Verisiä lampaanpäitä heiteltiin ilmaan ja jättimäinen lentokone rakennettiin yhtä kohtausta varten – Suomalainen Joona Pettersson kertoo, millaista arki sekopäisen venäläiselokuvan kuvauksissa oli - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Elokuvat

Verisiä lampaanpäitä heiteltiin ilmaan ja jättimäinen lentokone rakennettiin yhtä kohtausta varten – Suomalainen Joona Pettersson kertoo, millaista arki sekopäisen venäläiselokuvan kuvauksissa oli

Helsinkiläinen Joona Pettersson opiskeli elokuvausta Moskovassa ja päätyi kamera-assistentiksi venäläiseen DAU-elokuvaan. Nyt hän kertoo HS:lle, millaista oli työskennellä uskomattoman suurisuuntaisessa taideprojektissa 2008–2009.

DAU:n yhtä kohtausta varten Harkovaan rakennettiin kopio 1930-luvun neuvostoliittolaisesta jättilentokoneesta. Kuva vuodelta 2008.

Julkaistu: 14.5. 17:18, Päivitetty 15.5. 12:36

Kuvaaja Joona Pettersson, 36, on ehtinyt olla mukana erikoisissa elokuvaprojekteissa.

Helsinkiläinen Pettersson muutti 18-vuotiaana Venäjälle opiskelemaan kuvausta Moskovan maineikkaaseen elokuvakouluun VGIK:iin. Pian hän pääsi jo kamera-assistentin töihin isoihin venäläisiin elokuviin.

Niihin kuuluvat muun muassa Suomen valkokankaillakin nähty sotafilmi Yhdeksäs komppania (2004) sekä yksi Venäjän kalleimmista elokuvista, kaksiosainen tieteiseepos Obitaemyy Ostrov (The Inhabited Island / Dark Planet, 2007).

Sittemmin hän on työskennellyt Suomessa kuvaajana muun muassa dokumenttielokuvissa, joista viimeisin, Kira Jääskeläisen ohjaama Pohjankävijäin merkintöjä (2020) kuvattiin Tšukotkassa, Siperian kaukaisimmassa koillisnurkassa.

Työprojekteista erikoisin on silti helppo nimetä. Se on DAU.

HS julkaisi viime lauantaina jutun ohjaaja venäläisohjaaja Ilja Hržanovskin hämmentävästä elokuvateoksesta. DAU alkoi vuonna 2005 elämäkertaelokuvana venäläisestä fyysikosta Lev Landausta (1908–1968) ja muuttui suuruudenhulluksi taideprojektiksi. Sitä varten Ukrainan Harkovaan muun muassa pystytettiin Euroopan suurin elokuvalavaste nimeltä ”Instituutti”.

Instituutti rakennettiin tarkaksi kopioksi Neuvostoliiton aikaisesta tutkimuslaitoksesta ja sitä ympäröivästä kaupungista. Noin kolmivuotisista kuvauksista ja kahdeksan vuotta kestäneestä editointiprosessista syntyi toistakymmentä DAU-elokuvaa, joita on nyt alettu tuoda yleisölle näytille.

Kaksi niistä esitettiin Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa. Elokuvia julkaistaan hiljalleen katsottavaksi myös projektin nettisivuille.

Joona Pettersson työskenteli saksalaisen pääkuvaaja Jürgen Jürgesin kamera-assistenttina DAU:ssa 2008–2009. Hän päätyi projektiin ukrainalaisen kollegansa kutsusta.

”Tiesin ohjaaja Hržanovskin, sillä olin nähnyt hänen aiemman 4-elokuvansa. Ajattelin että okei, kuulostaa kiinnostavalta.”

Niinpä Pettersson muutti vuodeksi Harkovaan. ”Instituutissa” hän ei ehtinyt käydä – Petterssonin mukaan tuona aikana lavastekolossia vielä rakennettiin kaupungin laitamille. Sitä ennen elokuvaa kuvattiin eri puolilla puolentoista miljoonan asukkaan Harkovaa, Ukrainan toiseksi suurinta kaupunkia.

Meno oli suurisuuntaista jo tuolloin. Kuvauksia tehtiin esimerkiksi Harkovan pääaukiolla, joka vastaisi Helsingissä Senaatintoria.

”Erästä satojen ihmisten joukkokohtausta taas kuvattiin yhdellä kaupungin pääkaduista. Se suljettiin muulta liikenteeltä päiväksi ja varattiin meille”, Pettersson kertoo.

Joona Pettersson DAU:n puvustajilta saaduissa neuvostohenkisissä vaatteissa vuonna 2008.

Hržanovski on haastatteluissa ylpeillyt, kuinka Instituutissa kaikki oli tehty muistuttamaan mahdollisimman autenttisesti 1930–60-lukujen Neuvostoliittoa: puvut, lavasteet ja pienimmätkin rekvisiittaesineet.

Pettersson kertoo kuullensa vastaavaa itsekin kuvauksissa.

”Meille sanottiin, että juuri tuossa joukkokohtauksessa jokaisen avustajan alusvaatteetkin olivat historiallisesti todenmukaiset. Vaikka osa näistä sadoista avustajista näkyi kuvissa nuppineulanpään kokoisina.”

Yksi Petterssonin mieleen jäänyt kohtaus sijoittui Harkovan yliopistoon, jossa Landau tosielämässäkin opetti fysiikkaa jonkin aikaa. Kohtauksessa Landaun (Teodor Currenzis) oppilaat – joita DAU:ssa esittivät kehitysvammaiset näyttelijät – viettävät valmistujaisiaan.

”Ukrainassa on ilmeisesti oikeastikin ollut sellainen perinne, että opiskelijalle annetaan valmistujaislahjaksi irtileikattu lampaan pää. Kuvaamassamme kohtauksessa Landau laskeutui rappusia alas, samalla kun opiskelijat riemuiten heittelivät lampaanpäitä toistensa päälle. Minun tehtävänäni oli esimerkiksi suojata isolle kilvellä kameroita verisiltä päiltä, joita lenteli ympäriinsä.”

Instituutin lisäksi Harkovaan pystytettiin monenlaisia muitakin suuria lavasterakennelmia. Yksi niistä oli Petterssonin mukaan kopio 1930-luvun neuvostoliittolaisesta Kalinin K-7 -lentokoneesta.

Kone oli tosielämässä siipiväliltään 53-metrinen ja siihen mahtui yli 120 matkustajaa. Harkovan lentokentälle rakennettu lavaste oli kooltaan ilmeisesti aitoa vastaava.

”Valtava se joka tapauksessa oli. Se rakennettiin vain yhtä kohtausta varten, jossa Landau nousee koneen kyytiin”, Pettersson sanoo.

DAU:n rahoituksesta vastasi venäläinen liikemies Sergei Andonov. Ulkomaisissa artikkeleissa on kerrottu, että Hržanovski sai toteuttaa kalliita visioitaan käytännössä rajoituksetta.

Huoleton rahankäyttö näkyi Petterssonin mukaan siinäkin, kuinka kuvausaikataulut oli järjestetty. Hržanovskin vaatimuksesta DAU:ta kuvattiin kunakin päivänä pelkästään ”sinisen hetken” aikana auringon laskiessa.

”Eli monimutkaisia, laajoja kuvauksia harjoiteltiin ensin koko päivä ja sitten kuvattiin se puoli tuntia, mitä sininen hetki suunnilleen kestää.”

Normaaleissa elokuvatuotannoissa joka ikinen kallis kuvauspäivä käytetään mahdollisimman tehokkaasti niin, ettei yhtäkään tuntia mene hukkaan.

DAU:n kuvaukset saattoivat lisäksi keskeytyä pitkäksikin aikaa. Esimerkiksi Landauta esittäneen Currenzisin, joka on ammatiltaan kapellimestari, piti poistua välillä elokuvasta johtamaan konserttejaan. Tauoista huolimatta työntekijöille maksettiin normaalin suuruista palkkaa joka päivältä, Pettersson sanoo.

DAU:sta kertovissa artikkeleissa on tuotu esiin myös projektiin liittyviä kyseenalaisia piirteitä. Ohjaaja Hržanovskia kohtaan on esitetty syytöksiä manipuloivasta, seksuaaliseen häirintään viittavasta käytöksistä.

Instituutin työ- ja elinolosuhteita on kuvailtu julmiksi ja kulttimaisiksi. Hržanovski on kiistänyt kaikki syytökset.

Pettersson sanoo, ettei itse todistanut Hržanovskilta kuvaillun kaltaista käytöstä.

”Hän vaikutti sellaiselta intellektuellilta, taideohjaajalta. Minulla ei ollut kuvauksissa huonoja kokemuksia, mutta ymmärrän että sellaisiakin on voinut joillakin olla.”

Instituutin olosuhteista hän sai kuitenkin kokea eräänlaisen esiasteen, vaikkei siellä tapahtuneisiin kuvauksiin ehtinytkään. ”Valekaupungissa” kaikkien piti teeskennellä elävänsä 1950-luvun Neuvostoliitossa, eikä moderneihin aikoihin kuuluvia sanojakaan saanut käyttää.

Petterssonin mukaan tällaisia sääntöjä alkoi ilmaantua kuvauksiin jo hänen aikanaan.

”Aluksi kuvausryhmä piti päällään omia vaatteitaan, tavalliseen tapaan. Mutta jossain vaiheessa meidänkin piti alkaa käyttää neuvostohenkisiä historiallisia asusteita, jotka saimme puvustajilta. Ja kännyköistä piti luopua.”

Joona Pettersson vuonna 2020.

Pettersson joutui lähtemään DAU:sta kesken kaiken, sillä oli lupautunut mukaan Anastasia Lapsuin ja Markku Lehmuskallion Sukunsa viimeinen -elokuvaan. Sen kuvaukset alkoivat 2009.

DAU:ssa oli totuttu siihen, että kuvausryhmän jäsenet vaihtuivat tiuhaan. Ihmisiä tuli ja meni.”

Muun muassa DAU:ssa työskennelleiden ystäviensä kautta Pettersson pysyi myöhempienkin vuosien aikana perille projektin etenemisestä.

Hän oli myös paikalla Pariisissa talvella 2019 järjestetyssä DAU:n ”maailmanensi-illassa”, joka oli eräänlainen sekoitus taidenäyttelyä, performanssia ja elokuvaesityksiä. Sitä Pettersson kuvailee vaikuttavaksi, joskin kaoottiseksi – samanlaiseksi kuin kuvauksetkin olivat.

DAU-elokuvista Pettersson kertoo toistaiseksi nähneensä neljä.

”Kyllä ne vaikuttavia minusta ovat. Aika rajuja ja raskaita, mutta luovuuden ja ideoiden määrä on valtava.”

”En tosin nähnyt niissä läheskään kaikkea materiaalia, jota olin itse kuvaamassa, kuten vaikkapa lentokonelavastetta. Toivottavasti kaikki tulisi jossain vaiheessa ja jossain muodossa esille”, hän sanoo.

Elokuvat|Tuhannet elivät vuosia kahden jalkapallokentän kokoisessa ”valekaupungissa”, jossa väärä sana vei vankilaan – Tämä on 14 vuotta kestäneen venäläisen elokuvaprojektin käsittämätön tarina

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri