Vuonna 1997 valmistunut Paul-Anders Simman Sagojogan ministeri oli vasta toinen saamelainen pitkä näytelmäelokuva. Ensimmäinen oli Nils Gaupin Tiennäyttäjä kymmenen vuotta aiemmin. Niiden jälkeenkään saamelaisia elokuvia ei ole tehty kovin paljon.
Jotain ehkä kertoo se, että Simman dokumentti Rakas äitini (Suomi 2020) on vasta hänen toinen pitkä elokuvansa, siis yli 20 vuoden jälkeen. Dokumenttiprojekti näyttää siitä tosin tunnin version alkuperäisen 83-minuuttisen sijaan. Pitkä versio sai ensi-iltansa maaliskuussa Tampereen elokuvajuhlilla.
Simma kertoo kahdesta tytöstä, Dashasta ja hänen parhaasta kaveristaan Aljonasta, jotka ovat kasvaneet Kantalahden orpokodissa. Se sijaitsee Murmanskin alueella, Moskovasta pari tuhatta kilometriä pohjoiseen.
Orpokodissa on juoppojen, narkomaanien ja rikollisten lapsia. Vanhemmat ovat kateissa, vankilassa tai kuolleet.
Dasha ja Aljona eivät ole järin kiinnostuneita tapaamaan vanhempiaan, jotka ovat tuottaneet heille lähinnä pettymyksiä. Dashan äiti katosi niin pitkäksi aikaa, että hänet ehdittiin julistaa kuolleeksi. Vuosien päästä hän alkaa soitella ja tehdä kauniita lupauksia.
Simma seuraa tyttöjen yrityksiä perehtyä taustaansa. Hän kävi kuvaamassa heitä Venäjällä useita kertoja parin vuoden välein. Alussa Dasha on yhdeksän, selvästi vielä lapsi. Lopussa hänestä on kasvanut teini, jossa näkyy jo aikuisuuden merkkejä.
Tyttöjen juuret ovat Luujärven kylässä, jossa on perinteisesti asunut melkein kymmenen kertaa enemmän poroja kuin ihmisiä. Dasha ja Aljona ovat siis saamelaisia.
Dokumentin taustamateriaaleissa sen omilla ja Ylen verkkosivuilla kerrotaan, että saamelaisia on sulautettu valtaväestöön myös Venäjällä samoin kuin useita muita alkuperäiskansoja eri puolilla maailmaa.
Nyt nähtävässä versiossa se puoli Dashan ja Aljonan taustasta jää aika vähälle. Siinä kyllä mainitaan, että Dasha on unohtanut saamenkielen ja näytetään hieman elämää Luujärvellä.
Mutta katsoja melkein unohtaa tyttöjen saamelaistaustan vähän samoin kuin heille tuntuu käyneen. Olisiko iso osa sitä teemaa jäänyt pois leikattuihin vähän päälle 20 minuuttiin?
Tällaisena Rakas äitini kertoo yleisinhimillistä tarinaa tyttöjen yrityksistä päästä sovintoon menneisyytensä kanssa. Liikuttaahan sekin, ja loppuratkaisu, jossa Dasha löytää lopullisesti äitinsä, kertoo paljon ihmisten välisten siteiden voimasta.
Mutta ihan kuin kokonaisuudesta puuttuisi jotain.
Dokumenttiprojekti: Rakas äitini, TV1 klo 19.00 ja Areena.
