Jouko Heikuran Lahja äidilleni on tiheä psykologinen trilleri, jonka synkän juonikas tarina on sen vahvin osuus - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirja-arvostelu

Jouko Heikuran Lahja äidilleni on tiheä psykologinen trilleri, jonka synkän juonikas tarina on sen vahvin osuus

Naapurin elämä paljastaa sukusalaisuuden Jouko Heikuran romaanissa Lahja äidilleni.

Jouko Heikuran romaanin päähenkilö selvittää menneisyyden salaisuuksia.

Julkaistu: 10.5. 2:00, Päivitetty 10.5. 10:28

Romaani

Jouko Heikura: Lahja äidilleni. Gummerus. 253 s.

Kaikki kevään romaanit on kirjoitettu ennen korona-aikaa. Tavan takaa niistä kuitenkin poimitaan tähän hetkeen sopivia kohtia. Myös Jouko Heikuran romaanista Lahja äidille löytää sopivan kommentin.

Päähenkilöt ovat Lontoossa asuvat äiti ja poika, ja äiti sairastaa viimeisillään syöpää. Hän on itse toiminut sairaanhoitajana ja kertoo sikäläisestä julkisesta terveydenhoidosta, että ”krooninen henkilökuntapula, uuvuttavat odotusajat, pitkät ja sitkeät sairaalabakteerit olivat tehneet sairaaloistamme kansainvälisen vitsin”.

Ei siis kovin hyvä lähtökohta nykytilanteelle, jossa vitsit ovat nyt vähissä. Äiti saa romaanissa kuitenkin asianmukaista hoitoa ja pysyy tolpillaan ainakin sen ajan, kun poika selvittää kiperiä sukusuhteitaan.

Heikuran aiemmat romaanit kertoivat toimittaja Rakel Ahosta, joka vietti värikästä elämää Itä-Euroopan ja New Yorkin lisäksi myös Lontoossa, jossa Heikura itsekin asuu. Julkkisten ja muitten sähläysten seasta syntyi kelvollista, vähän viihteellistäkin tarinaa.

Nyt Heikura tiivistää ja keskittyy juoneen. Syntyy tiheä psykologinen trilleri, siten myös hänen paras romaaninsa.

Äiti on tullut vanhempiensa kanssa Suomesta. Poika Timothy ei tunne jamaikalaista isäänsä, mutta äidin elämään liittyy pahempiakin salaisuuksia. Omat vanhemmat ovat kadonneet rankkojen tapahtumien jälkeen, ja orpo tyttö joutui koulun yhteydessä kaltoin kohdelluksi.

Timothy on asianajaja, joka edustaa etenkin rotusorron ja muun syrjinnän uhreja. Ei ehkä aivan ihanteellinen sankari, vaikka läheltä liippaa. Mutta pienen tyypittelyn hyväksyy myös tarinan konnan kohdalla.

Parin sivun verran saadaan lukea myös sinänsä turhaa moraaliopetusta viihteellisen dekkarin tapaan. Mikä on näytetty, sitä ei tarvitse selittää.

Synkän juonikas tarina onkin uutuuden vahvin osuus. Myös henkilöihin Heikura saa enemmän syvyyttä kuin edellisissä kirjoissaan.

Päättäväinen Timothy onnistuu vuokraamaan asunnon yhden menneisyyden avaintekijän naapurista. Avuksi rientää opiskeluajan ystävä, joka toimii turva-alalla. On nimittäin päästävä vähän urkkimaan.

Vuokra-isäntä on äreä, epäilyttävä äijä, joka myös nivoutuu mukaan tarinaan. Seuraa kyttäilyä ja hivuttautumista naapurien elämään. Timothyn äitienpäivän lahja on tuoda äidin silmien eteen menneisyyden trauma.

Timothy saa tehdä tuomarina tilinteon kotioloissa. Paha ei saa heti palkkaansa, kun kyse on Lontoon poliisin rasismista toisen jutun kohdalla. Mutta miten sankari toimii, jos saa pihteihinsä tarinan varsinaisen konnan?

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat