Joonas Nordman onnistui liki mahdottomassa ja loi sekä ajankohtaisen että hauskan talk show’n – mutta saako Sanna Marinin puhetyylille nauraa? - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kolumni

Joonas Nordman onnistui liki mahdottomassa ja loi sekä ajankohtaisen että hauskan talk show’n – mutta saako Sanna Marinin puhetyylille nauraa?

Joonas Nordman Show’n formaatti perustuu kaavoihin kangistuneeseen historialliseen reliikkiin, mutta Nordman itse tekee show’sta kiinnostavan, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Mari Koppinen.

Julkaistu: 7.4. 2:00, Päivitetty 7.4. 8:50

Kuva: Outi Pyhäranta

Ei ole helppoa olla Joonas Nordman. Ensin olet naurattanut puoli kansaa tärviölle kreisihahmoinesi Putouksessa. Sitten olet onnistunut mahdottomassa eli tekemään hyvän ajankohtaissatiirin, Pelimiehen.

Seuraavaksi sinulle annetaan prime time -paikka MTV3:n lauantai-illoista ja sanotaan: teepäs oma talk show. Ei ihme, jos odotukset ovat pilvissä. Onnistuuko Nordman joukkoineen tässäkin mahdottomassa: luomaan jopa vuosikymmenten tauon jälkeen lopultakin kiintoisan ja erilaisen talk show’n?

Joonas Nordman Show’ta on katsottu nyt kaksi jaksoa. Olen taipuvainen optimismiin.

Itse talk show’n muotoa ei ole toki saatu uudistettua vieläkään. Formaatti on kaavoihin kangistunut reliikki suoraan amerikkalaisen tv-historian pölyyntyneistä arkistoista. Ihmisiä tulee ja menee, välissä yritetään kehitellä huumoria iltapäivälehtien vanhoista uutisista – ja Maikkarin omista tv-kasvoista, hyh.

Studio on sellainen kuin näissä aina, toisessa jaksossa pöydälle oli ilmestynyt jopa vastaavista ohjelmista tuttu ruma kahvikuppi. Taustalla New York on vain vaihtunut Hakaniemenrantaan.

Mutta paljon on hyvääkin, ja ennen kaikkea se hyvä on Nordman itse. Hän on rakastettavan miellyttävä tyyppi. Ei yhtään egoistinen kuten monet aiemmat miespuoliset kollegansa takavuosilta, hän on hauska ja sanavalmis, yleistiedossa riittää.

Parhaita välähdyksiä Nordmanin koomikontaidoista ovat ne Pelimiehestäkin tutut pisteliään huvittavat huomiot poliitikkojen maneereista ja ulosannista. Saako esimerkiksi Sanna Marinin passiivis-aggressiivisen kuuloiselle puhetyylille nauraa, varsinkaan juuri nyt? No, kyllä nauratti, varsinkin juuri nyt.

Nordmanin onnistuu luoda haastateltaviensa kanssa tuttavallinen ilmapiiri, ja sieltä kumpuaa se paras sisältö. Esimerkiksi Timo Soinin populistiroolin takaa kuoriutui leppoisa ja symppis vapaaherra, joka äityi lähettämään rakastavia terveisiä aina kommunisteja ja Ville Niinistöä myöten.

Nordmanin show’ssa vieraat myös pistetään hulluttelemaan.

Joskus menee yli ymmärryksen. Esimerkiksi Jenni Poikeluksen kanssa toteutettu ”mysteerilaatikko”, muka-ällöttävien asioiden näpelöinti ilman näköyhteyttä, oli epätodellinen tuulahdus lama-ajan viihdeohjelmista. Soinin kanssa tykitetty spontaanien vastausten ”3 asiaa”-osuus taas oli paljastavuudessaan liki nerokas.

Oman haasteensa näinä poikkeusaikoina luo se, ettei ohjelmassa ole yleisöä. Muusikoille on sälytetty epäinhimillinen tehtävä: heidän pitää räkättää huonommillekin vitseille.

Mutta onneksi ohjelman tekijät edes yrittävät kehitellä kepeyttä ja spontaaniutta. Lopputulos on huomattavasti kiinnostavampi ja viihdyttävämpi kuin vaikkapa Ylen rutikuiva ajankohtaissatiiri Noin viikon studio.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat