päivää myöhemmin uutta tanssityyliä nähtiin jo valtakunnallisilta tv-kanavilta, kun breikkarit esiintyivät Los Angelesin olympialaisten päättäjäisseremoniassa.

Syntyi suomalaisen breikkauksen ensimmäinen aalto, joka synnytti reilun tusinan verran tanssiryhmiä eri puolille maata. Ensimmäiseksi lajin suomalaisopettajaksi nimetään Charles Salter, joka ryhtyi opettamaan breikkiä vuonna 1984.

Breakdancen SM-kisat pidettiin Linnanmäellä syyskuussa 1984. Kuva: Sakari Viika

Yhtä nopeasti kuin innostus oli noussut, se myös laski. Syyksi on esitetty hiphop-kulttuurin murrosta, kun gangsta rap nousi suuren yleisön tietoisuuteen ja muutti mielikuvia positiiviseksi mielletystä nuorisokulttuurista.

”Jos breikkitaitureita oli vielä hetkeä aiemmin ihailtu urheilullisuudesta ja näyttävistä tanssiliikkeistään, nyt lajin harrastajia saatettiin epäillä huumeita käyttäviksi jengiläisiksi”, kirjoittaa Juha Korhonen.

Pitkän linjan b-boy eli breikkaaja Jussi Sirviö on puolestaan syyttänyt kiinnostuksen loppumisesta mediaa, joka hänen mukaansa esitteli breikkiä aluksi liikaa ja lopetti sitten kuin seinään.

Breikkaajat Anniina Tikka ja Jussi Sirviö Linnan juhlissa itsenäisyyspäivänä 2015. Kuva: Antti Hämäläinen

”Se näkyi joka paikassa ja paljon enemmän kuin nyt. Se tuli puskista, ja jotkut tyypit saivat paljon fyrkkaa ja mahdollisuuksia. Kun media siirsi huomion seuraavaan kohteeseen, jengi kuvitteli, että se oli tässä ja lopetti”, Sirviö kommentoi City-lehden haastattelussa vuonna 2013.

On myös mahdollista, että innostus laantui omia aikojaan, kun harrastajat vanhenivat tai muuten vain kyllästyivät lajiin. Korhosen mukaan asiaan vaikuttivat myös yhteistyön ja tiedonkulun vähäisyys eri tanssiryhmien välillä sekä tietämättömyys muiden maiden kulttuureista.

Aleksanteri Gyllenbögel breikin SM-kisoissa 2005. Kuva: Jenni-Justiina Niemi

Parhaillaan eletään breikkaamisen kolmatta aaltoa, kertoi Suomen B-boy liiton toiminnanjohtaja Aleksanteri Gyllenbögel HS:n haastattelussa syksyllä 2017.

Enää breikkaukseen ei myöskään liitetä sellaisia negatiivisia mielikuvia kuin 1990-luvun alussa. Laajemmasta yhteiskunnallisesta arvostuksesta kertoo muun muassa se, että viisi vuotta sitten Linnan juhliin kutsuttiin ensimmäistä kertaa kaksi breakdance-ammattilaista, Jussi Sirviö ja Anniina Tikka.

2020-luvun alussa breik­kaus näyttää lisäksi vakiin­nuttaneen asemansa urheilu­lajina. Breikkausta nähtiin Nuorten olympialaisissa Buenos Airesissa 2018, ja helmikuussa Kansainvälinen olympiakomitea hyväksyi breikkauksen tilapäisesti osaksi Pariisin vuoden 2024 olympialaisia. Komitea tekee lopullisen päätöksensä uusista lajeista joulukuussa 2020.

Breikkauksen nykyisen aallon on Gyllenbögelin mukaan aiheuttanut tämän päivän kaikkea kulttuuria määrittelevä asia: internet ja sosiaalinen media. Hiphop, rap ja katumuoti ovat jälleen kerran isossa nosteessa, samaan tapaan kuin 2000-luvun alussa.

”Breikkauskulttuuri on globaalia, ja vaikutteita pystyy netin välityksellä saamaan mistä päin maailmaa tahansa.”

Oikaisu 18. maaliskuuta klo 9.00: Toisin kuin kuvatekstissä aiemmin luki, kuvassa ei ole Mika Nordman vaan Risto Pernu.

Breakdancen mallia Helsingissä toukokuussa 1984. Kuva: Matti Tapola

Flexy-ryhmä tanssi breakdancea Sanomaprintin juhlissa talvella 1985. Kuva: Ilpo Vainionpää

Ensimmäisen breakdance-mestaruutensa voittanut 14-vuotias Mika Nordman kertoi vuonna 1984, että innostus oli levinnyt kavereihinkin. Kuva: Marja Leena Helin

Breakdancen SM-kilpailut syyskuussa 1984. Kuva: Sakari Viika

Breakdance otti askeleen lähemmäs Pariisin olympialaisia

Nyt.fi|Jos luulit breakdancen menneen muodista skeittikenkien mukana, luulit väärin – Laji elää uutta nostettaan yhdessä valtavirtaistuneen hiphop-kulttuurin kanssa