Levollinen pohdinta takaa sisäisen rauhan - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Toimittaja suosittelee

Levollinen pohdinta takaa sisäisen rauhan

Maailman kuohuessa antiikin ajatukset ja pikkukaupungin tarinat auttavat ihmisen tasapainoon, kirjoittaa Jukka Petäjä.

Julkaistu: 2.5. 12:47

Maailma kuohuu, ja pieni ihminen hukkuu hälyyn ja sälään. Olo tuskin siitä tasaantuu, että ympärillä riehuu arvoituksellinen pandemia, joka on pannut arjen uusiksi ja rikkonut tutut rutiinit. Siinä monen mieli joutuu koetukselle.

Miten säilyttää tasapaino silloin, kun ulkoiset seikat, omat valinnat tai häiritsevät havainnot uhkaavat suistaa mielen raiteiltaan.? Miten siis löytää euthymia, vankkumaton rauha elämän kuohujen keskellä? kysyy teologian tohtori, suomentaja Juhana Torkki alkusanoissa teokseen Mielen tyyneydestä, jonka kreikkalainen filosofi Plutarkhos kirjoitti kutakuinkin kaksituhatta vuotta sitten. Suomeksi kirja ilmestyy ensi viikolla.

Kun Plutarkhos haluaa kohentaa mielenrauhaansa, hän pysähtyy ja tarkkailee itseään. Hän huomaa elämässään jonkin paheen. Hän alkaa tutkia tuota pahetta. Näin syntyy joukko oivalluksia, järkeilyjä (logismoi), jotka tuovat sisäisen rauhan.

Maanviljelyn ylistyslaulu

Oikukkaan kevään pyrkiessä arasti kylmään porstuaan on hyvä aika tarttua Rooman kansallisrunoilijan Publius Vergilius Maron Georgicaan, joka on neljään kirjaan jaoteltu eepos maanviljelijän työstä Augustuksen aikaisessa Roomassa. Historiallista on se, että Georgica on julkaistu nyt ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan alkuperäisessä heksametrimuodossa suomen kielellä.

Suomennoksesta vastaa kaksi vuotta sitten kuollut Teivas Oksala, neljännen kirjan käännöksestä taas hänen isänsä Päivö Oksala. Luonto on ankaraa mutta kieli kaunista: ”Viljat vaivoja sai, kun ruoste korsia kalvoi,/ ohdake villiintyi sekä laiskana peltoja peitti:/ laihot niin tuho vie, tilan ottaa karkea metsä,/ turhat nokkoset, myös takiaiset: viljelysmaita/ luste vain isännöi, jyvätönnä on kaurakin kaikki.”

Pikkupaikkakunnan isot tarinat

Kolmetoista ketjuuntuvaa näkökulmaa dysfunktionaaliseen perheeseen, keski-ikäisen naisen mieleen ja vanhenemisen kipuihin fiktiivisessä pikkukaupungissa Mainessa. Elizabeth Stroutin hienosti hengittävä episodiromaani Olive Kitteridge tarjoaa oivaltavan kattauksen ihmismieleen ja pikkupaikkakunnan psykologisiin kytkentöihin.

Nauti ja hämmästy. Heittäydy ja antaudu.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri