Jone Nikulasta tuli radiotoimittaja, koska hevi on iloinen asia ja hän haluaa kertoa sen myös muille - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|50-vuotias

Jone Nikulasta tuli radiotoimittaja, koska hevi on iloinen asia ja hän haluaa kertoa sen myös muille

Vielä lukiossa Jone Nikulan suunnitelmissa oli oikeustieteellinen, mutta se jäi, kun hän sai kesätyöpestin Radio Citystä.

”Jos talo on pullollaan fiksuja jätkiä ja mimmejä ja ymmärtää kysyä itseään fiksummilta apua, niin silloin syntyy jotain”, Jone Nikula sanoo. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Julkaistu: 27.3. 2:00, Päivitetty 27.3. 10:43

Toimittaja ja tietokirjailija Jone Nikula on juuri esitellyt vaimolleen Hanna Karttuselle tarpeiston, jonka hän on saanut koti­studion rakentamista varten.

Koronavirusepidemia pakottaa myös radiotoimittajia etätöihin. Radio ­Rockille päivälähetystä tekevän Nikulan pitäisi haastattelua seuraavana päivänä palvella rockkansaa kotisohvaltaan eikä Sanomatalosta.

Tilanne on poikkeuksellinen yli kolme vuosikymmentä me­diatöitä tehneelle Nikulalle. Ei sillä, etteikö hän olisi miettinyt tällaista jo aiemmin.

”Olen monta talvea marissut pomolle, että olisi kivempaa tehdä lähetystä jostain kääntöpiirien väliseltä hiekkarannalta. Tekisin mielelläni töitä etänä, mutta siihen vaadittiin pandemia.”

Nikula syntyi akateemiseen perheeseen. Isä on oikeuskansleri, kansanedustaja ja ministeri Paavo Nikula, ja äiti taidehistorian professori Riitta Nikula.

Akateemisen kunnon kansalaisen elämä houkutteli kyllä Nikulaakin vielä lukioon mennessä. Hänestä tulisi juristi, lääkäri tai diplomi-insinööri niin kuin muistakin Espoon Tapiolassa.

Sitten tuli toisen lukiovuoden kesä 1988, ja Nikula sai pestin Radio Cityyn.

”Se oli ihan saakelin hauskaa! Jäimme vielä syksyksi ja talveksi tekemään kesäduunikollegani kanssa Havis Amanda -ohjelmaa, jonka perimme Baba Lybeckiltä.”

Samana syksynä Nikula pääsi lisäksi vetämään JyrkiNjassaJantusen Hevitaivasta. Abivuoden Nikula kertoo viettäneensä pääosin Lepakossa ja harjoitelleensa radion tekoa.

Suunnitelmissa oli oikeustieteellinen, mutta se jäi.

”Olin paljon innostuneempi lukemaan musiikkilehti Billboardia kuin pääsykoekirjoja.”

Radion lainalaisuudet Nikula oppi 18-vuotiaasta asti tekemällä itse ja seuraamalla Lybeckin, Jantusen ja Juha Tynkkysen kaltaisia ammattilaisia.

”Jos talo on pullollaan fiksuja jätkiä ja mimmejä ja ymmärtää kysyä itseään fiksummilta apua, niin silloin syntyy jotain.”

Nykytilannetta Nikula kuvailee melko toiseksi: mediakoulusta harjoitteluun tulevat 25-vuotiaat ihmettelevät ”tassut levällään”, mitä oikein pitäisi tehdä. Kaupallinen radio on Nikulan mukaan oma maailmansa, eikä sitä opita tiedotusoppia lukemalla.

Hänen oman uransa suunnalle tärkeä motiivi oli yksinkertaisesti rakkaus hevimusiikkiin, ja hevin ilosanomaa Nikula halusi ihmisille levittää.

”Radiossa soi liian vähän Metallica ja Iron Maiden. Ja tuolloin 80-luvulla radiot olivat vielä paikallisradioita, joten oman kylän pöhinä oli tärkeä asia.”

Pöhinää luotiin myös Bottalla, jossa Nikula alkoi vuonna 1989 pitää kaverinsa Marco Oukarin kanssa hevipainotteista klubia. Myöhemmin samassa porukassa mukana ollut Tony Taleva aloitti Tuska-festivaalin.

Radio Cityssä Nikula sanoo toteuttaneensa amerikkalaisen unelman. Hän eteni 13 vuodessa juoksupojasta päätoimittajaksi. Vuonna 2001 sukset menivät ristiin toimitusjohtajan kanssa.

Työttömänä hän soitti ainoalle ihmiselle, jolle kehtasi: Juha Tynkkyselle. Tämä pyöritti yhdessä Saku Tuomisen kanssa Broadcasters-tuotantoyhtiötä.

”Saku oli innostunut Amélie-elokuvasta. Sen hengessä he tekivät televisioon Satumaa-ohjelmaa, jossa autettiin eri ihmisiä. Siihen haluttiin särmää, joten pääsin kiintiöluolamiehenä mukaan.”

Ohjelman jälkeen 2002 Nikulan piti lähteä YK:n rauhanturvaajaksi Kosovoon. Samaan aikaan Hanoi Rocks tarvitsi comeback-suunnitelmiaan varten tiedottajaa. Nikulan puhelin soi.

”Rehellisesti sanottuna saattoi olla, että minulla oli heille enemmän annettavaa kuin kosovolaisille.”

Paluukiertueen jälkeen Hanoi Rocks vetäytyi talveksi studioon viimeistelemään levyään Twelve Shots on the Rocks, ja Nikulan kalenterissa oli taas tyhjää. Pian häntä pyydettiin tuomariksi musiikkiohjelmaan. Nikula kävi ­koekuvauksissa ja mietti, että ehkä ehdokkaista löytyy tuomariksi joku parempi tyyppi.

”Minut kuitenkin pyydettiin mukaan. Kokemus televisiosta oli ollut kivuton, joten lähdin uudestaan. Ohjelma oli Idols, ja se lähti vähän lapasesta.”

2000-luvulla Nikula on tehnyt median sekatöitä, kirjoittanut kirjoja, päätoimittanut eri lehtiä – ja palannut radiojuontajaksi Radio Rock -kanavalle vuonna 2007.

Tällä hetkellä hänellä on menossa pari kirjoitusprojektia. Radio on silti impulsiiviselle ihmiselle se rakkain media. Nopeasta temposta huolimatta radiojuonnot vaativat draaman tajua, pitkiä tarinakaaria ja eri teemojen kehittelyä.

Nyt se on onnistunut erityisen hyvin. Tammikuussa Nikulan silmiin osui CNN:n uutinen Kiinasta Wuhanin alueelta löydetystä hengitystiesairaudesta.

”En arvannut, että kolme kuukautta myöhemmin olen rakentamassa studiota ja poikkeustilabunkkeria omaan kotiini.”

Helsingin Sanomat ja Radio Rock kuuluvat Sanoma-konserniin. Oikaisu 27.3. klo 10.40: Jone Nikulan ja Marco Oikarin klubi Bottalla ei ollut nimeltään Berlin Club.

Jone Nikula

Syntyi 1970 Helsingissä.

Ylioppilas, Tapiolan lukio 1989. Reservin kapteeni, Reserviupseerikoulu 1991.

­Eri tehtävissä Radio Cityssä 1988–2001. Sen jälkeen työskennellyt mm. käsikirjoittajana, esiintyjänä sekä tiedottajana. Radio Rockin juontaja vuodesta 2007.

Ovi-lehden (myöh. Kaupungin Aika) päätoimittaja 2006–2008, Firma-lehden päätoimittaja 2009–2012.

Ensimmäisen kerran Idols-tuomarina 2003. Äijät-televisio-ohjelma yhdessä Jouni Hynysen kanssa 2007–2008.

Kirjoittanut mm. tietokirjat Rauta-Aika. Suomimetallin historia 1988–2002 (2002) ja 20 vuotta Tuskaa! (2017).

Osakkaana Rokka Knives -yrityksessä.

Harrastaa kuntoilua, lukemista, elokuvia ja ruoanlaittoa.

Naimisissa tanssija Hanna Karttusen kanssa. Kissat Rokka ja Basisti.

Täyttää 50 vuotta 30. maaliskuuta. Viettää merkkipäiväänsä omaehtoisessa eristyksessä.

Seuraa uutisia tästä aiheesta