Tutun mallin mukaan rakennetussa viihderomaanissa etsitään totuutta Lloyd Johnsonin tapauksesta - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirja-arvostelu

Tutun mallin mukaan rakennetussa viihderomaanissa etsitään totuutta Lloyd Johnsonin tapauksesta

Eeva Klingbergin Yhdysvaltoihin sijoittuvalla esikoisromaanilla on paljon yhteistä menestyskirjailija Joël Dickerin teosten kanssa.

Eeva Klingbergin esikoisromaani käsittelee sukupolvelta toiselle periytyvää rasismia.

Julkaistu: 27.4. 17:00

Romaani

Eeva Klingberg: Syvän maan juuret. Gummerus. 472 s.

Pitkän kaavan mukaan kirjailijaksi päätyneen Eeva Klingbergin (s. 1981) esikoisromaani Syvän maan juuret ei yritä tekeytyä muuksi kuin mitä se on. Täysverinen viihderomaani ei peittele sitäkään, että se paistattelee päivää osin lainahöyhenissä.

Resepti on sellainen, että sekoitetaan kaksi ja puoli desiä kuvitteellista Amerikkaa kolmeen desiin todellista Joël Dickeriä, lorautetaan sekaan jauhetut mysteerit ja kumotaan seos kerronnan voideltuun muottiin.

Mistään hetken mielijohteesta ei ole kysymys, sillä Eeva Klingberg on omien sanojensa mukaan kehitellyt esikoisromaaniaan kaiken kaikkiaan viisi ja puoli vuotta. Proosan työstö näkyy siinä, että Syvän maan juuret on oiva osoitus kirjallisesta käsityötaidosta.

Klingberg hallitsee valitsemansa genren.

Isolla pensselillä maalattu Syvän maan juuret käsittelee perheen patoutuneita salaisuuksia ja pienen jumalanhylkäämään paikkakunnan valheita Yhdysvaltojen syvässä etelässä.

New Yorkista Alabamaan isänsä hautajaisiin palaava päähenkilö Ernest Gray on uransa kanssa kipuileva kirjailija – siinäkin yhtymäkohta sveitsiläiseen Joël Dickeriin.

Klingberg yhdistää romaanissa kaksi aikatasoa, jotka hakevat kerronnan myötä yhteistä nimittäjää.

Ernest Gray palaa kotiseudulleen kuvitteelliseen Newpineen Alabamassa alkusyksystä 1974, kun kustantaja on hylännyt vuosikymmeniä aiemmin esikoiskirjallaan kohauttaneen kirjailijan uusimman käsikirjoituksen.

Toinen aikataso kuvaa myöhemmin vaiettuja tapahtumia Newpinessä kesällä 1935, kun nuori Gray joutuu kohtaamaan syvän etelän synkät varjot.

Kaupungin nimessä piilee sinänsä pieni vitsi, koska Alabaman osavaltion nimikkopuu on pitkäneulasmänty, longleaf pine.

Aikatasot etenevät siinä mielessä peilikuvallisesti, että kerronnan nykyhetki, vuosi 1974, tuo Ernest Grayn takaisin Newpineen, kun taas vuoden 1935 tapahtumat ovat alkusoitto Newpinen hylkäämiselle ja New Yorkiin lähdölle.

Kerronnan nykyhetkessä Ernest Gray houkutellaan selvittämään kesällä 1935 tapahtunutta tuomari Grahamin murhaa, joka johtaa mustan suutarin Lloyd Johnsonin lynkkaukseen.

Mitä oikeasti tapahtui? Siinä kerronnan jännite. Rasismin lisäksi tulilinjalla on konfedera­tionistinen perinne, joka ei salli erilaisuutta eikä hyväksy vähemmistöjen oikeuksia.

Mikä on Grayn oma salaisuus? Mikä on hänen syntinsä? Klingberg heittää lukijalle täkyjä aika lailla Dickerin hengessä.

Hän ei kuitenkaan onnistu luomaan koukuttavaa jännitystä, rakentamaan yllättäviä juonenkäänteitä tai masinoimaan strategioita lukijan tarkoitukselliseksi harhaanjohtamiseksi niin kuin kansainväliseksi tähdeksi noussut sveitsiläiskirjailija kirjoissaan tekee. Ero on iso.

Myös Klingbergin Amerikka jää kovin ulkokohtaiseksi. Miljöö ei hengitä. Yllätyksiä ei ole tarjolla. Syvä etelä näyttää siltä kuin se Suomesta katsottuna näyttää. Historia tai pikemminkin sen jättämä jälkikuva kulkee turvallisesti uomassaan.

Kaikesta huolimatta uskon, että kaupallisessa mielessä Syvän maan juuret ei ole suutari. Se pitää ryhtinsä viimeiselle sivulle asti.

Helsingin Sanomien palkinto vuoden parhaalle esikois­teokselle jaetaan marraskuussa.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat