Hehkutettu Sally Rooney tutkii rakkautta kapitalismin ehdoilla toimivassa maailmassa - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kirja-arvostelu

Hehkutettu Sally Rooney tutkii rakkautta kapitalismin ehdoilla toimivassa maailmassa

Normaaleja ihmisiä on valloittava romaani kumouksellisesta rakkaudesta.

Sally Rooneyta on usein verrattu osuvasti Jane Austeniin, joka tarkasteli rakkautta, avioliittoa ja naisen asemaa aineellisina kysymyksinä.

Julkaistu: 16.5. 11:31

Romaani

Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä (Normal People). Suom. Kaijamari Sivill. Otava. 264 s.

Irlantilainen kirjailija Sally Rooney on ilmiö. Hänen esikoisromaaninsa Keskusteluja ystävien kesken (2017, suom. 2019) sekä vuonna 2018 julkaistu Normaaleja ihmisiä ovat olleet sensaatiomaisia myynti- ja arvostelumenestyksiä.

Normaaleja ihmisiä on voittanut lukuisia palkintoja ja valittu muun muassa Booker-ehdokkaaksi, ja sen pohjalta tehty televisiosarja alkoi Yhdysvalloissa ja Briteissä huhtikuussa. Ylelle sarja saadaan tuoreeltaan toukokuun loppupuolella. Myös Rooneyn esikoisromaanista suunnitellaan sarjasovitusta.

Hypen vastapainoksi Rooneyn helppolukuisia, ensirakkautta käsitteleviä romaaneja on luettu myös kaavamaisena chic litinä, tai hänet on latistettu millenniaali-zeitgeist-kirjailijaksi. Teosten yhteiskunnallisuutta on kutsuttu pinnallisiksi tai sivuutettu kokonaan.

Samalla kun Rooneyn luku­romaanit ovat päällimmiltään viihdyttäviä ihmissuhdekuvauksia, niistä myös huokuu tietoisuus siitä, että ihmiset eivät elä eivätkä rakasta tyhjiössä. Poliittisuus on sisäänkirjautunut niihin kiinnostavalla tavalla.

Rooneyta on usein verrattu osuvasti Jane Austeniin, joka tarkasteli rakkautta, avioliittoa ja naisen asemaa avoimen mate­riaalisina kysymyksinä. Mutta toisin kuin 1800-luvulla, vauraus määrittyy nykyään monimutkaisemmissa vaihtosuhteissa.

Normaaleja ihmisiä on tutkielma siitä, miten erilaiset henkilökohtaiset pääomat älykkyydestä kauneuteen ja perhesuhteiden eheyteen määrittävät sen, miten auki ihmisen elämä voi olla eri suuntiin.

Romaanin nuoret rakastavaiset, Connell ja Marianne ovat siinä ”kummallisessa iässä, että elämä voi muuttua pienillä päätöksillä paljonkin”. He muodostavat alusta asti intiimin yhteyden, mutta se ei meinaa kestää olosuhteiden sanelemia ristiriitoja.

Connell ihastuu Marianneen, jonka perheen hulppeaa kartanoa hänen äitinsä siivoaa. Irlannin maaseutupitäjän lukiossa urheilullisesta ja komeasta Connellista pidetään. Mariannea, jota kiinnostaa meikkaamisen ja muiden miellyttämisen sijaan Marcel Proustin lukeminen, puolestaan vieroksutaan, jopa kiusataan. Connell haluaa satuttavalla tavalla salata heidän suhteensa säilyttääkseen maineensa.

Kun he molemmat myöhemmin päätyvät samaan arvostettuun dublinilaiseen yliopistoon, osat ovat vaihtuneet. Connell on yksin. Hän ei tunne yhteyttä rikkaiden perheiden kasvatteihin, huolettoman itsevarmoihin ihmisiin, jotka ”liikkuvat maailmassa eri tavoin” kuin hän.

Mariannesta on tullut yksi näistä ihmisistä, elegantti ja säkenöivä. Hänen asemansa nostaa myös Connellin rikkaiden kaveriksi, sellaiseksi ”jolle järjestetään yllätyssynttäreitä ja hommataan helppoja töitä tyhjästä”.

Connell kiinnittää jatkuvasti huomiota rahaan, miten sen puute rajaa hänen elämäänsä ja miten vastaavasti ison stipendin saaminen muuttaa hänen asentoaan maailmassa:

”Raha on aine, joka tekee maailmasta todellisen. Siinä on jotain korruptoitunutta ja seksikästä.”

Marianne puolestaan ei joudu koskaan miettimään toimeen­tuloa, mutta toisin kuin Connell, hän on elänyt ilman rakkautta ja huolenpitoa. Hänen rikkinäisyytensä altistaa hänet kaltoinkohtelulle.

Rooneyta on kritisoitu hauraista ja itsetuhoisista naishahmoista. Tässäkin voimakas ja jalo Connell pelastaa heikon ja alistuvan Mariannen toistuvasti hyvin perinteisellä tavalla. Mutta kuvio on paljon syvällisempi. Marianne pelastaa myös Connellin.

Romaanin keskeinen viesti on lämmin ja toiveikas.

Samalla kun ympäröivä maailma korostaa yksilön kykyä pärjätä omilla avuillaan, on edelleen mahdollista luoda suhteita, joissa toinen voi jakaa omastaan toisen hyväksi, korvata toisen puutteita:

”Kukaan ei voi olla kokonaan riippumaton toisista, joten miksi edes yrittää, Marianne mietti, mitä jos lähtisikin päinvastaiseen suuntaan ja olisi muista riippuvainen kaikessa, sallisi myös muiden olla riippuvaisia itsestään, miksipä ei.”

Ystävyys ja rakkaus voivat muodostaa suojan maailmalta, jossa valitsevat kovat ja julmat arvot.

Näkökulmatekniikkaa hyödyntävä rakenne toimii koukuttavasti kaihertavan on-off-suhteen kuvauksessa.

Erityisen ihailtavaa on se, miten Rooneyn psykologisen tarkka henkilökuvaus yhdistyy hänen taitoonsa kirjoittaa näkyväksi vaikutusmekanismit ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan välillä.

Mutta romaanin keskeinen haltioiva elementti on ihon alle menevä emotionaalinen lataus, fyysinen jännite, jonka Rooney rakentaa pieteetillä kahden hahmon välille.

Suomentaja Kaijamari Sivill on kääntänyt nämä herkät koh­dat taidokkaasti ja pukenut puhe­kielisen ja sävykkään dialo­gin sujuvan luonnolliseen muotoon.

Oman sukupolvensa Salinger

Irlantilaisen Sally Rooneyn (s. 1991) editori on kuvaillut häntä Snapchat-sukupolven J. D. Salingeriksi.

Asuu Dublinissa ja työskentelee kirjallisuuslehden toimittajana.

Esikoisromaanin Conversations with Friends käännösoikeudet myytiin nopeasti yli 20 kielelle. Keskusteluja ystävien kesken ”kuvaa hienosti nuoruutta: uudet asiat vain vyöryvät päälle”, kiitteli Kyösti Niemelä Helsingin Sanomissa 12.7.2019.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat