Ray Bradbury kuvaa omaelämäkerrallisimmassa teoksessaan antaumuksella ruohonleikkuuta, mattojen tamppausta ja voikukkaviinin valmistusta - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirja-arvostelu

Ray Bradbury kuvaa omaelämäkerrallisimmassa teoksessaan antaumuksella ruohonleikkuuta, mattojen tamppausta ja voikukkaviinin valmistusta

Ray Bradburyn vasta nyt suomennettu varhaisteos Voikukkaviiniä (1957) kertoo yksinäisyydestä ja ystävyydestä. Romaanissa on sijansa myös vauhkolle fantasialle ja vinksahtaneelle romantiikalle.

Parhaiten Ray Bradbury tunnetaan tulevaisuuden kirjarovioyhteiskunnan kuvauksesta Fahrenheit 451. Kuva: Ulf Andersen

Julkaistu: 10.4. 2:00

Romaani

Ray Bradbury: Voikukkaviiniä (Dandelion Wine). Suom. Hanni Salovaara. Vaskikirjat. 270 s.

Kirjailija Petri Tammisen mukaan

kaikki hyvät aikuisten kirjat kertovat yksinäisyydestä, hyvät lastenkirjat taas ystävyydestä.

Ray Bradburyn vasta nyt suomennettu varhaisteos Voikukkaviiniä (1957) kertoo molemmista.

Värikylläinen aikuisten satu tarjoilee kosmisen yksinäisyyden ja ihmisen eksistentiaalisen haurauden näkyjä. Pääpaino on silti arkisessa ja tämänpuoleisessa: lapsuuden viimeisen kesän ilossa ja energiassa.

Paikka on Green Town, Illinois Yhdysvaltain Keskilännessä, aika kesä 1928 ja näkijät ja kokijat 12-vuotias Douglas Spaulding ja hänen pikkuveljensä Tom.

Helposti innostuva Douglas on myös luontainen melankolikko ja syntyjen syvien pohdiskelija. Tom on veljeksistä se sarkastisempi ja käytännön­läheisempi.

Heidän kesänsä on tehty viini­köynnös­majoista, sade­vesi­tynnyreistä, jäätelö­baareista, raitio­vaunuista, baseball-räpylöistä, peli­hallien mekaanisista ihmeistä, itsenäisyy­späivän sähikäisistä ja tuli-ilmapalloista.

Ollaan siis kadotettua Amerikkaa etsimässä. Nostalgian ohella Voikukkaviinissä on kyse pettymyksistä, luopumisista ja hyvästijätöistä.

Tänä dystooppisena aikana Bradbury tunnetaan parhaiten tulevaisuuden kirjarovioyhteiskunnan kuvauksesta Fahrenheit 451. Hän kirjoitti kuitenkin vain kaksi varsinaista science fiction -romaania, molemmat aivan uransa alussa.

Bradburyn laajassa novellituotannossa maaginen realismi ja kauhufantasia törmäävät pikkukaupunki-Amerikan detaljirikkaaseen kuvaukseen. Voikukkaviinin sivuilla on niin John Steinbeck -tyylistä veijaritarinointia, Walt Whitmanin ja Emily Dickinsonin vitalistista elämänpalvontaa kuin Edgar Allan Poen yön ja alitajunnan näkyjä.

Nuori Bradbury takoi 1950-luvulla perheensä elättämiseksi tekstiä lukemistolehtiin novellin viikkotahtia. Voikukkaviiniäkin on rakenteeltaan helmi- tai rukousnauhamainen, aiemmin julkaistujen novellien pohjalta rakennettu romaani.

Toisaalta rönsyily ja ryöpsähtely kuuluvat Bradburyn kirjalliseen free jazziin ja arjen surrealistisuuteen. Suomentaja Hanni Salovaara tavoittaa oivallisesti kirjailijan svengin, karhean runollisuuden ja paikoin hengästyttävän kuvavyörytyksen.

1920-luvulla, kuten sata vuotta myöhemmin, aikuisilla on ruuhkavuotensa. Douglas ja Tom kuuntelevat isoisien ja -äitien tarinointia. Sukupolvien ketju ja jatkuvuus onkin yksi teoksen isoista teemoista.

Eversti Freeleighin innostuessa preeriapöly peittää taivaan ja 200 000 -päinen biisonilauma jyristää eteenpäin. Yhtä lailla hän muistaa sisällissodan. Mutta ei enää, kumman puolen vormua kantoi. Sillä sodassa on vain häviäjiä, ja viimeisenä hävinneelle sanellaan rauhanehdot.

Vastaavasti poikien isoisoäiti näkee kuolinvuoteellaan tuhannen vuoden päähän, kokonaisen piirikunnan jälkeläisiään:

”Oikeasti en kuole tänään, sillä kukaan perheellinen ei koskaan kuole.”

On makuasia, kuinka paljon romaanin fantastisemmissa osioissa on kyse yliluonnollisista voimista.

Noidaksi kirjojen ja diplomikurssin avulla opiskellut rouva Goodwater ja taikaeliksiirillä suojautuva rouva Brown ottavat yhteen Kuusama-klubin naisjaoston puheenjohtajuudesta.

Ovatko oudot onnettomuudet todella seurausta nukkeen tökityistä nauloista? Vai irvaileeko Bradbury ihmisten hyväuskoisuuden ja pikkumaisen kyräilyn kustannuksella?

Toisenlaisesta itsesuggestiosta on kyse, kun jalokivikauppias Leo Auffmann paukuttaa verstaassaan kokoon onnellisuuskoneen. Kuinka ollakaan, sen tarjoamat ikuiset auringonlaskut tekevät ihmiset ainoastaan syvästi onnettomiksi.

Utopioihin pitkästyy, oma risa ja rämä elämä rupeaa tuntumaan houkuttelevammalta.

Bradbury argumentoi 1950-luvun vinkkelistä kaikkea liian automatisoitua, helppoa ja virtaviivaista vastaan. Hän kuvaa antaumuksella ruohonleikkuuta, mattojen tamppausta ja voikukkaviinin valmistuksen vaiheita.

Toki romaanissa on sijansa vauhkolle fantasialle ja vinksahtaneelle romantiikalle.

Kolmikymppinen paikallislehden toimittaja Bill Forrester tekee tuttavuutta entisen tanssiaiskuningattaren, 95-vuotiaan ikäneidon Helen Loomisin kanssa. Jokailtaiset teehetket muuttuvat fantasiatreffeiksi, joiden myötä vieraillaan 1800-luvun eurooppalaisissa kaupungeissa.

Loomis ja Forrester tajuavat olleensa kenties rakastavaisia jossain entisessä elämässä. Täytyy ruveta laskemaan, miten he voisivat järjestää tulevat elämänsä ja kuolemansa niin, että yhteiselo samassa ajassa olisi mahdollista.

Magiaa tarvitaan myös helottavien elohelteiden aikaan. Douglas on korkeassa kuumeessa ja lääkäri neuvoton. Avuksi tulee romukauppias herra Jonas, jonka vankkureista löytyy Pohjoisnavan vihertävää iltahämärää pullotettuna.

Amerikkalaisilla on hallussaan viattomuuden lopun ja murrosiän siirtymäriittien tematiikka. Bradburyn kirjoista voi vetää suoran linjan Rob Reinerin Stephen King -filmatisointiin Stand By Me – Viimeinen kesä (1986) tai Matt ja Ross Dufferin Stranger Things -sarjaan (kolme kautta, alk. 2016).

Voikukkaviiniä ja pullotettua ilmaa kaivattaisiin myös koronakevään globaaleihin kuumetiloihin.

Kirjoittaja on kirjailija ja kriitikko.

Ray Bradbury

Syntyi 22. elokuuta 1920 Waukeganissa, Illinoisissa

Teoksista 13 suomennettu. Keskeisiä romaanit Fahrenheit 451 (suom. Juhani Koskinen, Kirjayhtymä 1966), Marsin aikakirjat (suom. Eero Tenhosaari, Otava 1953) ja Paha saapuu portin taa (1. painos nimellä Painajainen, suom. Jertta Roos, Tajo 1964).

Voikukkaviiniä, Paha saapuu portin taa ja suomentamattomat Farewell Summer (2006) ja Summer Morning, Summer Night (2008) muodostavat yhdessä löyhän Green Town -tetralogian.

Kuoli viides kesäkuuta 2012 Los Angelesissa.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat