1990-luvun laman jälkeen neljästä nuoresta suunnittelijasta tuli maailmanlaajuinen ilmiö – Nyt Snowcrash-ryhmä on taas pinnalla - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Muotoilu

1990-luvun laman jälkeen neljästä nuoresta suunnittelijasta tuli maailmanlaajuinen ilmiö – Nyt Snowcrash-ryhmä on taas pinnalla

Nuorten suomalaisten muotoilijoiden ryhmä oli äskettäin Kaj Franck -palkitun Ilkka Suppasen kansainvälisen uran läpimurto.

”Milanossa vuonna 1997 me oltiin melkein ainoat ihmiset, joilla oli kännykkä. Italialaiset pitivät sitä omituisena ja olivat sitä mieltä, että eivät tule tarvitsemaan kännykkää tulevaisuudessakaan”, muotoilija Ilkka Suppanen muistelee Airbag-tuolilla.

Julkaistu: 27.4. 2:00, Päivitetty 27.4. 6:58

Muotoilija Ilkka Suppanen vastaa Skype-puheluun studiossaan Helsingin Alppiharjussa. Hän on ripustanut sen ikkunaan ison Italian lipun, sympatian osoituksena koronaviruksen takia sairastuneille ja kuolleille Italiassa.

Suppanen asuu osan vuodesta Milanossa, sillä siellä on suuri osa hänen asiakkaistaan sekä hänen tyttöystävänsä, muotoilija Raffaella Mangiarotti.

Puolitoista kuukautta sitten Suppanen tuli Helsinkiin toistaiseksi, juuri Italian koronavirustilanteen takia.

”Tulin Suomeen varmuuden vuoksi ennakkoon. Olen täällä lähellä perhettäni ja jos tarvitsen hoitoa, sitä saa täällä helpommin”, hän sanoo.

Suunnittelutyöt jatkuvat Helsingissä. Viime viikolla Suppanen, 52, sai Design Forum Finlandin jakaman muotoilun Kaj Franck -palkinnon, joka on arvoltaan 10 000 euroa. Se annetaan elämäntyöstä ja on arvokkain yksittäiselle muotoilijalle annettava muotoilupalkinto Suomessa.

Jury totesi perusteluissaan muun muassa, että Suppasen työ on ollut hyvin monialaista eikä ole ollut sidottu tiettyyn tuoteryhmään, brändiin tai maahan.

Suppasen kansainvälinen ura sai lähtölaukauksen vuonna 1997 juuri Milanosta, kun hän oli siellä kolmen muun suomalaismuotoilijan kanssa. Muut olivat kolmekymppiset Ilkka Terho, Teppo Asikainen, Ilkka Suppanen ja Timo Salli. He perustivat muotoiluryhmä Snowcrashin, josta tuli iso kansainvälinen muotoiluilmiö.

Snowcrash on ajankohtainen myös siksi, että Ruotsin National museumiin on tulossa iso näyttely ryhmästä ja sen muotoilusta. Näyttelyn piti avautua lokakuussa, mutta koronaviruspandemian takia se siirtyy ensi vuoden alkupuolelle. Suppasen lisäksi näyttelyä on suunnittelemassa kuraattori ja kirjailija Gustaf Kjellin. Hänellä on tekeillä myös kirja Snowcrashista, sen kustantaa ruotsalainen Arvinus + Orfeus Publishing.

Snowcrash eli vain kuusi vuotta, mutta se on merkittävä osa pohjoismaisen muotoilun historiaa. Monet ulkomaiset designihmiset muistavat nuoremmasta suomalaisesta muotoilusta juuri sen.

Yllättävästi koronavirus on lisännyt näyttelyn ajankohtaisuutta. Pandemian aiheuttaman laman syvyyttä voidaan vain arvailla, mutta Snowcrash on esimerkki siitä, miten nuoret muotoilijat reagoivat aktiivisesti 1990-luvun laman jälkeiseen aikaan.

”Suomessa oli suuri rakennemuutos. Kriisin jälkeinen tilanne antoi myös mahdollisuuden meille nuorille tehdä asioita, koska vanhat rakenteet ja tavat olivat poissa. Oli usko tulevaisuuteen, ja positiivisia merkkejä näkyvissä. Oli syntynyt myös esimerkiksi Nokia ja Kiasma”, Suppanen sanoo.

Snowcrash kehitti kalusteita, joissa perinteet yhdistyivät teknologiaan ja digitalisaatioon. Niitä tarvittiin, koska yleistyvät tietokoneet mullistivat ihmisten elin- ja työtapoja. Nokiastakin tuli 1998 maailman suurin matkapuhelinten valmistaja.

Samanlaisen mullistuksen keskellä ollaan nyt korona-aikana. Teknologian merkitys on etätyön aikana kasvanut entisestään.

Snowcrash sai alkunsa milanolaisessa baarissa keväällä 1996. Neljä nuorta tyytymätöntä muotoilijaa olivat sitä mieltä, että meneillään olevien Milanon huonekalumessujen taso on todella huono.

”Olimme ajatelleet, että Milanossa on esillä uusinta uutta, mutta kalusteet näyttivät vanhanaikaisilta. Se oli pettymys. Syntyi ajatus, että jos toisimme omat kamamme Milanoon, ne herättäisivät varmaankin huomiota”, Suppanen sanoo.

Maailmasta oli tulossa vauhdilla digitaalinen, mutta se ei näkynyt mitenkään maailman arvostetuimmilla designmessuilla.

Kun muotoilijat palasivat Helsinkiin, he alkoivat suunnitella näyttelyä Milanoon seuraavalle vuodelle. Näyttelylle ja ryhmälle keksittiin nimeksi Snowcrash, joka ei viitannut luontoon vaan amerikkalaiskirjailija Neal Stephensonin science fiction -romaaniin.

”Snowcrash tarkoittaa hetkeä kun vanha tietokoneruutu kräshää ja ruutu muuttuu lumisateeksi”, Suppanen sanoo.

Snowcrash sai Taideteollisen korkeakoulun kautta kontaktin hyvään milanolaiseen galleriaan ja PR-toimistoon. Suomessa apua tarjosi iso joukko kavereita ja kollegoja.

Snowcrash-näyttely avautui Milanossa keväällä 1997. Galleriatilan lämpötila oli säädetty viileäksi. Yhdellä seinällä oli videoprojisointi, joka hehkui kylmänsinistä valoa ja lumisadeanimaatiota. Näyttelyssä soi Mika Vainion tekemä elektroninen musiikki.

Timo Sallin Jack-in-the-box on laatikkoon piilotettu televisio.

Snowcrash toi Milanoon viitisentoista kalustetta ja muuta esinettä, joissa yhdistyivät futurismi, leikkisyys ja toiminnallisuus. Siellä oli esillä muun muassa Netsurfer-tietokonetuoli, moottorin avulla täyttyviä ja tyhjeneviä Globlow-valaisimia, Suppasen kevytrakenteinen Lentävä matto -sohva ja Sallin Jack-in-the-box, joka oli laatikon sisälle piiloutuva televisio.

Moottoripyörästä idean saanut Netsurfer oli ensimmäinen Snowcrashin hitti. Se näkyi muun muassa Wim Wendersin Hollywood-elokuvassa Väkivallan loppu, ja on esillä myös Designmuseon perusnäyttelyssä.

Näyttely oli menestys, samankaltaista ei aiemmin ollut nähty. Rolf Fehlbaum, joka oli Artekin nykyisin omistavan Vitran toimitusjohtaja, alkoi taputtaa keskellä näyttelyä. Italian merkittävimpiin teollisiin muotoilijoihin kuulunut Achille Castiglioni kehui näyttelyä koko messujen parhaimmaksi. New York Times ja Los Angeles Times kirjoittivat siitä. Perinteikäs italialainen design- ja arkkitehtuurilehti Domus kutsui suomalaismuotoilijoita ”Alvar Aallon levottomiksi lapsenlapsiksi”.

”Kaikki ymmärsivät, että on kyse pohjoisesta, mutta ei siitä, mitä designpiireissä oli odotettu. Vaaleaa puuta ei näkynyt missään”, Suppanen sanoo.

Puolessa vuodessa lehtijuttuja oli julkaistu jo 300. Snowcrashin tuotteita pääsi New Yorkin Modernin taiteen museon kokoelmaan. Ryhmästä Timo Salli sai kutsun presidentin itsenäisyyspäivän juhliin.

Ilkka Suppasen suunnittelema Flying Carpet -tuoli on kevyt ja kulkee helposti mukana.

Moni Snowcrash-näyttelyn kalusteista on kestänyt aikaa. Suppasen kevyt ja mukana kulkeva Flying carpet ja Nomad-tuoli ovat ajatukseltaan ajankohtaisia diginomadien aikakaudella. Globlow-valaisimia myydään yhä. Vanhanaikaisimmalta näyttää Netsurfer, kun kannettavat tietokoneet ovat korvanneet isot pöytätietokoneet.

Vuonna 1998 ruotsalainen sijoitusyhtiö Proventus osti Snowcrashin. Se omisti jo Artekin, ja Snowcrashista oli tarkoitus tehdä nuorekkaampi yritys sen rinnalle. Tavoitteena oli tuotemerkki, joka myisi kalusteiden lisäksi esimerkiksi vaatteita ja aurinkolaseja.

Snowcrash kasvoi muutamassa kuukaudessa 30:n työntekijän yritykseksi ja kehitteli tuoteideoita kansainvälisten muotoilijoiden kanssa, mutta bisnes ei lähtenyt liikkeelle. Yritykseltä puuttui kokonaisnäkemys, toimitusjohtajatkin vaihtuivat tiheään tahtiin. Snowcrashissa ei myöskään ymmärretty, että tuotekehitys vie aikaa.

Elettiin it-kuplan aikaa. Helsingissä asunut Ilkka Suppanen oli palkattu yrityksen designjohtajaksi.

”Matkustin tietyn periodin ajan Helsingistä Tukholmaan viikottain. Oli makea toimisto ja kaikilla paljon rahaa. Suunnitelmat olivat isoja, mutta ne muuttuivat melkein joka viikko.”

Vuonna 2003 Proventus päätti lakkauttaa yrityksen kokonaan.

Nationalmuseumin Snowcrash-näyttelyyn tulee noin 50 kalustetta ja muuta esinettä. Myös musiikki ja visuaalisuus ovat mukana, Ilkka Suppanen kertoo.

Mitä suunnittelijoille sitten kävi?

Snowcrash-ryhmä oli lähtölaukaus Ilkka Suppasen kansainväliselle muotoilijan uralle. Näyttelystä italialainen Cappellini poimi tuotantoon hänen Flying Carpet -sohvansa. Nykyisin Helsingissä ja Milanossa asuva Suppanen on tunnetuimpia suomalaisia nykymuotoilijoita. Italialaisten valmistajien lisäksi hän on suunnitellut tuotteita ja kalusteita muun muassa Woodnotesille ja Iittalalle.

Ilkka Terho ja Teppo Asikainen työskentelivät Snowcrashin aikana vuonna 1993 perustetussa Valvomo-toimistossa, joka on tehnyt tuote- ja tilasuunnittelua. Asikainen on Valvomossa yhä, Terho työskentelee nykyisin muun muassa visualisointeja tekevässä rakennusalan konsulttiyrityksessä Tietoa Finlandissa asiakkuusjohtajana.

”Snowcrash on osa elettyä elämää. On hupaisaa, että ulkomaiset alan opiskelijat kertovat yhä miten heille on opinnoissa tullut Snowcrash vastaan.”

Timo Salli irtautui Snowcrash-yrityksestä, kun hän huomasi ruotsalaisyrityksen alkavan tehdä aika perinteisiä toimistokalusteita. Sen jälkeen hän toimi Taideteollisen korkeakoulun professorina 15 vuoden ajan. Snowcrash toi hänelle hyviä kansainvälisiä kontakteja, ja Salli vei professorina opiskelijidensa kanssa Milanon messuille muun muassa itse rakennetun saunabussin esineineen 2003. Se herätti huomiota.

Hän toimii vapaana suunnittelijana ja kunnostaa myös majakkalaivaansa, joka on toiminut baarina ja kokoontumistilana Kauppatorin rannassa muun muassa Helsingin designviikon ja Silakkamarkkinoiden aikana.

Vanerista taivutettu Chip-tuoli oli yksi kuvauksellisimmista Snowcrashin kalusteista.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri