Kun Essi Kummu rakastui perheelliseen naiseen, haastatteluissa kysyttiin vain siitä – Hänen mielestään naisen kokemusta vähätellään kirjallisuudessa yhä - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirjat

Kun Essi Kummu rakastui perheelliseen naiseen, haastatteluissa kysyttiin vain siitä – Hänen mielestään naisen kokemusta vähätellään kirjallisuudessa yhä

Essi Kummun viides romaani kertoo kahden naisen suhteesta. Sitä tehdessään hän kohtasi omat ennakkoluulonsa.

Kemiläislähtöiseltä Kummulta on kyselty, miksi hän ei muuta Helsinkiin. ”Helsingissä on ihana käydä, mutta siellä asuminen ei sopisi minulle. Kulttuuripiirien juorut ja riidat kantautuvat kyllä tännekin asti, ja aina silloin mietin, että ihanaa olla täällä kaukana”, hän sanoo nauraen.

Julkaistu: 10.5. 2:00, Päivitetty 10.5. 11:03

Oululainen kirjailija Essi Kummu vaikuttaa ihmiseltä, joka syöksyy puheissaan suoraan syvään päätyyn, ilman lyhytsanaista tunnustelua, small talkia.

Hän vastaa puhelimeen Oulun Hiukkavaaran kasarmialueella sijaitsevalta työhuoneeltaan ja ilmoittaa haluavansa puhua isoista, yleisesti merkittävistä asioista – ei siitä ketä rakastaa.

Kun Essi Kummun neljäs romaani Hyvästi pojat ilmestyi kolme vuotta sitten, häntä haastateltiin naistenlehdissä sen omaelämäkerrallisista lähtökohdista, siitä kuinka Kummulla oli mies, lapset ja omakotitalo, mutta vuosia myöhemmin elämä otti täysin toisen suunnan. Hän rakastui perheelliseen naiseen.

Kummun mielestä romaani jäi tämän kehyskertomuksen varjoon.

”Jos kirjoittaa intiimiin tunnustukselliseen sävyyn, kuten minä kirjoitan, käy helposti niin, että teokset luetaan vain tietyllä tavalla”, Kummu sanoo.

Hän pelkää, että autofiktiobuumi opettaa latistavia lukutapoja, tyhjentää romaanit niiden syvällisistä merkityksistä. Mutta hän myöntää tekevänsä sitä itsekin – siis googlettavansa kesken lukemisen, kenen elokuvaohjaajan kanssa ruotsalainen kirjailija Lena Andersson on pyörinyt.

”En ole sen ihanteellisempi lukija”, hän sanoo nauraen.

Keskustelut toden ja fiktion suhteista ja autofiktiosta käyvät kuumina kirjallisuuskentällä. Ne nousevat esiin myös Kummun toukokuussa julkaistavassa romaanissa Loiste, jonka pohjoisessa asuva päähenkilö käy välillä Helsingissä kuulemassa, mitä kustantajat ja kirjallisuusagentit häneltä odottavat:

Essi Kummun uusin romaani Loiste (Tammi, 200 s.) ilmestyy toukokuussa.

Sinun täytyy ymmärtää, agenttini sanoi viimeksi kun puhuimme, että nykyisin fiktiota on vaikea myydä. Viimeksi palattiin messuilta niin, ettei yhtään ainutta kaunokirjallista teosta ollut saatu läpi, mutta ne joissa on tosipohjaa, myyvät, sillä ihmisiä kiinnostaa se, mikä on totta.

”Totuus” on polarisoiva käsite kaunokirjallisuudessa: onko autofiktio lähempänä totuutta kuin perinteinen kerronnallinen romaani?

Maaliskuussa kirjailija Philip Teir puhui HS:n haastattelussa autofiktiivisestä romaanistaan Neitsytpolku, joka ammentaa hänen omasta avioerostaan. Teirin mukaan autofiktio peilaa todellisuutta lukijalle kirkkaammin kuin tavalliset romaanit.

Kummu katsoo asiaa eri näkökulmasta kuin Teir.

”Vaikka hyödynnän teksteissä kokemuksiani, en voisi koskaan kirjoittaa täysin omasta elämästäni, koska vain fiktion ja kaunokirjallisen kielen kautta voin puhua totta. Se on ainoa tapa olla rehellinen.”

Tekijä ei ole kuollut, se on nostettu etualalle, mainosjulisteisiin, brändiksi. Autofiktio vahvistaa henkilöspektaakkeleja. Kummu sanoo laittaneensa merkille, että tämä kehitys tekee hallaa erityisesti naisten kirjoittamille teoksille. Niiden ympärille muodostuu helposti äänekkäitä arvostelijoiden kuoroja, jotka alkavat hallita vastaanottoa ja tulkintaa.

Esimerkiksi käy Rachel Cusk, joka sai niin paljon vihaa ja arvostelua osakseen kahdesta omaelämäkerrallisesta teoksestaan, että päätti kokonaan häivyttää kertovan minän Ääriviivat-trilogiassa.

”Pelkään, että kirjoittavan naisen minuus hukkuu”, Kummu sanoo.

”Olen aina tiennyt, että voin rakastua ihmiseen sukupuolesta riippumatta”, Kummu sanoo.

Hän puhuu haastattelussa useaan otteeseen ”kirjoittavan naisen ongelmasta”. Se on keskeinen teema Loisteessa, jonka päähenkilö siteeraa useaan otteeseen Virginia Woolfin klassikkoa Oma huone.

Woolf haki syitä sille, miksi naiset puuttuvat länsimaisen kirjallisuuden kaanonista ja määritteli luovuuden ehdoiksi rahan ja oman rauhan kirjoittaa. Kummun mukaan sata vuotta myöhemmin nämä ehdot jo täyttyvät, mutta jotain ratkaisevaa uupuu edelleen: luottamus siihen, että naisen kokemus on itseisarvoisen tärkeä.

Me olemme kuvitelmistamme riippuvaisia olentoja, Woolf kirjoittaa. Ilman itseluottamusta olemme kuin vauvoja kehdossa.

Ilmaisun vapautta voivat rajoittaa monimutkaiset sisäistyneet estot ja arvottomuuden tunteet. Näitä rajoja Kummu hahmottelee romaanissaan, jossa ne linkittyvät myös queer-teemaan, kahden naisen väliseen rakkauteen ja päähenkilön seksuaali-identiteettiin.

Päähenkilö ei tiedä, miten käyttäytyisi kumppaninsa kanssa julkisesti: voiko ottaa kädestä, voiko suudella. Hän miettii jatkuvasti, mitä muut heistä ajattelevat, tuomitsevatko he.

”Sitä melkein toivoisi, että kohtaisi ennakkoluuloja ja vastustusta, että saisi olla rakkaudessaan radikaali ja erilainen. Mutta sitten ne asenteet löytyvätkin omasta itsestä, omista ajatuksista ja käyttäytymisestä”, Kummu sanoo ja jatkaa:

”Kirjailija Pajtim Statovci on puhunut haastatteluissa sisäistetystä rasismista, ja vastaavasti tässä voi olla kyse eräänlaisesta sisäistetystä homofobiasta.”

Kummu pohtii myös esimerkiksi sitä, millainen valta perinteisillä ydinperheen ja parisuhteen malleilla on heteronormista poikkeaviin suhteisiin:

”Olen aina tiennyt, että voin rakastua ihmiseen sukupuolesta riippumatta, mutta kun rakastuin naiseen, huomasin että sille ei ole ollut valmiina kuvastoa tai tarinoita. Romaani sanoittaa tunteita, joita vastaherännyt kokee.”

Päähenkilö kohtaa sukupuoliroolit uudessa tilanteessa, kahden naisen suhteessa, vertailee hämmentyneenä omaa naisellisuuttaan ja kehoaan kumppaniinsa. Teos alkaa kohtauksella, jossa puoliso sovittelee ylleen mekkoa ja kylpee päähenkilön ihailussa. Tilanne herättää minäkertojassa ristiriitaisia tunteita:

Minusta on tullut nainen, joka pitää toista naista kauniimpana ja ihanampana kuin itseään. - - Onko minun roolini nyt istua ja odottaa häntä? Niin kuin mies?

Kummu on käsitellyt kahden naisen uusioperhettä myös lapsen näkökulmasta lastenromaanitrilogiansa viimeisessä osassa Puhelias Elias, Häätanssit, joka ilmestyi vuosi sitten keväällä.

Häätansseissa Elias yrittää sopeutua siihen, että kotona on liikaa ihmisiä ja äidistä tulee taas jonkun vaimo.

”Näen tärkeänä teoksessa sen, ettei siinä naisparin olemista selitetä eikä perustella mitenkään, vaan siitä rakentuu arki siinä missä muukin”, Kummu sanoo.

”Vaikka hyödynnän teksteissä kokemuksiani, en voisi koskaan kirjoittaa täysin omasta elämästäni”, kotonaan kuvattu kirjailija Essi Kummu sanoo.

Kummun kaksi viimeisintä romaania ovat syntyneet isomman romaaniprojektin ohessa. Hän kertoo myyneensä tekeillä olevasta teoksesta myös käsikirjoitusoption eräälle elokuvayhtiölle. Kummu on aiemmin sovittanut teoksia teatterilavalle mutta elokuvan toteutuminen olisi unelmien täyttymys.

Jossain kaukaisuudessa häämöttää kenties myös uusi, äitiyteen liittyvä teos. Vuonna 2014 Kummulta ilmestyi romaani Lasteni tarina, joka pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa keskosina syntyneiden kaksosten äitinä, siitä miten menettämisen pelko jäi ahdistukseksi, vaikka lapset selvisivät.

Nyt hän on kohtaamassa toisenlaisen menetyksen. Hänen kaksosensa täyttävät 18 vuotta ja ovat valmiita lentämään pesästä.

”Jumankauta se on mulle vaikea asia äitinä, lasten itsenäistyminen, kun syli on yhtäkkiä tyhjä. Yleensä rupean heti tutkimaan ja luonnostelemaan tekstiä tällaisista isoista koskettavista aiheista, mutta tämän ympärillä on pelkkää hiljaisuutta. Se on vielä liian vaikea ja iso kriisi kohdattavaksi.”

Kirjailija on huolissaan. Olemme puhuneet noin tunnin ajan, ja aiheet ovat pyörineet paljon naiskirjailijoiden ja julkisuuden välisissä suhteissa. Se tekee Kummun tietoiseksi tilanteesta:

”Eihän siihen juttuun tule uhrisävyä, ärsyttää, jos minusta tehdään uikuttava uhri”, hän sanoo yhtäkkiä tiukkaan sävyyn.

Kenties hän pelkää uutta kehyskertomusta.

Juttua korjattu 10.5. kello 16.03: Ingressistä poistettu lause nykyisestä parisuhteesta.

Essi Kummu on myös opettanut luovaa kirjoittamista. ”Lopetin sen, koska valtavien tekstimassojen lukeminen alkoi tukkia omaa kirjoitustyötä. Kyynistyin lukijana.”

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat