Lynne Ramsay ohjasi tuhdin variaation Scorsesen kuuluisasta vieraantumiskuvauksesta - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Televisioarvostelu

Lynne Ramsay ohjasi tuhdin variaation Scorsesen kuuluisasta vieraantumiskuvauksesta

You Were Never Really Here on omilla vahvuuksillaan vyöryvä mukaelma Martin Scorsesen Taksikuski-elokuvasta.

Joaquin Phoenixin väkevä roolisuoritus tuskaisena newyorkilaisena sotaveteraanina palkittiin Cannesin elokuvafestivaaleilla. Päähenkilöstä huokuvaa väkivallan uhkaa pidetään yllä timpurinhousuilla vasaralenkkeineen. Kuva: Alison Cohen Rosa / Yle

Julkaistu: 27.3. 10:23

You Were Never Really Here ★★★★

USA/Britannia/Ranska 2017

Teema klo 21.00 ja Yle Areena (K16)

Skottilaisen Lynne Ramsayn neljäs pitkä elokuva You Were Never Really Here lastaa lyijypainot katsojan harteille heti avauskohtauksessa.

Päähenkilö Joe (Joaquin Phoenix) ei muistuta sankaria vaan sarjamurhaajaa: hän hengittelee tovin pää muovipussissa, pyyhkii vasarastaan verta, polttaa nuoren tytön valokuvan ja astelee motellista ulos poliisin huomaamatta.

Arpinen ja ahdistunut Joe on lain ulkopuolella toimiva yksi­tyisetsivä. Hän asuu New Yorkissa hauraan äitinsä (Judith Roberts) kanssa eikä halua kenenkään tietävän osoitettaan.

Kun Joe saa tehtäväkseen pelastaa senaattorin 13-vuotiaan tyttären seksiorjuudesta, alkaa elokuvasta hahmottua yhtäläisyyksiä Martin Scorsesen Taksikuskiin (1976). Lapsiprostituu­tion, poliitikkojen ja väkivallan ohella elokuvia yhdistää päähenkilön tuskainen, maailmasta vieraantunut sotaveteraanius.

You Were Never Really Here perustuu Jonathan Amesin pienoisromaaniin. Suomessa Ames tunnetaan aivan toisenlaisesta luomuksesta, virkistävän omintakeisesta komediasarjasta Bored to Death (2009–2011).

Ohjaaja Ramsayn kohdalla painostava tunnelma sen sijaan on tuttua. Hänen edellinen ohjaustyönsä Poikani Kevin (2011) kasasi päällekkäin liiankin monta piinallisuuden kerrosta kertoessaan teinitappajan äidistä.

You Were Never Really Here uhkaa sekin kompastua liioitteluun, kun Joen menneisyydestä nousee esiin trauma toisensa perään. Mutta lopulta vaikutus on enemmän lumipallomaisesti paisuva kuin jankuttava.

Toinenkin Ramsayn ohjaustapa elokuvaa väijyy. Tarinallisuuden väheneminen aiheutti haahuilua Morvern Callariin (2002), jossa nimihenkilö lähti Espanjaan itsemurhan tehneen poikaystävänsä kirjatuotoilla. Tyhjäkäyntiä löytyi myös tunnelmallisesta esikoisesta, 1970-luvun kasvutarinasta Ratcatcher (1999).

Tällä kertaa väljyyttä hyödynnetään vain elokuvan loppupuolella, eikä siitä tule löyhyyttä. You Were Never Really Here nousee selvästi Ramsayn parhaaksi.

Cannesissa laatu huomioitiin Ramsaylle ojennetulla käsikirjoituspalkinnolla ja Joaquin Phoe­nixin näyttelijäpalkinnolla.

Kiintoisasti vain kahta vuotta myöhemmin Phoenix esiintyi niin ikään Taksikuskista lainailevassa elokuvassa Joker. Yhteensattuman ohella tapahtunutta selittänevät USA:n vihamieliset sisäpoliittiset virtaukset sekä tekijöiden ikä: Ramsay on syntynyt 1969, Jokerin ohjaaja Todd Phillips 1970 ja Phoenix 1974. Viisikymppisyys vieraannuttaa, vähintään tuoreimmista trendeistä.

Phillips alleviivasi Jokerissa Scorsese-yhteyksiään, mutta Ramsay hoitaa hatunnoston paljon tyylikkäämmin: kun Joe elokuvan alussa joko kuulee tai kuvittelee kuulevansa sanat ”you were never really here”, ne lausuu taksikuski.

Televisioarvostelu|Virus jyllää I Am Legend -elokuvassa mutta avuksi pandemian keskellä siitä ei ole

Seuraa uutisia tästä aiheesta