Anja Pohjola loistaa pääosassa, mutta muuten 70-luvun tv-draama Minna Canthista on aikansa elänyt - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Televisioarvostelu

Anja Pohjola loistaa pääosassa, mutta muuten 70-luvun tv-draama Minna Canthista on aikansa elänyt

Vuonna 1977 valmistuneessa Minna-näytelmässä merkkinaisesta kerrotaan miesten silmin.

Anja Pohjola on roolissaan ilmeinen Minna Canth: hauska, empaattinen, rohkea mutta myös herkästi reagoiva ja pahastuva.

Anja Pohjola on roolissaan ilmeinen Minna Canth: hauska, empaattinen, rohkea mutta myös herkästi reagoiva ja pahastuva. Kuva: Leif Öster, Håkan Sandblom / Yle

Julkaistu: 17.3. 2:00, Päivitetty 17.3. 11:19

He ovat kuin kaksi marjaa: Minna Canth ja näyttelijä Anja Pohjola. Niinpä Pohjola on varmasti ollut itsestäänselvyys, kun mietittiin näyttelijää Canthin rooliin Ylen tv-elokuvassa.

Pohjolalla oli takanaan yksi hänen tunnetuimmista tv-rooleistaan Juhani Ahon Rautatien Liisana.

Minna-elokuva on vuodelta 1977. Sen molemmat osat löytyvät nyt Areenasta Minna Canthin syntymäpäivän kunniaksi. Viime vuonna juhlittiin Canthin tasavuosia, mutta hänen merkityksestään voi muistuttaa vaikka joka vuosi.

Vanha tv-elokuva on aika hyvää kertausta Canthin elämänvaiheista, mutta toki vanhentunut monin tavoin. Käsikirjoitus on kuopiolaisen kirjailija-opettajan Lauri Leskisen. Ohjaaja on Mauno Hyvönen.

Aika on haalistanut varsinkin dramaturgiaa, kuten tv-draamalle aina käy. Nykyään tuskin aloitettaisiin päähenkilön hautajaisista. Ensin esitellään Suomalaisen teatterin johtaja Kaarlo Bergbom, joka matkaa Kuopioon jättämään hyvästejä suojatilleen ja ystävälleen.

Sen jälkeen kerrataan Canthin elämää siitä lähtien, kun hän muuttaa Jyväskylästä Kuopioon jäätyään leskeksi. Hän ryhtyy pyörittämään perheen kauppaa ja jatkaa Jyväskylässä alkanutta uraansa kirjoittajana ja kiivaana yhteiskunnallisena keskustelijana. Syntyvät ensimmäiset kirjalliset työt ja näytelmät. Syntyy maine, jonka kanssa Canthin on siitä lähtien elettävä.

Anja Pohjola on loistava. Hän on ymmärtänyt Canthin eri puolet syvällisesti: hän on hauska, empaattinen, rohkea mutta myös herkästi reagoiva ja pahastuva.

Elokuvassa on vain se murheellinen entisaikain jäänne, että Canth ei ole varsinainen päähenkilö. Hänen osuutensa melkein kolmetuntisessa kokonaisuudessa on suorastaan naurettavan pieni. Kaarlo Bergbom varastaa selvästi suuremman osan elokuvan kohtauksista.

Hän esiintyy ikään kuin kertojana, minkä lisäksi Leskinen on kirjoittanut toisenkin kertojan: kuopiolaisen valtuusmies Miettisen, joka kommentoi kriittisesti Canthin sanomisia ja tekemisiä. Esko Hukkanen tekee Miettisestä koomisen savolaishahmon, mikä ei tähän yhteyteen sovi ollenkaan. Bergbomin roolissa replikoi Paul Budsko alleviivatun hoonolla soomella.

Syntyy siis ajalle tyypillinen paradoksi. Merkkinaisesta kerrotaan miesten silmin.

Mutta näinä päivinä jaksetaan katsoa jopa pitkäpiimäistä kotimaista draamaa, ellei muuten niin Anja Pohjolan ja muiden tuon ajan hienojen näyttelijöiden vuoksi.

Minna, Yle Areena.

Radioarvostelu|Diagnoosit keskuudessamme on kevätkauden kiinnostavimpia radiotuotantoja

Muistatkos?|Viime vuosikymmenellä realitysarjan aiheeksi riitti kotikutoinen liikemies, kuten Toivo Sukari