Siveetöntä! Häpeällistä! Alentavaa!
Näin suivaantuneita kommentteja keräsi Havis Amanda reilu sata vuotta sitten. Vuonna 1906 valmistunutta ja pari vuotta myöhemmin yleisölle paljastettua Ville Vallgrenin (1855–1940) patsasta riepoteltiin aikalaiskeskustelussa riettaana ja hävyttömänä, jopa epäsuomalaisena – olihan viisi metriä korkea kaivo veistetty dekadenssin kotikaupungissa Pariisissa ja sen reunalla keikkuivat oudot ja Suomen luontoon kuulumattomat merileijonat.