HS:n kulttuuritoimitus valitsi huippuelokuvia, joilla saat ajatukset pois tästä todellisuudesta – nämä 36 elokuvaa kannattaa katsoa nyt - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Elokuvat

HS:n kulttuuritoimitus valitsi huippuelokuvia, joilla saat ajatukset pois tästä todellisuudesta – nämä 36 elokuvaa kannattaa katsoa nyt

Nyt monella on aikaa katsoa kotona elokuvia. Ja katsottavaahan riittää, lukuisista eri nettipalveluista, myös ilmaiseksi. HS valikoi 36 elokuvaa, jotka vievät sinut eri maailmoihin, aikoihin ja paikkoihin: jotka jännittävät, naurattavat, ravistelevat, koskettavat tai muuten vain viihdyttävät.

The Other Boleyn Girl, Komisario Palmun erehdys, Big Fish, Locke, Marriage Story, Kramer vastaan Kramer ja Aamiainen Tiffanylla kuuluvat HS:n kulttuuritoimituksen suosituksiin.

Julkaistu: 31.3. 11:52, Päivitetty 31.3. 21:52

Listalla elokuvien yhteydessä mainitaan, mistä suoratoisto- tai vuokrauspalvelusta ne ainakin löytyvät. Esimerkiksi ne elokuvat, jotka löytyvät Netflixistä, HBO:lta tai Amazon Prime Videosta, saattavat löytyä myös eri vuokrauspalveluista, kuten Elisa Viihteestä, iTunesista, Google Playsta, Youtubesta ja pelikonsoleiden omista kaupoista.

Muista Yle Areenan lisäksi myös muut ilmaiset katselupalvelut, kuten satoja kotimaisia elokuvia sisältävä Elonet sekä lukemattomien vanhojen klassikoiden Open Culture. Tälle sivustolle taas on koottu eri maiden elokuva-arkistojen avoimet katselualustat.

Hyviä katseluhetkiä!

Audrey Hepburn tyyli-ikonina elokuvassa Aamiainen Tiffanylla (1961). Kuva: CBS Photo Archive

Aamiainen Tiffanylla (Netflix)

Aamiainen Tiffanylla (1961) on klassikkoelokuvien sunnuntaibrunssi, kiireetön, huoleton ja herkullinen. Truman Capoten teokseen perustuvassa elokuvassa on kaikki: Audrey Hepburnin ikoninen tulkinta Holly Golightlysta, ajattomia muotiluomuksia, kissa nimeltä Kissa, suudelma vesisateessa, säveltäjä Henry Mancinin kaihoisa Moon River, voisarvia, maailman ahtaimmat kotibileet, jollaisista voimme nyt vain haaveilla sekä ikävästi myös ripaus aikansa rasismia. Yhtä kaikki tämä elokuva tuo aina lohtua ikäviin, yksinäisiin ja hiljaisiin hetkiin.

Eleonoora Riihinen

Aurora (Elisa Viihde)

Jollei koronavirusepidemia olisi perunut Jussi-gaalaa, Aurora ja sen tekijät olisivat nyt todennäköisesti juhlittuja voittajia. Joka tapauksessa Aurora oli viime vuoden komein kotimainen elokuva: yhdistelmä tragiikkaa ja komiikkaa napapiirin lumisissa maisemissa.

Veli-Pekka Lehtonen

The Ballad of Buster Scruggs (Netflix)

Ohjaajat Joel ja Ethan Coen leikittelevät villin lännen kuvastolla huikeassa episodielokuvassa, joka koostuu kuudesta erillisestä tarinasta. Elokuvassa perinteisten lännenelokuvien ja -sarjojen tunnistettavat ja kliseiset tilanteet – kaksintaistelut, intiaanitaistelut, hirttäjäiset – saavat odottamattomia, äkkiväärän ja makaaberin huumorin sävyttämiä käänteitä.

Samuli Tiikkaja

Tim Burtonin Big Fish (2003) perustuu Daniel Wallacen romaaniin.

Big Fish (Netflix)

Ohjaaja Tim Burton tunnetaan goottikauhua, fantasiaa ja eriskummallisia henkilöhahmoja yhdistävistä elokuvistaan. Vaikka et kuuluisi Burtonin elokuvien fanikuntaan, uskalla kuitenkin katsoa Big Fish. Fantasiatunnelmaa ja erikoisia ihmisiä ei puutu tästäkään, mutta tunnelma ei ole lainkaan synkkä. Päinvastoin, elokuvassa on jotain perin lohdullista ja kaunista. Se on myös hyvin hauska, ja naurua tähän olotilaan tarvitaan.

Elokuva kertoo isästä ja pojasta, joiden välit ovat viilenneet. Poika (Billy Crudup) on lopen kyllästynyt isänsä (Albert Finney) horinoihin, jotka on kuullut elämänsä aikana lukemattomia kertoja. Mutta ovatko ne kaikki sittenkään täyttä palturia? Tarinat ovat herkullisia ja nuorta isää näyttelevä Ewan McGregor roolissaan valloittava.

Riitta Koivuranta

The Big Lebowski sai ensi-iltansa vuonna 1998. Kuva: Globe Photos

Big Lebowski (Amazon Prime Video)

”Shaggy dog story” on humoristinen tarinatyyppi: anekdootti, joka jatkuu ja jatkuu kummallisille sivupoluille risteillen ja päättyy lopulta lakoniseen antikliimaksiin. Coenin veljesten Big Lebowski (1998) on pörröisen koiran tarina elokuvamuodossa.

Valkovenäläisiä rakastava tyhjäntoimittaja ”The Dude” Lebowski (Jeff Bridges) joutuu tahtomattaan mukaan kidnappausvyyhtiin, johon kuuluvat muun muassa persialainen matto, keilausta, sarsaparillaa ja saksalaisia nihilistejä. Tai mikä kuuluu ja mikä ei. Kertojakaan (Sam Elliot) ei ole siitä varma. Hillittömän hauska komediahelmi, johon ei kyllästy koskaan.

Juho Typpö

BlacKkKlansman (Viaplay)

Jasper Pääkkösen varassa elokuvasta tuli Suomen elokuvateattereissa poikkeuksellinen menestys. Pääkkönen onkin elokuvan parasta antia Spike Leen kertoessa tositarinan Yhdysvaltain rasistisesta menneisyydestä.

Veli-Pekka Lehtonen

Call Me By Your Name (Netflix)

Jos jotain tämä aika kaipaa, niin inhimillisyyttä. Siinä mielessä parin vuoden takainen Call Me By Your Name on mestariteos. Elokuva kertoo 17-vuotiaasta Eliosta, joka rakastuu itseään vanhempaan nuorukaiseen. Se kuvaa kauniisti ensirakkauden heräämistä ja itsetuntemuksen kasvua, mutta itselleni vavisuttavin hetki koittaa elokuvan loppupuolella: isän puhe omalle pojalleen. Iän mukanaan tuoma viisaus, rauhallisuus, itsetuntemus ja toisen ihmisen hyväksyntä on kuvattu niin järisyttävän upeasti, etten koskaan voi ohittaa kohtausta ilman vavisuttavaa itkukohtausta.

Yhtä tärkeä osa on Italian luonnolla ja arkkitehtuurilla. Kuinka hengästyttävän kaunista onkaan Pohjois-Italian Lombardiassa, Cremonassa ja Bergamossa, satoja vuosia maailmaa nähneillä kujilla ja piazzoilla, kirkasvetisillä lähteillä. Siellä, missä juuri nyt kuolema niittää satoaan.

Mari Koppinen

Brittiläisessä satiirissa Stalinin kuolemaa seuraa valtataistelu. Kuva: NICOLA DOVE

The Death of Stalin (Netflix)

Armando Iannuccin musta komedia kertoo nimensä mukaisesti Stalinin kuolemasta: siitä miten diktaattorin lähipiirin hännystelijät taistelevat vallasta ja pelkäävät henkensä puolesta. Englanninkielisessä elokuvassa nähdään tuttuja amerikkalais- ja brittinäyttelijöitä, jotka solahtavat ihmeen hyvin neuvostojohtajien rooleihin – esimerkiksi Steve Buscemi Hruštševina, Paul Whitehouse Mikojanina ja Michael Palin Molotovina.

Samuli Tiikkaja

Ensimmäinen nainen: Alice Guy-Blaché (Yle Areena)

Vetävän salapoliisitarinan muotoon rakennettu dokumenttielokuva maailman ensimmäisestä naispuolisesta elokuvaohjaajasta ja elokuvastudion johtajasta on jättänyt monelle hämmentyneen olon: miksi minä en ollut kuullut Alice Guy-Blachésta? Huolimatta Pamela B. Greenin elokuvan herättämästä, paikoin voimakkaasta epäoikeudenmukaisuuden tunteesta jää elokuvan jälkeen päällimmäiseksi uhmakas riemu siitä, että historia on vihdoin kirjoitettu uudestaan.

Arla Kanerva

(500) Days of Summer (Netflix)

Vuonna 2009 ensi-iltansa saanut (500) Days of Summer on täydellinen romanttinen komedia, vaikka se itse väittää, ettei ole romanttinen komedia ollenkaan. Tähän aikaan se sopii täydellisesti, koska juuri nyt moni kaipaa pakoa ihan tavallisiin asioihin, vaikka ihmissuhdekoukeroihin. Samalla elokuva onnistuu muistuttamaan siitä, että kaikkein synkimmiltäkin tuntuvia päiviä seuraa usein jotain odottamatonta, parempaa.

Juuso Määttänen

Gillian Flynnin menestysromaaniin perustuvan Gone Girl -elokuvan pääosassa on Rosamund Pike. Kuva: Merrick Morton

Gone Girl (Netflix)

Suosittelen ensisijaisesti David Fincherin ohjaamaa, Gillian Flynnin kirjaan perustuvaa upeaa Gone Girl -elokuvaa (2014), mutta oikeastaan suositukseni on laajempi. Olen viime päivinä törmännyt sosiaalisen median kuplassani päivityksiin, joissa ihmiset ylistävät jotain vanhaa, julkaisuaikanaan paljon kehuja kerännyttä elokuvaa, jota eivät ole jostain syystä tulleet aiemmin katsoneeksi. Minulle oli käynyt juuri näin Gone Girlin kanssa.

En tiedä, miksi en mennyt katsomaan sitä aikanaan, mutta onneksi asian voi korjata. Rosamund Pike on loistava naispääroolissa, ja myös Ben Affleck toimii miespääosassa poikkeuksellisen hyvin. Parasta on silti Flynnin kirjoittama käsittämätön tarina, joka pitää otteessaan ensiminuuteista loppuun. Jos et ole nähnyt Gone Girlia, tee se nyt.

Juuso Määttänen

Spede Pasanen tiukilla Hopeaa rajan takaa -elokuvassa.

Hopeaa rajan takaa (Yle Areena)

Mikko Niskasen ohjaama jännityselokuva vuodelta 1963 on pieni helmi. Hopeaa rajan takaa kertoo kolmesta nuorukaisesta, jotka lähtevät välirauhan aikana 1941 hakemaan kätkettyä hopea-aarretta luovutetun Kannaksen puolelta. Elokuva perustuu Esa Anttalan kirjaan, joka puolestaan perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin.

Vähistä elementeistä koostuva elokuva keskittyy olennaiseen: kolmikon sisäiseen dynamiikkaan ja jännityksen kasvattamiseen, kun ryhmä taituroi Puna-armeijan miehittämällä alueella.

Kengännauhabudjetilla tehty elokuva valmistui näyttelijälakon aikana, mikä selittää yllättävän roolituksen. Pääosissa ovat ohjaajat Jaakko Pakkasvirta ja Veikko Kerttula sekä erinomainen Pertti Spede Pasanen ainoassa vakavassa roolissaan.

Miska Rantanen

Iho jossa elän (HBO)

Espanjalaisen Pedro Almodóvarin ohjaajanura on kestänyt tasan 40 vuotta (esikoispitkä Pepi, Luci, Bom ilmestyi 1980), ja aina vain hän on huippuvedossa. Tuorein esimerkki on viime vuoden Kärsimys ja kunnia, palkintoja kerännyt omaelämäkerrallinen draama. Oma suosikkini uudemmista Almodóvareista on kuitenkin Iho jossa elän (2011). Thierry Jonquetin kirjaan perustuva, Georges Franjun Silmät ilman kasvoja -elokuvaklassikon (1960) inspiroima vangitseva mysteeritrilleri kertoo plastiikkakirurgista (Antonio Banderas) ja tämän synkästä salaisuudesta.

Juho Typpö

Jeanne Dielman (Yle Areena)

Jos olet lykännyt tämän nykyelokuvan helmen katsomista, nyt siihen on täydellinen hetki. Tämän tyylikkäämmin ja tuntuvammin ei elokuvataiteessa ole kuvattu kodin aiheuttamaa klaustrofobiaa. Belgialaisohjaaja Chantal Akermanin yli kolmetuntisessa elokuvassa tapahtuu näennäisesti vähän, mutta intensiteetti on sitäkin suurempi. Jeanne Dielman (Delphine Seyrig) on leskinainen, joka toistaa tylsiä kotiaskareitaan päivästä toiseen, kunnes seinät alkavat kaatua päälle.

Eleonoora Riihinen

Kadonneen aarteen metsästäjät (HBO, Amazon Prime Video)

Mikä on kaikkien aikojen paras elokuva? Kysymykseen on mahdoton vastata, mutta aika usein vastaan näin: Steven Spielbergin ohjaama ja Lawrence Kasdanin käsikirjoittama ensimmäinen Indiana Jones -seikkailu (1981) kuuluu niihin elokuviin, joista en yksinkertaisesti löydä pienintäkään vikaa. Se on jännittävä, vauhdikas, hauska, yllättävän rajukin: näin veristä K12-filmiä ei tänä päivänä tehtäisi. Kadonneen aarteen metsästäjät on täydellinen seikkailuelokuva, täydellistä viihdettä. Täydellistä eskapismia tosimaailmasta.

Juho Typpö

Komisario Palmun erehdys oli Matti Kassilan Mika Waltari -filmatisointi vuodelta 1960.

Komisario Palmun erehdys (Elonet)

Ei ehkä klassikkosarjan paras elokuva, mutta toimii. Matti Kassilan ohjauksessa vuodelta 1960 seikkailee taas kuulu Joel Rinteen, Leo Jokelan ja Matti Raninin kolmikko. Elonetin palvelussa on katsottavissa maksutta satoja suomalaisia elokuvia.

Veli-Pekka Lehtonen

Koomikoiden kuningas (Amazon Prime Video)

Elokuva, jota ilman viime vuoden Joker-superhittiä ei olisi. Martin Scorsesen mestarillinen musta komedia vuodelta 1982 kertoo Rupert Pupkinista (Robert De Niro), jonka suurin haave elämässä on päästä stand up -koomikoksi. Kolmikymppisen reppanan suurin idoli on talk show -juontaja Jerry Langford (Jerry Lewis), jonka lähipiiriin hän yrittää väsymättä päästä, vaikka Langfordille Pupkin on vain yksi kajahtanut fani muiden joukossa.

Koomikoiden kuningas menestyi aikoinaan kehnosti, kun yleisö ei tiennyt, miten siihen pitäisi suhtautua. Tämä komedia uskaltaa haastaa katsojansa, mutta palkitsee myös. Hykerryttävän hauskaa ja uskomattoman taitavaa elokuvantekoa.

Juho Typpö

Lady Bird (Netflix)

17-vuotias Christine MacPherson (Saoirse Ronan) haaveilee opinnoista suuressa maailmassa, käy high schoolin viimeistä luokkaa ja on kypsynyt elämäänsä kalifornialaisessa pikkukaupungissa. Lisäksi kukaan ei sano häntä Lady Birdiksi, vaikka hän sitä toistuvasti toivoo. Ennen kaikkea välit äitiin Marioniin (Laurie Metcalf) ovat jatkuvasti koetuksella. On siis syytä olla myrtsinä.

Greta Gerwigin ensimmäinen pitkä elokuva Lady Bird on syvällinen, ajaton ja hauska kasvutarina, jonka aikana katsojan sydän menee monta kertaa sykkyrälle urhean päähenkilön puolesta. Ronanin ja Metcalfin keskinäinen kemia toimii upeasti, ja liikuttava loppukohtaus kruunaa kaiken.

Miska Rantanen

Tom Hardy näyttelee pääosaa – ja ainutta näkyvää roolia – elokuvassa Locke.

Locke (HBO)

Ihmissuhdekuvaus yhden näyttelijän (upea Tom Hardy) voimin, yhdessä miljöössä (henkilöauto) on niin intensiivinen ja hypnoottinen, että katsoja muistaa tuskin hengittää. No, onhan mukana muitakin näyttelijöitä, mutta vain ääninä miehen puhelimessa, kun hän pitkän automatkan aikana selvittelee vuorotellen jättimittakaavan työmaaongelmaa ja omaa perhekriisiään.

Suvi Ahola

Avioerodraamassa Kramer vastaan Kramer riitelevää paria esittivät Meryl Streep ja Dustin Hoffmann.

Marriage Story ja Kramer vastaan Kramer (Netflix)

Kaksi hienoa, surullista avioerokuvausta, joissa yhteen pääosaan nousee myös Yhdysvaltain valtava, ahne lainopillinen eroteollisuus. Ikäeroa elokuvilla on 40 vuotta, joten voi myös miettiä, onko ihmissuhteiden kariutumisessa mikään muuttunut. Pääpari on kummassakin leffassa huippua: Adam Driver & Scarlett Johansson, Dustin Hoffman & Meryl Streep.

Suvi Ahola

Metropolis (Open Culture)

Näin Fritz Langin dystooppisen scifi-draaman ensimmäistä kertaa Helsingin Siltavuorenrannan pienessä WHS Teatteri Unionissa. Sitä ihanteellisempaa paikkaa huikean klassikon katsomiselle tuskin on olemassakaan, mutta elokuvateattereiden ovien avautumista odotellessa Metropoliksen voi katsoa ilmaiseksi verkossa.

Vuoteen 2026 sijoittuva saksalaiselokuva oli valmistuessaan 1927 aikansa kallein mykkäelokuva. Viisi miljoonaa Reichsmarkia on käytetty hyvin, ja lopputuloksena on matka hurjalla tavalla upottavaan, futuristiseen maailmaan, kun Metropoliksen kaupunkivaltion johtajan poika rakastuu työläisten asiaa ajavaan kauniiseen Mariaan ja johdattaa katsojan kahtia jakautuneen yhteiskunnan kerrosten läpi.

Arla Kanerva

Nukkekauppias ja kaunis Lilith (Elonet)

Vanhoista Suomi-filmeistä löytyy erikoisia helmiä, kuten tämä Jack Witikan ohjaama ja Walentin Chorellin käsikirjoittama fantasiaelokuva vuodelta 1955. Se sijoittuu kuvitteelliseen diktatuuriin, jossa nukkekauppias (Martti Katajisto) joutuu kenraalijohtajan (Tauno Palo) silmätikuksi. Hallinto ei hyväksy nukentekijän ammattia ja lavastaa hyväntahtoisen miekkosen sabotööriksi. Nykysilmin katsottuna elokuva on tietysti naiivi, mutta myös viehättävä ja kiehtova ekspressionistisine sävyineen.

Juho Typpö

Okja (Netflix)

Nyt, kun Bong Joon-ho voitti Parasitella tukun Oscareita, kannattaa tarkastella eteläkorealaisen ohjaajan aiempaakin tuotantoa.

Myös Okjassa todellisuus liukuu satiirisen scifin puolelle, kun pikkutyttö suojelee lemmikkiään eli geneettisesti modifioitua supersikaa ahnetta lihateollisuutta vastaan. Korealaiselta maaseudulta liikutaan New York Cityyn, eläinsadusta toimintaseikkailuun.

Suvi Ahola

Once Upon A Time in Hollywood (Sfanytime)

Quentin Tarantinon ohjaus ja käsikirjoitus viime vuodelta kertoo enemmän Hollywoodista ja elokuvantekijöistä kuin Manson-murhista, jotka antavat tarinalle sytykkeen. Mieleenpainuvia hahmoja ovat muun muassa karateka Bruce Lee, lapsinäyttelijä Trudi Fraser tai liftarityttö Pussycat. Muista myös lisäkohtaus lopputekstien jälkeen.

Veli-Pekka Lehtonen

The Other Boleyn Girl -elokuvan (2008) sisaruksia esittävät Scarlett Johansson (vas.) ja Natalie Portman. Kuva: Kirsty Griffin

The Other Boleyn Girl (HBO)

Odottelen malttamattomana brittikirjailija Hilary Mantelin keväällä suomeksi ilmestyvää romaania, 1500-luvulle ja Henrik VIII:n hoviin sijoittuvan trilogian päätöstä. Siksi katson mieluusti uudelleen Anne ja Mary Boleynista kertovan, meillä teattereissa nimellä Kuningattaren sisar esitetyn draaman.

Ei se suurta taidetta ole, mutta tuo esiin sisarten väliset jännitteet ja ajattoman hovipolitiikan. Näyttelijätkin ovat hienoja, päärooleista sivuosiin.

Suvi Ahola

Predestination (iTunes)

Robert A. Heinleinin novelli All You Zombies (1959) ei kerro zombeista, vaan aikamatkustuksesta, paradokseista ja identiteetistä – tavalla joka saa aivot solmuun.

Voisi kuvitella, että on tuhoontuomittu yritys tehdä tällaisesta lähdemateriaalista elokuvaa. Australialaiset Spierigin veljekset kuitenkin yrittivät ja onnistuivat hämmästyttävän hyvin. Predestination oli silti liian vaikea suurelle yleisölle, joten elokuva jäi ilmestyessään 2014 vähälle huomiolle, eikä sitä Suomenkaan teattereissa nähty. Se on harvinaisen älykästä ja kiehtovaa scifiä ja Succession-sarjasta nykyään tunnettu Sarah Snook tekee yhdessä päärooleista huimaa työtä. Jaa juoni? Katsokaa itse. En osaa selittää.

Juho Typpö

The Single Man (2009) perustuu Christopher Isherwoodn romaaniin. Pääosassa on Colin Firth, mukana myös Julianne Moore.

A Single Man (HBO)

Muotisuunnittelija ja elokuvaohjaaja Tom Fordin esikoisohjaus A Single Man (2009) on äärimmäisen kaunis sekä visuaalisesti että sisällöllisesti. Vuoden 1962 Kaliforniaan sijoittuvassa elokuvassa Colin Firth näyttelee yliopiston opettaja George Falconeria, jonka elämä tuntuu menettäneen sisältönsä. Julianne Mooren näyttelemä ystävä on tukena, mutta silti Falconer kulkee kuin unessa.

Fordin elokuvaa on moitittu ulkoasultaan jopa liian täydelliseksi, mutta siinä on paljon myös hetkiä ja kuvia, joihin on tiivistetty tunteita tavalla, johon vain elokuva pystyy. Kun Falconer painaa päänsä häntä auton ikkunasta tervehtivän koiran turkkiin, on katsojan sydän pakahtua.

Sanna Kangasniemi

Suspiria (1976 ja 2018, Amazon Prime Video)

Amazonin suoratoistopalvelusta löytyy sekä Dario Argenton italialainen kauhuklassikko vuodelta 1976 että sen parin vuoden takainen uusintaversio, jonka ohjauksesta vastaa Call Me By Your Namesta tuttu Luca Guadagnino. Argenton elokuva on houreisissa punasävyissä hehkuva painajainen, jossa nuori Suzy (Jessica Harper) saa vihiä tanssikoulussa piilevästä pahuudesta.

Myös Guadagninon elokuva sijoittuu tanssikouluun, jossa harjoitetaan noitamenoja. Muuten se on aivan oma teoksensa, kaksi- ja puolituntinen kummajainen, joka sekoittaa yliluonnolliseen kauhutarinaan viittauksia Saksan lähihistoriasta, feminismistä ja ties mistä. Elokuva on todella jakanut mielipiteitä, mutta minusta se on kiehtova, rikas ja hullunrohkea elokuva, jonka kaltaista ei toista ole (eikä ehkä tulekaan).

Juho Typpö

The Tale (HBO)

Jennifer Foxin ensimmäisestä draamaelokuvasta huomaa, että tekijä on kokenut dokumentaristi. Tarina naisen varhaisesta, liki unohtuneesta hyväksikäytöstä käsittelee taitavasti monia seksuaalisen ahdistelun puolia: sen tietoista unohtamista, asenteiden muuttumista ja sitä, miten ihminen, esimerkiksi tytön vanhempi, pyrkii myöhemmin loiventelemaan entisiä tekemisiään.

Suvi Ahola

The Thing – ”se” jostakin (iTunes)

Etelämantereella sijaitseva säätutkimuskeskus saa kutsumattoman vieraan, vihamielisen avaruusolennon, joka kykenee jäljittelemään täydellisesti muita eliöitä, kuten ihmisiä. Vieras organismi leviää keskuksen pienessä porukassa taudin lailla, ja samalla leviävää paranoidinen pelko, kun kenen tahansa nahoissa saattaa piillä limainen hirvitys.

John Carpenterin tieteiskauhuklassikko vuodelta 1982 on kestänyt aikaa. Kaikki toimii sataprosenttisesti: klaustrofobinen tunnelma, Kurt Russellin johtama näyttelijäkaarti, siellä täällä pilkahteleva rutikuiva huumori, Ennio Morriconen painostava musiikki – sekä groteskit erikoistehosteet, jotka loksauttavat leuan edelleen lattiaan. Nykypäivän digiefektit eivät tälle käsityötaituruudelle pärjää.

Juho Typpö

Train to Busan (Amazon Prime Video)

Tässä elokuvassa leviää tappava virus, mutta ehkä se on nykyisen epidemian aikaankin tarpeeksi etäällä todellisuudesta. Kyse on zombiviruksesta, joka tekee uhreistaan ihmislihaa himoitsevia raivopäitä.

Zombit ovat kauhuelokuvissa puhkikulutettu aihe, mutta eteläkorealainen Train to Busan (2016) onnistui puhaltamaan siihen tuoretta henkeä. Zombiepidemia leviää nyt ahtaassa junassa, ja Yeong Sang-hon ohjauksessa elokuvakin etenee kuin pikajuna, hurjalla draivilla ja energialla. Välillä jännittää niin, että hengitys meinaa unohtua.

Juho Typpö

Paul Greengrassin elokuva United 93 kertoo lentokoneen matkustajien taistelusta terroristeja vastaan 11.9.2001. Kuva: Photographer: Jonathan Olley

United 93 (Netflix)

Syyskuun 11. päivänä 2001 terroristit kaappasivat Yhdysvalloissa neljä matkustajakonetta, joista yksi ei osunut kohteeseensa. United 93 -lennon matka päättyi pellolle Shanksvilleen Pennsylvaniaan, kun matkustajat nousivat kapinaan kaappaajia vastaan. Paul Greengrassin elokuva on lähes kokonaan reaaliajassa kulkeva rekonstruktio lennosta niin tarkasti kuin mahdollista, matkustajien puheluita myöten.

Vaikka juonen kulku ja loppu ovat kaikkien tiedossa, United 93 pitää kiinni tuolissa. Näyttelijät ovat suhteellisen tuntemattomia, mikä helpottaa katsojan samaistumista matkustamon epäuskoon ja painajaismaiseen tilanteeseen.

Miska Rantanen

Vuosisadan naiset (Netflix)

Nostalgiaa! Ihanaa ajankuvaa 1970-luvun lopulta! Mike Millsin elokuvaa on verrattu Richard Linklaterin teoksiin, sillä tässäkin keskitytään juonen sijasta kohtauksiin puheliaiden henkilöiden elämässä. Keskiössä on yksinhuoltajaäiti, jolla on hankaluuksia kasvattaa teinipoikaansa, ja siksi apuun kutsutaan läheltä kaksi nuorta naista (toista esittää sittemmin ohjaajana kunnostautunut Greta Gerwig) ja vielä remonttimieskin.

Suvi Ahola

You Were Never Really Here (Yle Areena)

Yksi viime vuosikymmenen kovimpia elokuvia, vaikka jäi vähälle huomiolle valmistuessaan vuonna 2017. Joaquin Phoenix vetää pääroolin kuin Jokerissa, mutta homma on muuten paljon hyytävämpää. Ohjaajana vähän tunnettu mutta erittäin taitava skotti Lynne Ramsay. Ei niille, jotka hakevat hyvän mielen elokuvaa.

Veli-Pekka Lehtonen

Kirjallisuus|Nämä kirjat kannattaa lukea nyt, kun vietät kotona poikkeuksellisen paljon aikaa – kymmenen HS:n toimittajaa antaa omat suosituksensa

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat