Freelance-tanssija Terhi Vaimala oli palaamassa takaisin vanhempainvapaalta töihin. Kuva: Rio Gandara / HS

Terhi Vaimala, tanssija

”Katastrofi.”

Se on sana, joka kuvaa monen tanssinopettajan ja freelancer-tanssijan tilannetta tällä hetkellä, sanoo Terhi Vaimala, helsinkiläinen vapaan kentän tanssija.

Vaimalalle koronakriisi sattui huonoimpaan mahdolliseen ajankohtaan. Hän oli palaamassa työelämään kahden peräkkäisen vanhempainvapaan jälkeen.

Vaimala oli mukana Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän Helsinki Dance Companyn ja Carl Knif Companyn yhteistuotannossa Kaksivärinen fuuga. Esityksen ensi-illan olisi pitänyt olla viime viikolla.

Nyt tulevaisuus on sumun peitossa.

”Rahallisesti lyhyellä aikavälillä puhutaan 15 esityskerran ja treenipalkkioiden menetyksestä, mutta pitkällä aikavälillä kyse on vielä vakavammasta asiasta kohdallani”, Vaimala kertoo.

”Esityksen piti olla pomppulauta takaisin työelämään. Menetän sen näkyvyyden ja kaikki työkontaktit, joita esityksistä olisi seurannut.”

Helsingin kaupunginteatteri on ilmoittanut, että koko kevään ohjelmisto perutaan. Vaimalalla ei ole vielä tietoa, toteutuuko produktio syksylläkään. Hän oli myös suunnitellut omia tanssiteoksia kahdelle tanssifestivaalille keväällä, mutta nyt nekin on peruttu.

Poikkeustilanteessa tanssialan toimijat ovat heikossa asemassa.

”Koska alan rahoitus on tiukkaa, tingimme jo valmiiksi tietystä elintasosta tämän ammatin valitessamme. Muutaman kuukauden töiden menetys on valtavan iso asia tällä alalla.”

Työttömyysturva ja apurahat ovat ensisijaisia talouden paikkaajia. Jotkut tanssijat ja ryhmät ovat alkaneet suunnitella myös virtuaaliesityksiä ja -opetusta. Se voi poikia uusia kiinnostavia tapoja tuoda tanssia yleisön saataville mutta riskejäkin on:

”Toivottavasti tämä ei johda opetuksen puolella esimerkiksi siihen, että ihmiset tottuvat ilmaisiin virtuaalitunteihin ja Youtube-videoihin.”

Virtuaaliset keinot vaativat aikaa, panostusta, teknistä osaamista ja suhteita. Niitä ei ole helppoa ottaa haltuun noin vain. Tanssi ja sen opetus perustuvat muutenkin pitkälti läsnäololle ja kommunikaatiolle, mikä ei niin helposti välity virtuaalisesti, Vaimala pohtii.

Tulevaisuus nopeasti elävän tilanteen varjossa huolestuttaa. ”Mitä, jos en saa uutta mahdollisuutta?”

Tommi Lipasti tekee dj:n ja tapahtumatuottajan töitä. Kuva: Samuli Vienola / Vimugraphy

Tommi Lipasti, tapahtumatuottaja ja dj

Kulttuurialalla moni tekee töitä yrittäjänä. Tommi Lipastilla oma toiminimi on ollut kymmenen vuoden ajan, ja yritystoiminta keskittyy keikkoihin ja tapahtumiin.

Dj Tboyna hän on ollut lämmittelijänä muun muassa Kendrick Lamarin, Asap Rockyn ja The Weekndin keikoilla sekä toiminut Kasmirin keikka-dj:nä viimeisen viiden vuoden ajan.

Lipasti arvelee, että koronasta johtuvat tapahtumien peruutukset ovat aiheuttaneet hänelle noin 12 000 euron ansionmenetykset keväältä.

”Tilanne on totta kai harmittava, mutta laitan silti mieluummin lapun luukulle ja hakeudun työnhakijaksi kuin edistän taudin leviämistä järjestämällä keikkoja ja tapahtumia”, Lipasti toteaa.

Tilapäinen alanvaihtokin on käynyt mielessä. ”Jos näyttää siltä, että keikkoja ja tapahtumia ei järjestetä vuoteen niin hakeudun vaikka siivoojaksi, jotka ovat mielestäni tämän hetken superstaroja. Tai missä ikinä onkaan tarvetta työvoimalle.”

Hallitus on juuri myöntänyt työttömyysturvan yrittäjille, ja Lipasti toivoo, että Kela saa käsiteltyä hakemukset tarpeeksi nopeasti.

”En ole aikaisemmin tarvinnut tai hakenut tukia, joten itse selvitysprosessiinkin menee tällä hetkellä aikaa ja energiaa”, Lipasti kertoo. ”Olen kuitenkin ollut tyytyväinen esimerkiksi verottajan, pankkien ja YEL-vakuutusyhtiöiden tarjoamiin maksujärjestelyihin ja siirtoihin. Rahalliset menetykset ovat totta kai tuntuvat, mutta kunhan saan vuokran maksettua ja ruokaa pöytään niin kaikki on ainakin minun kohdallani ok.”

”Jos haluaa jotain positiivista tästä tilanteesta hakea, niin nyt on yrittäjä laitettu pakolla lomalle”, Lipasti sanoo ja nauraa.

Vapautuneella ajalla hän suunnittelee palaavansa vanhan harrastuksen pariin. ”Haen skeittilaudan ja menen skeittaamaan ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen.”

Taiteilija Harri Kivi on päättänyt lopettaa uransa. Kuva: Rio Gandara / HS

Harri Kivi, kuvataiteilija ja taidemaalari

”Nyt on Kiven syytä tehdä johtopäätökset ja heittää hanskat naulaan. Lopetan taiteellisen tuotantoni ja siirryn askareissani toisaalle.”

Näin ilmoitti kuvataiteilija ja taidemaalari Harri Kivi viime viikolla Facebook-sivuillaan, kun koronaepidemian vaikutukset olivat iskeneet lujaa vasten kasvoja. Siitä on nyt pian viikko, ja päätös on pitänyt.

”Se on eri asioiden summa mutta tämä on viimeinen saranatilanne. Minulla on näiden valmiiden teosten myymisessä ihan tarpeeksi hommaa, varsinkin kun nämä eivät ole ihan kukkakimpun hintaisia”, Kivi sanoo.

”Nyt tämä [Harri Kivi Showroom] muuttuu ikään kuin museoksi, josta lainaan teoksia näyttelyihin. Täällä voi käydä samaan tapaan kuin ennenkin teoskaupoilla mutta itse aktivoidun aivan muihin hommiin.”

Kivi sanoo, että hänellä on nyt aikaa käydä läpi varastoaan. Siellä on paljon luonnoksia, joista osan hän on heittänyt jopa roskiin.

”Minulla ei ole eläessäni jäänyt yhtään laskua maksamatta, ja nyt olen ensimmäistä kertaa sellaisessa tilanteessa. Olen siitä järkyttynyt, koska perusturvallisuuteni ytimessä on se, että olen taloudellisesti riippumaton. Se voi olla niukkaa, ja silloin eletään sen mukaan mitä tienataan. Mutta nyt tulee tilanne johon en ole voinut valmistautua ollenkaan.”

Kivi sanoo, ettei pelkää ainoastaan omaa tilannettaan, vaan on huolissaan koko luovasta luokasta.

”En halua tämän tilanteen näyttäytyvän mediassa siten, että meidän ainoana huolen aiheena olevat taiteilijat ovat kaikkien hyvin tuntemia, hyvillä verovaroilla varustettuja viihdetaiteilijoita. Missä ovat esimerkiksi runoilijat, ne vähän ihmisarat mutta siitä huolimatta substanssiltaan aivan loistavat kuvataiteilijat, jazzmuusikot, kirjailijat?”

Kivi tunnetaan etenkin omaperäisistä, optisista teoksistaan, jotka ammentavat avaruuden ja meren kuvastosta. Hän on jo vuosia myynyt teoksiaan suoraan työhuoneeltaan ja kertoo nyt, että hänen asiakkaansa ovat viime päivinä peruneet tulonsa katsastamaan teoksia mahdollisia ostoja varten ja ilmoittaneet, että katsellaan tilannetta joskus myöhemmin.

Kivi sanoo, että suomalaisilla taidekeräilijöillä ja kuvataiteen ystävillä olisi hyvä tilaisuus kaivaa viimeistään nyt itsestään esiin kuuluisaa mesenaattihenkeä.

”Ei tarvitse säälistä tai halveksunnasta ostaa, vaan siksi, että on resursseja. Taideteoksen ostaminen voisi olla teko, jolla edes yksi taiteilija pääsee kuivin jaloin tästä tilanteesta”, Kivi sanoo.

Heikki Vaht toimittaa levykauppansa kotiinkuljetukset pyörällä. Kuvassa myös Halla-koira. Kuva: Milja Kipahti

Heikki Vaht, Tanner Records -levykaupan pitäjä

Tanner Records -levykaupan omistaja Heikki Vaht päätti laittaa liikkeensä säppiin perjantaina 13. maaliskuuta. Edellisenä päivänä hallitus oli ilmoittanut suosituksista koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi.

”Syy sulkemiseen oli se, ettemme tartuttaisi muita. Olen paljon tekemisissä ihmisten kanssa ja harvoin muistan pestä käsiäni niin kuin pitäisi. Kun kausiflunssat tulevat, minä nappaan ne taudit ensimmäisenä”, huokaisee Vaht.

Viimeinen pisara oli asiakas, joka kertoi tulleensa juuri Etelä-Euroopasta, yski ja aivasteli liikkeessä.

Vaht alkoi miettiä, onko tässä järkeä.

Tanner Records on helsinkiläisen levykauppaympyröiden tuoreimpia yrittäjiä. Se aloitti vuonna 2018 entisessä Elannon pääkonttorin rakennuksessa Hämeentiellä Sörnäisissä.

Aiemmin Vaht oli pitänyt Good Crates -nimistä levykauppaa Iso Robertinkadulla.

Tanner Recordsin liikeidea ei perustu niinkään nimikkeiden valtavaan määrään vaan kokemukseen ja palveluun. ”Idea on se, että tänne voi tulla ostamaan levyjä, joita ei ole aiemmin edes tiennyt haluavansa.”

Korona-aika laajensi yllättäen Tanner Recordsin bisnesmallia.

Liikkeen sulkemisen jälkeen Vaht ehti istua muutaman päivän kotona, kunnes sähköpostiin alkoi tulla levytilauksia. Edu Kehäkettunen oli juuri uudelleenjulkaissut Lentäjän koira -albumin ja tilaukset oli saatava eteenpäin jollain konstilla.

Välttämättömyydestä tehtiin hyve. Nyt poikkeusaikana Vaht ja hänen kollegansa Marc Fred hoitavat asiakkaiden tilaukset kantakaupungin alueella ilmaisina kotiinkuljetuksina: levyt reppuun ja yksivaihteinen Jopo alle.

”Kun kävin kaupassa tekemässä postituksia, ajattelin että saan tästä hyötyliikuntaa kun alamme hoitaa tilauksia pyörällä. Keikat ovat suuntautuneet Töölöön, Vallilaan ja Kallioon. Lähdemme pidemmällekin, jos saan hankittua paremman pyörän.”

Korona-aikana levymyynti on pudonnut paljon, mutta mikään ei ole ikuista, Vaht uskoo.

”Olen hyväksynyt, että tätä tilannetta kestää kuukauden tai kaksi – tai jopa kauemmin. Menemme viikko kerrallaan. Nyt on tärkeätä, että huolehdimme siitä, että tauti leviäisi mahdollisimman hitaasti.”

Kirjailija Tuija Välipakka pystyy toistaiseksi keskittymään vielä kirjoittamiseen. Kuva: Tuija Välipakka.

Tuija Välipakka, kirjailija ja runoilija

Kirjailija ja runoilija Tuija Välipakka on menettänyt koronavirusepidemian takia useita esiintymistilaisuuksia tänä keväänä. Varsinaisen päätyönsä eli kirjoittamisen ohessa hän esiintyy esimerkiksi runotapahtumissa lukemassa runojaan. Tämän lisäksi lisäksi hän opettaa, mutta esiintymis- ja opettamiskeikat on nyt peruttu koko kevään ajalta.

”Jokainen keikka on merkittävä”, Välipakka sanoo. ”Muutenhan sitä keskittyisi tekemään vain kirjoitustyötä, jos sillä pystyisi itsensä elättämään. Se olisi tietysti ideaalitilanne, että voisi keskittyä kirjoittamaan, mutta jokaisen kirjailijan on tehtävä myös jonkin verran esiintymisiä ja opetustyötä.”

Tämä johtuu siitä, että Suomen kokoisella pienellä kielialueella käytännössä vain kaikkein suosituimmat kirjailijat pystyvät pelkällä kirjamyynnillä ansaitsemaan tarpeeksi saadakseen siitä elantonsa. Muut joutuvat kokoamaan ammattikuvansa muistakin tehtävistä.

”Koska meistä useat toimivat freelancer-pohjaisesti ilman työsuhdetta, meitä ei voi lomauttaa, emme voi jäädä työttömäksi, emmekä kuulu minkään tuen piiriin. Tulot voivat tässä tilanteessa pudota yhdessä päivässä nollaan”, Välipakka sanoo.

Tällä hetkellä Välipakka onneksi kuitenkin pystyy jonkin aikaa keskittymään pelkkään kirjoittamiseen.

”Minulla on syksyllä tulossa tietokirja, jonka töitä teen sillä tavalla kuin olisin tehnyt ilman koronaepidemiaakin. Eli olen aika intensiivisessä kirjoitusvaiheessa”, Välipakka sanoo.

Välipakka kirjoittaa oman kotinsa yhteydessä olevalla työhuoneella, joten hän voi minimoida muiden ihmisten kohtaamisen.

”Koronan seurauksena lähikuukausien peruuntuneet esiintymiset ja opetustyöt aiheuttavat minulle noin tuhannen euron palkkatappion, mutta kirjailijan ollessa esillä kyse on aina myös sekä oman että kokonaisuudessaan kaunokirjallisuuden myynninedistämisestä, ja näitä lukuja on mahdoton laskea. Pitkittyessään tilanne vaarantaa seuraavan teokseni toteuttamisen, sillä se vaatii matkustamista ja ihmisten tapaamista”, Tuija Välipakka kertoo.

Battle Beastin valoteknikko Julius Kinnunen. Kuva: Kinnusen kotialbumi

Julius Kinnunen, Battle Beast -yhtyeen valoteknikko

Viime perjantaina suomalaisen metalliyhtye Battle Beastin piti esiintyä Oulun Energia-areenalla. Tämän viikon perjantaina vuorossa olisi ollut keikka Turun Logomossa. Koronaepidemia pisti kuitenkin kaiken uusiksi.

Samalla se pyyhkäisi Battle Beastin valoteknikon, freelancerina työskentelevän helsinkiläisen Julius Kinnusen kalenterin tyhjäksi hetkessä.

”Suurin isku tänä keväänä oli se, että olin lähdössä Sonata Arctican kanssa Etelä-Amerikkaan kuukaudeksi. Nyt se kiertue on siirtynyt tulevaisuuteen”, Kinnunen kertoo.

Sonata Arctica on niin ikään suomalainen metalliyhtye. Sillä aikaa kun Kinnunen olisi kiertänyt Sonata Arctican kanssa, tuuraaja olisi hoitanut hänen tehtäviään Battle Beastin kevään muilla keikoilla.

”Minulla oli toukokuulle asti sovittuja töitä. Laskin, että kahden kuukauden ajalta minun yhteenlaskettu tulonmenetys on reilu 7 000 euroa.”

Siihen päälle olisi saattanut ilmaantua jotain lisätöitä toukokuulle.

”Alalle toimivalle freelancerille on tyypillistä, että samaan aikaan on useampia yrityksiä ja yhtyeitä työnantajina. Toimenkuvat näiden projektien välillä saattavat vaihdella huomattavasti. Keikkoja on usein sovittu kiertueiden muodossa pitkälle aikavälille, mutta etenkin yrityksiltä niitä tulee hyvinkin lyhyellä varoitusajalla”, Kinnunen kertoo.

Hänen mukaansa alan työmarkkinat elävät suuresti.

”Kesä on tapahtumien parissa työskentelevälle freelancerille vuoden kiireisintä aikaa. Me emme lomaile silloin. Joten kaikki varmasti miettivät, miten kesän tapahtumien tulee käymään.”

Viime viikolla kerrottiin yksin yrittäjien, itsensä työllistäjien ja freelancereiden pääsevän nyt väliaikaisesti työttömyysturvan piiriin. Yrittäjien pitää vain perustella, miten koronaviruskriisi on heikentänyt yritystoimintaa. Kinnunen kertookin laittaneensa hakemuksen sisään.

”Minulla on itse asiassa pian yksi työhaastattelukin alan ulkopuolelta sijaisuuksia tekemään. Ihan muihin hommiin.”

Kinnunen sanoo, että epäsäännölliset tulot ovat opettaneet hänelle taloudenhallintaa, ja siksi häneltä löytyy toistaiseksi puskuria. Hän sanoo olevansa hyvin huolissaan samalla alla toimivista ystävistä ja yrittäjistä.

”Vaikka virus ei veisi fyysistä terveyttä ja vaikka firmoja on mahdollista perustaa uusia, niin kyllä tässä on monella ihmisellä henkinen hyvinvointi vaakalaudalla. Ei tämmöiseen voi varautua. Toivottavasti tämä painajainen on pian ohi.”

Runoilija Harri Hertell kuvattuna vuonna 2012. Kuva: Sirpa Räihä / HS

Harri Hertell, runoilija ja tapahtumatuottaja

Suomalaisen lavarunouden pioneeri ja tapahtumatuottaja Harri Hertell vastaa puhelimeen tien poskesta. Hän odottaa hinaajaa.

”Auto päätti hajota, eli kaikki menee just niin kuin pitää”, hän huokaa.

Lisäkuluja ei nyt tarvittaisi. Tapahtumilla, esiintymisillä ja satunnaisilla apurahoilla perheensä elättävällä Hertelliltä meni koronavirusepidemian takia lähes kaikki työt toukokuun loppuun asti.

Kalenterista pyyhkiytyi parisenkymmentä keikkaa mukaan lukien Tenhon kuukausittainen runoklubi, yksityisiä runo- ja dj-keikkoja sekä työpajoja. Rahallisesti menetys on noin 5 000 euroa.

Tilannetta ei ollut varaa jäädä suremaan. Hertellin oli heti ryhdyttävä luomaan uusia tapoja tienata taiteellaan. Siinä auttoi myös ihmisten halu tukea taiteilijaa vaikeassa tilanteessa.

Hertellin runoteoksia on ostettu tukimielessä, ja häneltä on tilattu yksittäisiä uusia runoja.

”Harvalla yksityishenkilöllä on ollut aiemmin mahdollisuutta saada itselleen tilausrunoa. Tiedän monia, jotka ovat sellaisen tilanneet ihan solidaarisuudestakin.”

Tilaustöiden ja virtuaalisten esiintymisten lisäksi Hertell aikoo hakea myös apurahoja akuuttiin tilanteeseen.

Vaikka Hertell on joutunut pakon edessä keksimään uusia luovia työtapoja, joista osa voi jäädä käyttöön virusepidemian jälkeenkin, poikkeustilanne ei varsinaisesti ruoki taiteellista työtä.

”Näitä tilausrunoja olisi esimerkiksi aika paljon helpompi työstää toisenlaisessa tilanteessa kuin niin sanotusti veitsi kurkulla. Jos joku vielä ajattelee, että nälkäinen ja tuskainen taiteilija on jotenkin parempi, niin omasta kokemuksesta voin kertoa, että aina kun minulla on ollut kirjalliseen työskentelyyn apurahaa, tekstiä on syntynyt ihan eri tavalla”, Hertell sanoo.

”Mitä enemmän tästä tässä puhun, sitä enemmän alkaa kauhistuttaa. Mutta päivä kerrallaan on elettävä.”

Pauliina Saviranta käy vielä myös KOM-teatterin toimistolla. Kuva: Pauliina Saviranta

Pauliina Saviranta, KOM-teatterin asiakaspalvelija

Pauliina Saviranta vastaa Kom-teatterissa lipunmyynnistä ja muusta asiakaspalvelusta.

Kom-teatterin tilanne on sama kuin muillakin teattereilla. Esityksiä on peruttu keväältä runsaasti, Komin tapauksessa tällä erää kaikki näytökset 8. huhtikuuta asti.

Mutta Saviranta työskentelee edelleen, koronaepidemiasta huolimatta – hänen töitään kriisi ei toistaiseksi ole päättänyt, eikä hänellä ole tietoa mahdollisista tulevista lomautuksista tai vastaavista.

”Oma leiviskäni on noin tuhat yksittäistä lipunostajaa ja moninkertainen määrä myytyjä lippuja peruttuihin näytöksiin. Niitä hoitelen yksi kerrallaan käsityönä”, hän kertoo.

Saviranta on työskennellyt Komilla vuodesta 2005, nykyisessä pestissään noin kolme ja puoli vuotta. Aivan poikkeuksellinen tilanne aiheuttaa tietysti huolta, hän toteaa. Epidemian kestoa kun ei tiedä kukaan.

21. huhtikuuta olisi määrä alkaa Heini Junkkaalan, Marja Packalénin ja Pirkko Saision Valehtelijan peruukki -näytelmän kevään esitykset, mutta niidenkin kohtalo on kysymysmerkki.

Epävarmuudesta kärsivät nyt lähes kaikki kulttuurialan työntekijät. Teatterikollegoilleen Saviranta haluaa viestittää, että kukaan ei ole tässä tilanteessa yksin.

Hän uskoo myös, että muidenkin teatterien asiakaskunta on yhtä ymmärtäväistä kuin Komilla. Se on Savirannalle tuonut paljon hyvää mieltä viime aikoina.

”Tuntuu niin hyvältä, kun katsojat lähettävät tsemppiviestejä ja pahoittelevat tilannetta omasta puolestaan. Tuen määrä on ollut jopa ylitsevuotavaa hetkittäin.”

Petri Kiuttu on tehnyt portsarin töitä yli 25 vuotta. Kuva: Petri Kiuttu

Petri Kiuttu, Tavastian ovimies ja järjestyksenvalvoja

Jos koronavirus ei olisi sulkenut suurinta osaa Helsingin ravintoloista, Petri Kiuttu olisi viime lauantaina saapunut tuttuun tapaan iltakuudelta työpaikalleen Tavastia-klubille. Keikkojen peruuntuminen ei tunnu ainoastaan artistien rahapussissa, vaan on iso menetys myös järjestyksenvalvojien tuloissa.

Yksi Euroopan vanhimmista yhä toimivista rockklubeista on yleensä avoinna viisi päivää viikossa, ja Kiutun yritys Stadin Dörtsi vastaa sen järjestyksenvalvonnasta, turvallisuudesta ja eteispalvelusta. Liikevaihto muodostuu yleisömäärän mukaan, ja Tavastian 50-vuotisjuhlavuonna tupa olisi monena iltana ollut täynnä. Moni keikka olisi ollut loppuunmyyty.

”Puhutaan useiden kymmenien tuhansien menetyksestä, ja fiilikset ovat tietenkin surulliset, kun kaikki ukot on lomautettu”, Kiuttu arvioi kevään tappioita. Hänen yrityksensä listoilla on reilut kymmenen työntekijää, yhden illan aikana vuorossa on heistä kahdesta neljään ihmistä.

”Kukaan ei ole osannut sanoa korvauksista mitään. On iso pettymys, jos keskeytysvakuutuksella ei ole mitään merkitystä.”

Syyt viranomaisten ohjeistuksille hän ymmärtää hyvin. Väentungoksessa virus leviää helposti, ja lisäksi juuri portsarit ovat etulinjassa tartuntavyöhykkeellä palvellessaan sisään tulevia asiakkaita ja vaihdellessaan narikkalappuja kädestä käteen.

Vuosien aikana työpaikan ilmapiiri ja työkaverit ovat tulleet tärkeiksi.

”Harmittaa, kun iso ystäväpiiri on nyt hajallaan. Kun muiden ovimiesten kanssa on viestitetty, niin kyllähän kaikki aika surkeina ovat. Mutta aina joltakin oviryhmästä tulee viesti, että miten menee ja onhan kaikki hyvin.”

Jos rahahuolet eivät painaisi, kotona ei kyllästyttäisi.

”Yleensä minulla on vuodessa ehkä viisi vapaata lauantaita. Olen saanut toistaiseksi ajan helposti kulumaan vaimon kanssa kotona telkkaria katsellen ja koiria rapsutellen”, Kiuttu kertoo.

Jutun kirjoittaneet HS-työryhmän toimittajat: Eleonoora Riihinen, Riitta Koivuranta, Miska Rantanen, Arla Kanerva, Samuli Tiikkaja, Susanna Laari ja Juho Typpö.