Suomessa on kansainvälisestikin vaikuttavia muinaisjäännös­kohteita, jotka maailmalla olisivat turistirysiä, arkeologi Ilari Aalto sanoo - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|30-vuotias

Suomessa on kansainvälisestikin vaikuttavia muinaisjäännös­kohteita, jotka maailmalla olisivat turistirysiä, arkeologi Ilari Aalto sanoo

”On lohdullista huomata, että ihmiset ovat painineet samojen ongelmien kanssa koko olemassaolonsa ajan”, arkeologi Ilari Aalto sanoo.

”Arkeologia ei niinkää tutki menneisyyttä vaan sitä, mitä on olla ihminen”, sanoo arkeologi Ilari Aalto. Hänet kuvattiin kenttätutkimuksissa Karjaan kirkolla. Kuva: Milla von Konow

Julkaistu: 21.3. 2:00, Päivitetty 21.3. 7:10

Arkeologi Ilari Aalto kurtistaa kulmiaan. Nyt on tarkan harkinnan paikka. Puhe on aikamatkailusta.

”Jos pitäisi valita yksi aikakausi, johon tekisin aikamatkan, olisi se varmasti keskiaika. Se on todella kiehtova aikakausi.”

Eikö keskiajan pitänyt olla tunkkaista ja pimeää aikaa?

”Sehän on järjetön ajatus!”

Keskiaika on mainettaan parempi, Aalto sanoo ja innostuu. Silloin otettiin monia sellaisia askelia, joiden vaikutukset näkyvät nykyihmisen elämässä.

”Esimerkiksi kirjallinen kulttuuri ja kirjoittaminen latinalaisin aakkosin levisivät tänne keskiajalla. Käytämme edelleen keskiajalla muodostunutta kalenteria, joka rakentuu keskiaikaisen kirkollisen kalenterin ympärille, meidän nykyiset nimipäivämme pohjautuvat keskiaikaisiin pyhimysten muistopäiviin, ja nykyisten kansallisvaltioiden pohja on luotu käytännössä keskiajalla.”

Esimerkkejä pulpahtaa mieleen kuin liukuhihnalta.

”Yksi ihan käytännön keski­aikainen keksintö, jota arvostan suuresti, on silmälasit. Ne keksittiin Italiassa 1200-luvun lopulla. Ja nykyinen populaarimusiikki perustuu musiikinteorialle, joka on syntynyt keskiajalla gregoriaanisessa kirkkomusiikissa.”

Keskiaika on myös aikakausi, jonka parissa kolmekymppinen Aalto on enimmäkseen työskennellyt. Parhaillaan Aalto on mukana tutkimusryhmässä, joka tutkii Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen hirsisiä kattorakenteita.

Kiinnostus arkeologiaa kohtaan heräsi jo neljävuotiaana. Sisäänheittäjänä toimi muinainen Egypti.

”Isällä oli tapana lukea minulle iltasatuja. Kerran sitten pyysin, että isä lukisi ennemmin jotain tosijuttuja. En tiedä, ajatteliko hän, että minua voisi kiinnostaa juuri historia. Hän valitsi kirjan, joka kertoi Tutankhamonin haudan etsimisestä ja tutkimuksesta. Se oli tosi konkreettinen lähtölaukaus.”

Myös lapsuuden ympäristö Hämeenlinnassa ruokki mielenkiintoa – ja mielikuvitusta.

”Siellä historia näkyy niin paljon: on keskiaikainen tiililinna, keskiaikaisia kivikirkkoja, rautakautisia linnavuoria, kalmistoja, kuppikiviä. Muistan jo pienenä pohtineeni, mitä maakumpareiden alta mahtaa löytyä.”

Arkeologi Ilari Aalto tutkii keskiaikaista holvikattoa Karjaan kirkon eli Pyhän Katariinan kirkon välikatossa. Kuva: Milla von Konow

Aalto on työssään huomannut, että varsinkin paikallishistoria kiinnostaa suomalaisia. Esimerkiksi hänen entisessä kotikaupungissaan Turussa järjestetään paljon historiaan liittyviä tapahtumia, ja historia-aiheiset yleisöluennot ovat järjestäen täynnä.

Yksi tutkijan keskeisimmistä tehtävistä onkin varsinaisen tutkimuksen ohella tutkitun tiedon jakaminen muille.

Tutkimustyönsä ja luennoinnin ohella Aalto on julkaissut arkeologiaan ja historiaan liittyviä kirjoja yhdessä vaimonsa, kuvittaja Elina Helkalan kanssa sekä kirjoittanut Mullan alta -blogia, josta Suomen tiedetoimittajien liitto myönsi hänelle hiljattain vuoden 2020 tiedeviestintäpalkinnon.

”Kun on lapsenomaisen innostunut asioista, niistä kertoo mielellään muillekin. Tiedettä rahoitetaan jossain määrin veronmaksojen rahoilla, joten on myös ihan oikein maksaa takaisin tässä muodossa.”

Kiinnostuksesta huolimatta suomalaiset tuntevat omia juu­riaan melko heikosti, Aalto pohtii. Mitä kauemmas mennään ajassa taaksepäin, sitä epämääräisempiä mielikuvat suomalaisten menneisyydestä ovat – jos niitä alkuunkaan edes on.

”Suomessa on asunut ihmisiä 11 000 vuotta. Täällä on kansainvälisestikin vaikuttavia muinaisjäännöskohteita, joita vain tunnetaan valitettavan huonosti. Monet ovat sellaisia, että jos ne sijaitsisivat jossain muualla maailmassa, ne olisivat ihan varmasti oikeita turistirysiä. Mutta Suomessa niistä saa nauttia aika rauhassa.”

Ongelma menee syvälle ja se alkaa peruskouluopetuksesta, jossa käsitellään Suomen esihistoriaa vain pintapuolisesti.

”Se on karsittu oppikirjoissa minimiin. On vaikea laittaa asioita järjestykseen, jos ei ole mitään käsitystä omasta menneisyydestä.”

Mutta tämä on tietysti vain arkeologin mielipide, Aalto huomauttaa nauraen.

Entä mitä tulevaisuuden arkeologit mahtavat tuumia tästä ajasta?

”Ainakaan tulevaisuuden ar­keologeilla ei tule olemaan puutetta lähdemateriaalista. On hurja ajatella, että ihan viime vuosikymmeninä on tuotettu suurin osa siitä tavarasta, jota ihmiskunta on tuottanut viimeisen 300 000 vuoden aikana.”

Elintavoistaan huolimatta nykyihmisellä on paljon yhteistä esi-isiensä kanssa, miksei siis myös tulevien sukupolvien kanssa.

”Tiedämme, että perustarpeet ovat ihmisistä ja kulttuureista riippumatta säilyneet samana: hengissä selviäminen, tarve olla rakastettu, saada ystäviä ja jälkikasvua.”

”On lohdullista huomata, että ihmiset ovat painineet samojen ongelmien kanssa koko olemassaolonsa ajan, vaikka puitteet ovat olleet erilaiset.”

Ilari Aalto

Syntynyt Hämeenlinnassa 1990.

Arkeologi ja tietokirjailija.

Filosofian maisteri, Turun yliopisto 2016.

Teoksia yhdessä vaimonsa Elina Helkalan kanssa: Matkaopas keskiajan Suomeen (2015), Matka muinaiseen Suomeen: 11 000 vuotta ihmisen jälkiä (2017), Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita: Nuoren arkeologin käsikirja (2019).

Kirjoittaa Mullan alta -blogia.

Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2016, Vuoden arkeologinen teko -tunnustus 2017, vuoden tiedeviestintäpalkinto 2020.

Harrastaa keskiajan elävöittämistä, ikonimaalausta ja rintamamiestalon remontointia.

Naimisissa, asuu Raisiossa.

Täyttää 30 vuotta lauantaina 21. maaliskuuta.