Jim Jarmuschin hieno Paterson-elokuva on raikas kuvaus luovuudesta: siinä taiteilijuus on ihan tavallista - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Televisioarvostelu

Jim Jarmuschin hieno Paterson-elokuva on raikas kuvaus luovuudesta: siinä taiteilijuus on ihan tavallista

Paterson-elokuva kertoo päähahmostaan, runoilija-bussikuski Patersonista, vähäeleisellä komiikalla, johon hiljaisetkin hetket mahtuvat mainiosti.

Paterson (Adam Driver) ja Laura (Golshifteh Farahani) elävät hyvää ja onnellista tavallista elämää.

Julkaistu: 15.5. 2:00, Päivitetty 15.5. 9:56

Paterson ★★★★

USA 2016

Teema 21.00 ja Areena (K7)

Maanantai alkaa samaan tapaan kuin tiistai, keskiviikko, torstai ja perjantai.

Paterson (Adam Driver) herää ennen puolta seitsemää, nousee ylös, syö muroja, juo kahvia ja kävelee työpaikalleen bussivarikolle. Paterson-elokuva rakentuu päähahmon viikon rutiinien ympärille.

Tapahtumapaikka on Patersonin pikkukaupunki New Jerseyssä. Päähahmo asuu pienessä talossa yhdessä rakastettunsa Lauran (Golshifteh Farahani) ja Marvin-koiran kanssa.

Työpäivän jälkeen Paterson syö Lauran valmistaman ate­rian, ulkoiluttaa Marvinin ja pysähtyy samaan baariin oluelle.

Vain runous uhmaa aikatauluja. Paterson kirjoittaa säkeitä muistivihkoonsa niin bussissa kuin ruokatauoilla. Rutiinit eivät estä häntä muutenkaan arvostamasta arjen nyansseja. Hän kuuntelee bussimatkustajien keskusteluja, tutkii tulitikkuaskia ja pysähtyy vesiputouksen äärelle.

Taiteilijakuvaukset pursuavat usein dekadenttia ilottelua, elämäntuskaa ja luomisen vimmaa. Jim Jarmuschin elokuvan pinnalla tapahtuu kuitenkin vain vähän ja enimmäkseen arkisia asioita. Sen oivallus on esittää taiteilijuus arkisfäärissä ja hiljaisena tekemisenä, ei äänekkäänä elämäntapana.

Yhdysvaltalaisen indie-elokuvan pioneerilta on hupaisa yksityiskohta kirjoittaa Patersonista bussikuski, joka ajaa muita ihmisiä uusille pysäkeille mutta pysyy itse samalla reitillä päivästä ja viikosta toiseen. Tie, muutos ja liike kun ovat taiteilijoiden tarinoille usein oleellisia, vertauskuvia älylliselle matkaamiselle ja uuden kokemiselle.

Inspiraatio elää arjessa myös Patersonin kumppanin Lauran kohdalla: se ulottuu kuppikakkujen leipomisesta sisustamiseen ja uuden instrumentin opetteluun.

Paterson-elokuva on raikas kuvaus luovuudesta. Julkisuus, maine ja kohu on poistettu yhtälöstä.

Elokuva viittaa tiuhaan runoilija William Carlos Williamsiin, jonka eeppiseltä runolta se on lainannut ideansa ja nimensä. Williams dokumentoi runossaan kaupungin elämää. Samaa tekee niin Jarmusch kuin hänen päähahmonsa. Etenkin baaritiskin äärellä turinoidaan menneistä patersonilaisista kuuluisuuksista.

Jarmuschin teos ei kuitenkaan ulotu kaupungin histo­riaan, taiteilijuuden syväpsykologiaan tai arjen suttuiseen realismiin, eikä sen tarvitsekaan. Se kertoo päähahmosta vähäeleisellä komiikalla, johon hiljaisetkin hetket mahtuvat mainiosti.

Ei ole yllättävää, että Patersonia on verrattu ohjaajan Broken Flowers -elokuvaan.

Paterson katsoo uudesta kulmasta kirjailija Ernest Hemingwayn suuhun laitettua ajatusta: ”Kirjoittaaksesi elämästä sinun täytyy ensiksi elää sitä.” Elämän mittakaavasta lausahduksessa ei ole mitään mainintaa.

Televisioarvostelu|Uudehko dokumentti Dianan ja Charlesin avioitumisen taustoista jättää inhan olon

Televisioarvostelu|TV1:n iltapäiväsarja tarjoaa puhtoista – ja vähän tylsää – nostalgiaa

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri